remontoinnin iloja

Jollain muulla on niitä, ei mulla. Yleensä tän rapun ihmiset on laittaneet lapun ala-aulan seinälle, jos möykkäävät. Että remontti kestää x päivää tms. Ei o lappuja näkyny. Poraaminen (niillä on joku v*tun katupora tuolla yläkerrassa) alkoi ennen heräämishetkeäni, eli varmaan mukavasti aamutuimaan. Kaksi jantteria oli sauhuilla, kun tulin veljen kanssa asemalta kotiin. Nyt ne taas mesoo.

Viuviu ja väyväy. Valivali.

Ei toi nyt mikään kova ääni ole, mutta tarpeeksi ärsyttävä. Ja hajottaako ne siellä kokonaista seinää, kun kestää näin kauan?

Asiasta puuhun. Gasthaus 52 on auki tästä päivästä alkaen, ainakin perjantaihin. Tulevaksi yöksi vuodepaikkoja on vapaana vielä kolme, huomisesta alkaen enää yksi. Keskiviikosta alkaen kaksi. Saa nähdä kuinka riemuisaa meillä täällä on. Italian ihme on kuitenkin kiva tavata, olkoonkin että se on 16 eli vielä pikkupoika. Lintsille olis kiva mennä, mut ei o rahaaaaaaaa. Ainakaan 33 euroa ylimääräistä. Tai jos onkin, ne pitää priorisoida muuhun käyttöön. Esimerkiksi tän päivän leffalippuihin (mennään katsomaan Narniaa).

Kiitettävän pitkään valvoin viime yönä - viiteen. Pyörin sängyssä vielä pitkään koneen sulkemisen jälkeen. Möntti innostui puoli viiden aikaan kiipeilemään telkkarin päälle jne. Häädin sen makkarista - puolen tunnin päästä kävi hyppimään ovenkahvaan. Päästin takaisin ja Hän olikin sitten Niin tyyni. Kehräsi ja tuli rintakehän päälle nukkumaan.

Tälle päivälle ohjelmassa siis tennaria, sen jälkeen tai sitä ennen jätskeilyä, repun ja housujen etsimistä (veli on kiitettävän nirso, varsinkin vaatteiden kanssa) ja ruokakauppaa.

Väsyttääpi.