take a hike

Tai miten sitä käskettäisiin... Niin. Nyt pitkästä aikaa häiritsee, kun täällä junassa yksi pajattaa puhelimeen. On puhunut siitä asti kun tulin kyytiin. Ja tosiaan Reippaasti riittää volyymia. No. Nyt tiedämme missä koulutuksissa hän on ollut.

Lakoista ja palkasta ja muista tuli mieleen, että pitäisiköhän ruveta. Sekä toiminimihommat että verokortilliset teen alipalkattuna. Jos joku sitten antaisi mulle rahaa.

Äiti toi mut asemalle. Evästä siinä samalla, masu kiittää :) Kuitenkin tuli hieman raskas mieli. Äiti on huolissaan mun nuorimmasta veljestä. Puhuttiin pitkään, vielä aseman edessäkin odottaessa. Koko syksy on ollut omituinen. Eno kuoli. Tädin miehen isä kuoli. Äidin pomolla on syöpä ja kasvainta ei voida leikata - sytostaatteja saa siis. Äidin entinen työkaveri kuoli pari viikkoa sitten. Yhden nykyisistä vaimo on raskaana - vauvalla on palleatyrä eikä voida tehdä mitään... Tänään oli tehty tutkimus. Reikä on jo niin suuri.

Kuitenkin taas eräät tuttavat saivat esikoisensa viikon alussa. Serkulla sama edessä milloin tahansa.

Puhelimesta loppuu akku kohta. Selain siis kiinni.