tauolla oleva blogini, jota kaipaan toisinaan, jossain vaiheessa ehkä palaan:)
Lähdetään kohta flikkojen kanssa Suomenlinnaan maistelee viinaksia ja naatiskelemaan auringosta. Illaksi ravintolaan syöpöttelee ja siitä jonnekin ehkä vielä jatkoille - jos kunto kestää.
Oli pari päivää pää pipinä pään lyömisestä johtuen, huomenna se särkee varmasti viinan takia. On se ihminen outo eläin, kun tiedostaen haluaa itselleen aiheuttaa huonon olon.
Voisko joku viisaampi maailmalla matkannut kertoa, miten ihmeessä tällaisesta metrosta(tai mikä lie nyt onkaan) pääsee ulos omalla asemalla? Tai miten tuolla pystyy hengittämään?
Rupeaa tuo ilmalento fillari vs auton kanssa sujumaan jo ammattilaisen ottein, tällä kertaa en lyönyt kuin pääni - autoonkaan ei tullut suurempia ruhjeita. Pyöräilykypärähän auttaa tunnetusti parhaiten kotona kenkäkaapissa.
Vähän meinaa huippaa ja oksuttaa, mutta mitään näkyviä ruhjeita ei tullut (kiitoksia pukeutumisen)joten eiköhän tää olo tästä helpotu, kunhan "shokista" tokenen. Komean kuhmun sentään sain ohimolle hiusten alle, mutta eiköhän se siitä laskeudu kun jaksan pidellä tätä herne-maissi-paprika -pussia tarpeeksi pitkään sen päällä x)
Eipähän tarvitse enää pelätä vuosittaista tunarointia, kun tämän iltainen stuntti oli sen verran hieno että eiköhän se jokavuotisen stunttipäivän taas korvannut. Uskaltaa hyvillä mielin mennä kaverin kanssa lauantaina fillaroimaan Luukkiin ja takaisin, kun tietää että on jo kerran kolaroinut kunnolla tämän vuoden puolella...taidan kuitenkin laittaa tuolle reissulle pyöräilykypärän päähän, kaiken varalta x)
Ei pitäisi olla niin omissa ajatuksissa fillaroidessa, varsinkaan aurinkoisella säällä. En tajunnut ollenkaan varoa puskan takaa tullutta henkilöautoa, ollut muutenkin läheltä piti tilanteita tällä viikolla kun olen kaahaillu fillarilla työmatkoja ihan omissa ajatuksissani. Sentään moottoritien ylityksissä olen tajunnut pinnistellä muun liikenteen seuraamiseen keskittymisessä.
Josko sitä hilpasis suihkuun pesee katupölyt pois tukasta ja sitten pyhittäisi loppuillan rehelliselle vaakatasomakoilulle.
Olen vielä kahden vaiheilla, jaksanko lähteä Espooseen festareille parin viikon kuluttua. Oli tarkoitus kysyä yhtä frendiä tuonne mukaan, mutta en usko että se haluaa lähteä tuonne joten pitää ottaa varasuunnitelma käyttöön. Ainakin perjantain esiintyjät kiinnostaisi käydä katsastamassa.
Kyseessä on siis:
http://www.kivenlahtirock.com/
Onko mitään turhauttavampaa, kuin tiskaa käsin hirveä kasa tiskiä ja sen jälkeen alkaa tekemään ruokaa ja tehdä kahta kauheampi tiskivuori. Huoh.
Tiskaaminen on kivaa, mutta tuo kaappiin astioiden takaisinlaittaminen on niiiiiiiin ryydyttävää edelleenkin.
Voi vittu että vituttaa, ahdistaa ja vituttaa vähän lisää.
Mikä ihme siinä on, että heti kun on jaossa ilmaiseksi heliumilla täytettyjä ilmapalloja niin ihmiset tuntuu sekoavan täysin?
Yritin tuossa selvitellä kuinka vanha keksintö ilmapallo on, mutten äkkiseltään löytänyt mitään vastausta, mutta en usko että kyseinen asia menettäisi suosiotaan vielä vuosikymmeniin. Kyllä ne sen verran aiheuttaa ihmisissä liikettä, tänään sen taas sai todistaa omin silmin. Oli kunnon maailmanlopun meininkiä kun jalkapallopelissä jaettiin ilmapalloja ja ihmiset sekosivat täysin siitä.
Taisin joutua teeveeseenkin pariin otteeseen illan pelissä, toivottavasti onnistuin piilottamaan pärstäni lippalakin alle oikeilla hetkillä. Vihaan kameroita ylikaiken.
Voi luoja sentään, opettakaa joku noi helvetin pissaliisat meikkaamaan! Taas sai katsella suu auki karseita meikkejä nuorilla flikoilla, kun junalla tulin kotia. Kuka helvetti noi tapaukset on opettanut "meikkaamaan"? Kauheet kulmakarvamaalaukset ja vielä kamalammat silmämeikit. Mahtaa olla ylpeä fiilis vanhana omia valokuvia katsellessa.
