suatanallinen (mahdollisesti hetkellinen) ahdistus

Kerroin tossa hetki sitte äiteelle, että kävin siinä pääsykokeessa. Se kysyi, että milläs mielin olen, jos pääsen/en pääse.

Jos mä pääsen, sehän on ehkä paras juttu moneen vuoteen.

Jos en pääse, taidan myydä ton paskarakkineen.

Hain siis samoihin erikoistumisopintoihin 3 vuotta sitten, enkä päässyt. Ny treenasin enämpi, mutta ei kuulkaa tässä iässä ruveta enää virtuoosiksi. Se homma olis pitäny lähteä jo ekasta opettajasta. Ja mulla se eka opettaja oli laiska paska. (Haha. Hyvä syyttää opettajaa.) Nii. Sillon 3 vuotta sitten paras kaveri pääsi - sen kyllä ansaitsikin.

Ahistaa ku en tiiä millon tulokset tulee. Huomenna on kai vasta toinen koesoittopäivä. Ahistaa kun viimeksi entinen opettaja soitti ja sanoi suoraan palautteen ja etten pääse. Nyt ei ole soittanut.

Sen sijaan tolle kaverille soitti ja pyysi sen huomenna keikalle, hätätapaus kuulemma.

Ihan vitun kiva, että toisiin se pitää yhteyttä. Kai mä olen sitte niin paska, ettei mua kannata pyytää.

***

Noin. Ny loppu angsti. Vähän kyllä itkettää, mut se ehkä kuuluu itkupotkuraivariin? Kenties? Tai ehkä mua nyt vaan väsyttää. Väyväy.

Toi lumikin sopivasti sulaa, niin että on loskapaskafiilis koko viikonlopun. Huomenna pitäs tehä raivopäänä kirjallisia tehtäviä lauantaiksi ja harjotella pari biisiä ulkoo. Vittu ku kiinnostaa ihan sumeena.

Ja huomenna tulee palkka - ja menee. Vuokra plus pari laskua. Äiti sano puhelimessa, että älä nyt hirveesti sitten ostele joululahjoja. Sanoin jokseenkin pisteliäästi, että no eipä ole paljon varaakaan sellasiin.

***

Oon mä aamulla taas paremmalla tuulella.

***

Osaan näköjään kaksi kirosanaa.