yllätin itseni

Koko ekan lomaviikon ajan on pyörinyt päässä lähinnä siivous-aiheiset mietteet. Että pitäs imuroida ja käydä lopultakin kaappien sisällön kimppuun. Organisoida, heittää pois, tuunata, tehdä kirpparikasa jne. Mutta se yllättäminen tapahtui reipastumisen muodossa - aikaa tähän kului vartti (siis reipastumisen pohtimiseen ja itse aktivoitumiseen). Kun aloin imuroida, kissa paineli karkuun ja mua vaan nauratti. Matotkin tuli ravistettua kunnolla ja kämppä tuuletettua.

Ajoitin huomiselle kaapin nro 1. Se ei itse asiassa ole mun, mutta siellä on mun kamoja (hah, mitäs asuu kesän muualla...). Eli tyhjennys, läpikäynti ja se siitä. Jos illalla huvittaa, voi suunnata katseen kohti kaappia nro 2. Se on komero tossa eteisessä, mutta se pienempi vasta. Silti ä-lyt-tö-män täynnä. Sunnuntaina on joku Seurasaaren satavuotisjuttu, mennään tyttöjen kanssa jos on siedettävä keli. Silloin ehtii joka tapauksessa kaappia nro 2, jos huomenna ei huvita. Ens viikolla olis sitten päätykomeron vuoro. Veikkaan, että möntti haluaa innokkaasti avustaa... Siinä on isoin homma, eniten kamaa. Onneksi osa vaan niitä laatikoita (joulukoristeet, askartelukamat, kengät). Aikaa on varattu maanantain verran. Tiistaina on sitten varsinaisen vaatekaapin vuoro, se jonka takaseinä irvistelee säännöllisesti :D Keskiviikkona lipasto, torstaina kirjoituspöytä.

Hyvähän se on suunnitella juu. Mut ainakaan en voi vedota ajanpuutteeseen, kun sitä mulla melkein pelkästään tällä hetkellä on.