Saisivat koulussa opetella meikkauksen alkeita, on tuo touhu sen verran kauhean näköistä välillä.
Olen sellainen ihminen, joka vaistoaa asioita ihmisistä ja heidän tekojensa motiiveista, mutta välillä on vaikeuksia tulkita omaa käytöstään ja joskus epäilee omia vaistoja joistain uudesta tuttavuudesta ja siitä on ollut lopputuloksena mm. rikosilmoituksia ja muuta kivaa.
Välillä taasen yrittää ymmärtää muita ja heidän motiiveja joillekin asioille, kun ei vaan ymmärrä miten he hyötyvät joistain asioista, joita he tekevät. Halu ymmärtää muita, ja välillä itseäänkin, saa aikaan aikamoisia aivomyrskyjä päässä. Olisi mielenkiintoista mitata kuinka paljon mun aivot kuluttaa energiaa pelkästään siltä osin, kun haluisin ymmärtää jonkun ihmisen toimintatavat.
Mua sanottiin eilen pahantahtoiseksi sen takia, että aloin viimein ymmärtämään sen minkä takia erään ihmisen harrastama asia on saanut mulle aikaan vitutusta. Ilmeisesti osuin melkoisen arkaan kohtaan, koska tämä sai tässä toisessa aikaan reaktion, että hän sanoi aika ilkeästi mulle.
En vain enää kestänyt katsella sitä, miten hän tuhlaa elämäänsä typeryyksiin, kun tiedän että hänestä olisi niin paljon enempään kuin mitä hän tällä hetkellä itsestään maailmalle antaa. Taisin uskoa häneen enemmän kuin hän itse itseensä.
Joskus totuus satuttaa ja tekee mieli puhua suu puhtaaksi, eilen päästin totuuksia suustani ulos ja sain odotetun vastareaktion. Mutta en ottanut sitä itseeni, koska tiedän etten ole pohjimmiltani pahantahtoinen ihminen. Ehkä olen tuolle ihmiselle sellainen, ja ehkä jollekin toiselle, mutta he eivät siinä tapauksessa mua tunne, jos noin oikeasti ajattelevat.
Jos olisin pahantahtoinen, olisin lyönnyt lyötyä. Olisin voinut satuttaa tuota ihmistä sanoin enemmän kuin kukaan olisi häntä ennen satuttanut, mutta en usko koskaan kykeneväni siihen. Olen toki hänelle sanonut paljon asioita, joiden olen tietänyt loukkaavan häntä, mutta kaikki on ollut vastavuoroista loukkaamista. Ei yksipuolista.
Joskus ystäviä pitää ravistella, että he havahtuisivat elämänsä menevän hukkaan, mutta se usko itseensä pitää tulla jostain muualta kuin toisen suusta.
Vaikka tiedän, ettei tämä ystäväni tätä blogia tiedä eikä hän tätä lue, haluan sanoa hänelle - vaikka sä olet mua sanoin ja teoin loukannut monesti, en silti kykene aidosti vihaamaan sua koskaan tai olemaan uskomatta siihen, että susta on ihan mihin vaan, kunhan vain joskus löydät sen asian jossa pääset ilmaisemaan itseäsi, ilman turhautumista. Ei ne asiat, joiden tiesin sua elämässä häiritsevän, ole sellaisia asioita joiden pitäisi estää sua elämästä. Elämässä mitään ei saa helpolla, eikä mitään tuoda naaman eteen (kaikille) hopeatarjottimella. Ja sinä aikana mitä olen sut tuntenut, en todellakaan usko, että olisit yrittänyt tosissaan muuttaa elämääsi. Mulla on sellainen tunne, että sä et halua elää normaalia elämää sen takia, koska sä et saa mielestäsi siitä tarpeeksi rahallista korvausta - ja tuo ajattelutapasi on se, joka sussa on ärsyttänyt. Jos mä ajattelisin samoin, kuin tuo ystäväni, en olisi ollut töissä päivääkään valmistumisen jälkeen. En mäkään tiedä mitä elämältäni haluan, samoin mua on elämä potkinut päähän (ei toki yhtä pahasti kuin ystävääni, hänen kertomien asioiden mukaan.) ja olen kokenut vastoinkäymisiä, mutta jos olisin yhtä passiivinen kuin tämä ystäväni, olisin viillellyt ranteeni jo aikoja sitten.
Joskus en vain ymmärrä, vaikka haluaisin ja sitten kun lopulta ymmärrän, toivon etten ymmärtäisi.
Älä pistä tulevaisuudessa valkosipulidippiin kokonaista, yksikyntistä valkosipulia.
Harvoin on tullut huono olo valkosipulista, hyi vittu että oksettaa, polttaa ja kiertää vatsassa.
Ei tartte vähään aikaan syödä valkosipulia kyllä. Haisen varmaan viikon vanhalle valkosipulille.
