Andy McCoy ja Mike Monroe konttasivat junaraiteilla.
Andy: "Svidddu mä en diggaa yhtään näist tikkaist."
Mike: "Relaa Andy, tuolt tulee hissi"
tauolla oleva blogini, jota kaipaan toisinaan, jossain vaiheessa ehkä palaan:)
Andy McCoy ja Mike Monroe konttasivat junaraiteilla.
Andy: "Svidddu mä en diggaa yhtään näist tikkaist."
Mike: "Relaa Andy, tuolt tulee hissi"
Mua aina ahdistaa, kun housunlahkeet jää välillä polkupyörän ketjuihin kiinni. Olen ratkaissut ongelma laittamalla jalkoihini hiuspompulat/kuminauhat, kuminauhan/pompulan vedän lahkeiden päälle jolloin lahkeet ovat lähellä nilkkaa, eivätkä siten mene ketjujen sekaan:)
Toimii.
Tuli erään henkilön kanssa puheeksi netti-ihmiset. Keskustelu lähti liikkeelle Cityn feikkiprofiileista. Olen asiaa muistaakseni käsitellyt blogissani aiemminkin, mutta en nyt jaksanut kahlata tätä läpi:)
Olen ihmetellyt aina sitä, millainen ihminen laittaa itsestään esille muiden, kuin omia, valokuvia ja esiintyy itsenään muiden kuvilla ja lähtee vielä treffailemaan jotain näiden valevalokuvien verukkeella.
Olen kuullut hauskoja tarinoita siitä, miten ihmiset valehtelevat omia ominaisuuksiaan netissä ja hauskin on ollut ehdottomasti se, että eräs henkilö pisti veljensä kuvan profiiliinsa ja kun tapasi tytön, tai siis ennen kuin he näkivät hän ilmoitti että niin joo, se mun kuva siellä profiilissa on mun veljen kuva että me ollaan ihan saman näköisiä. Éivätkä he kuitenkaan olleet "kuin kaksi marjaa".
Mulle ei tulis ikinä mieleenkään laittaa muiden, kuin itseni, valokuvia profiiliini - ei varsinkaan silloin, jos olen hakemassa seuraa.
Kuvittelevatko ihmiset oikeasti, että jos he esiintyvät jonkun muun ihmisen valokuvalla netissä, että tällainen henkilö joka on tutustunut sinuun sen yhden kuvan perusteella, haluaisi sinua nähdä enää sen jälkeen kun oikea ulkonäkösi paljastuu livenä?
Itse ainakin kääntyisin samantein kannoillani, jos menisin tapaamaan jotain ihmistä, joka on esiintynyt jonkun toisen ihmisen valokuvalla ja antanut ymmärtää, että hän on siinä kuvassa.
Onko tervettä esiintyä muuna kuin omana itsenä netissä, siis jos hakee seuraa?
Eilen mietin kotimatkalla taas ihan tyhmiä juttuja, lähinnä siis asioita joita en suostuisi tekemään edes yllytettynä:
-Toisen ihmisen rään syöminen
-Käytettyyn räkäliinaan niistäminen, jos se on jonkun muun kuin itseni jäljiltä
-Toisen, tai edes itseni, käytetyn terveyssiteen uudelleenkäyttö.
-Toisen ihmisen kynnen pureskelu
-ylipäätään ihmisen, tai eläimen, eritteiden syöminen. Yöks.
-Rähmän syöminen
-Istukan syöminen
-Korvavaikun syöminen
-Toisen käyttämän korvatulpan omaan korvaan laittaminen
-Toisten alusvaatteiden käyttäminen
Noi tuli tuollein lonkalta heti mieleen x) Lisäillään listaan myöhemmin asioita.
Kuulin tänään "töissä" että Restell on kieltänyt työntekijöiltään tupakoinnin työajalla. Melko laitonta puuhaa tuollainen.
Itse en ole tosiaan koskaan edes maistanut röökiä, mutta silti tuo korahti korvaan komiasti. Ei kai kukaan työnantaja kuvittele, että tuollainen kielto olisi lainmukaista?
Olen tässä jälleen päässyt naureskelemaan ihmisille, kun he yrittävät udella minun koodikansioiden salasanoja.
Kaikille tiedoksi: salasanojen takana olevat valokuvat ovat vain ja ainoastaan City-miiteissä otettuja tilannekuvia. Ei siis mitään pornoa tai muuta sellaista. Joten aivan turha udella multa koodeja noihin kuviin, koska niitä heruu vain heille, jotka ovat kyseisissä miiteissä olleet.
Sitä aina kuvittelee ettei tuntemat ihmiset jaksaisi loputtomasti yllättää känniörvelöinnillään, mutta näin ei taida olla.
Ihminen, jonka olen tuntenut 5-6vuotta osasi jälleen kerran yllättää minut. Hänen piti olla parhaan ystävänsä lapsen kummina eilen. Ensinnäkin perjantaina hänellä oli kaverin tuparit ja lauantaina hänen piti lähteä heti aamusta veljensä polttareihin. Nooooh, eihän hän lauantaina minnekään kyennyt aamusta, koska oli krapuloissa. Selvisi kuitenkin iltapäivällä tuonne polttareihin. Sunnuntaina saan puhelinsoiton tältä tuttavani veljeltä, hän tiedustelee olenko kuullut hänen veljestään koska tämä ei vastaa puhelimeensa. En ollut kuullut, joten soitin eräälle hänen työkaverilleen, josko tämä voisi käydä kurkkaa olisiko tämä sankari kotona.
Löytyihän tämä sankari lopulta kotoa, krapuloissa, kännykkä paskana.
Eli hän ei mennyt parhaan ystävänsä lapsen kastejuhlaan suorittamaan kummin tehtäviään, koska hänellä meni överiksi juominen.
Mun mielestä tuossa vaiheessa viimeistään pitäisi punnita alkoholin käytön rajoittamista/lopettamista.
Aikuinen ihminen, joka lähentelee kolmeakymppiä, eikä helvetti osaa juoda viinaa -edes silloin, kun pitäisi seuraavana aamuna olla kummina!!
Onko olemassa lakia, joka kieltää toisen henkilötietojen ja työpaikkatietojen levittelyn internetissä?
Vitun kiva kuulla, että minun työpaikkani toimitusjohtajalle erään cityläisen toimesta lähetetty sähköpostiviestiä on välitettyä cityläisille. Viestistä ilmenee siis minun työpaikka ja minun koko nimeni!!
Vittu että tuollainen touhu vituttaa. Tekisi melkein mieli skannata koko helvetin sähköpostiviesti ja pistää se tänne esille, kyseisestä sähköpostiviestistä kun ilmenee kyseisen paskanlevittäjän oma nimi ja puhelinnumero.
Onnistuin reilu viikko sitten hajottaa tietokoneeni ja tänään sain kuulla karun lopputuomion: kovalevy on paskana ja kaikki ne tiedostot, jotka olin laittanut ns. työpöydelläni, ovat nyt paskana. Eli kaikki valokuvani ja muut jutut ovat poissa. Mua vituttaa niin paljon, etten voi edes sanoa, että mua vituttaa. Ei ehkä vituttaisi niin paljoa, jos en olisi juuri vartavasten siirtänyt näitä tiedostoja omista tiedostoista työpöydälleni sen tähden, että olisin polttanut valokuvat yms jutut dvd-levyille.
Onneksi osan valokuvista olen lähettänyt kavereilleni, että en ole sentään kaikkia keikkavalokuvia kadottanut. Tosin aiempien miittien valokuvat ovat sitten pyyhitty pois. Noh, ei mahda mitään.
Miten voi olla ihmisellä näin ryytynyt olo. En osaa kuvailla tätä tilaani. Rupesin ensin kirjoittamaan tätä juttua, kuten tapanani on "huumorisävytteisesti" mutta sitten tajusin, ettei minua naurata tällä hetkellä. Vaikka joku tulisi tuohon eteen ja kertoisi minulle vuosituhannen hauskimman vitsin ja pierasis vahingossa sen vitsin kerronnan aikana, en usko että minua oikeasti se naurattaisi, osaisin varmasti teeskennellä huvittunutta, mutta en sitä oikeasti olisi. Enkä minä tykkää teeskennellä, teeskentely on kamalinta mitä ihminen voi toiselle ihmiselle tehdä.
En tiedä onko tämä tunne vihaa, välinpitämättömyyttä vai mitä, mutta en tykkää tästä olotilasta yhtään. Sellainen olo, että tekisi mieli sanoa kaikille "että haista kuule vittu ja heitä homo voltti" Eikä oloa helpota tämän hetkinen elämäntilanne yhtään, itseasiassa se vaan pahentaa sitä.
Tai ehkä tämä olo on sellainen, että tunnen että minua on huijattu. Ehkä suotta, mutta tunnen silti, tai en kyllä edes tiedä onko tuokaan oikea sana kuvaamaan mun tunnetta. Ehkä se on hyvä asia, että tunnen edes jotain. Ja olen minä itsekin tehnyt typeryyksiä, enkä typeryyksistäni halua muita syyttää, koska itse olen ne typeryyteni tehnyt. Mutta kai sitä saa olla vihainen itselleen ja ehkä vähän muillekin? Mutta auttaako viha oikeasti yhtään mitään? Olen huomannut viime aikoina, että muiden ihmisten viha ja kiukku tuntuu minusta kamalalta, ja varsinkin oma vastaavanlainen käytös. Tuntuu että elän vihan ja kiukuttelun kierteessä, kaikki ympärilläni olevat asiat ruokkivat tätä vihaa, jota en haluaisi tuntea. En halua olla vihainen tai kiukkuinen, halua olla ihana ja kiva.
Olen kokovartalo puudutuksessa, tai siltä ainakin tuntuu. Tuntuu, että minun koko elämä on ollut yhtä suurta vitsiä, enkä minä jaksa enää nauraa sille vitsille. Minä en naura enää itselleni, tai ainakin yritän olla nauramatta, minun pitää ottaa itseäni niskasta kiinni ja lopettaa olla se Hauska-Jenny, se joka osaa pistää itseään halvalla ja pilkkata itseensä omista epätäydellisyyksistään. Niistä asioista, jotka ovat satuttaneet Pikku-Jennyä, Jennyn ollessa pieni. Olen muodostanut ympärilleni suojakerroksen joka on huumori, huumoria itseäni kohtaan. En tiedä onko se huono vai hyvä juttu, tällä hetkellä oloni on vain jotenkin tyhjä.
Minä rupean vakavaksi. En jaksa nauraa, minua lähinnä vain itkettää. Kirjoitan tätä tekstiä jonkinlaisessa kokovartalopuudutuksessa ja minua ahdistaa ja itkettää.
Tämä on se päivä, kun minä otan itseäni niskasta kiinni. Tai ainakin haluaisin niin, en vain tiedä onko minulla tarpeeksi voimia tuohon -vielä. Mutta kyllä se päivä joskus vielä koittaa, jos ei tänään.
Tuollaisia tuntemuksi liikkui päässäni tänään 15.6 klo 15:05-15:20 välisenä aikana.