Suojelusprkl

Mulla on ollut vuosien varrella vakio-inhokkiartistit aina Eppu Normaaleista, J. Karjalaiseen ja Celine Dioniin. Eppuja olen kuunnellut kahdesti kokematta muuta kuin inhotusta, Karjalaista en muistaakseni ole kuullut kertaakaan livenä kuin korkeintaan jonkun Väinö-biisin verran ja Celine Dionia olen vihannut kymmenen vuotta - eli Titanic-tunnarin kuultua. Kyseinen biisi aiheuttaa mulle oksennusreaktion.

Tänään kuitenkin olin Celinen keikalla töissä, otin työvuoron puhtaasti uteliaisuudesta - kuten suurimman osan muistakin Areenan hämärämmistä keikoista.

Ensinnäkin keikka alkoi 10min "etuajassa" joka on helvetin harvinaista. Tämän 9vuoden aikana mitä olen ollut hallilla töissä, ei kukaan artisti ole koskaan aloittanut etuajassa keikkaa, hyvä kun ajoissa aloittavat edes.

Menin katsomoon tauottamaan melkein vastoin tahtoani ja koko show lumosi mut ensihetkestä lähtien. Lava oli hienoimmista, mitä olen koskaan nähnyt - ja voin sanoa, että olen nähnyt "muutaman" lavan elämäni aikana. Voisin väittää nähneeni valehtelematta usean sadan keikan ja lavan jo töiden puitteissa, vapaa-ajalla nähdyistä keikoista puhumattakaan. Musen viime vuoden lavashow oli tähän päivään mennessä ollut se hienoin mutta Celine putsasi pöydän täysin. Hän yllätti mut pitämällä koskettavan puheen parin ensimmäisen biisin jälkeen, jossa hän puhui hyvin kauniisti perheestään ja tästä kiertueestaan. Hän ei osoittanut lainkaan diivan elkeitä, vaan vaikutti todella vilpittömältä ja sympaattiselta ihmiseltä.

Lava oli sijoitettu keskelle hallia, siten että siitä meni kaksi "Catwalk"-uloketta kummaltakin sivulta suhteellisen lähelle areenan päätykatsomoita. Lava oli kulmikas ja keskiosa oli rakennettu siten, että siinä oli liikkuvia osia. Milloin lava pyöri, milloin nousi ja pyöri, milloin porukkaa tuli lavan alta lisää tanssimaan lavalle ja milloin bändi meni piiloon alas ja milloin taas näkyville ylös. Lavan ulkoreunojen läheisyydessä oli "rullaportaiden" kaltainen tasainen alusta, joka kuljetti Celineä ja kumppaneita eteenpäin. Samainen viritelmä oli näissä Catwalk-ulokkeissa. Lavan ympäristö ja yläpuoli oli täynnä screenejä ja päällä oli myös erikoinen valoverho, johon heijastettiin milloin mitäkin.
Valhoshow ja äänentoisto oli aivan huippuluokkaa. Puhumattakaan siitä, kuinka helvetin hienosti noin pieni nainen voi vetää biisejä livenä.

Ja siinä vaiheessa, kun viimeinen biisi kajahti areenalle, niin asiakkaat olivat jo pidemmän aikaa taputtanut ja jorannut seisovalteen Celinen tahtiin - joka on jo sinänsä pienimuotoinen ihme Suomen kaltaisessa jurokeikkayleisössä. Uskaltaisin väittää, että Areenalla ei ole tähän päivään mennessä ollut vielä noin paljon asiakkaita eikä koskaan tuollaista fiilistä, joka tänään siellä oli. En ole myöskään koskaan nähnyt noin monen ihmisen itkevän keikan aikana, itselläkin oli vaikeuksia pidätellä kyyneliä kun tuli joku hieno balladi ja näin erään vanhemman naisen pyyhkivän kyyneleitä silmäkulmistaan.

Viimeinen biisi oli oletetusti My Heart Will Go On, eli mun inhokkibiisi nro 1, mutta toisin kuin oletin reaktioni olevan, jäin lumoutuneena kuuntelemaan kyseisen biisin ja unohdin miksi olen kyseistä rallia koskaan vihannutkaan, noh ainakin melkein.

Jos saisin tilaisuuden osallistua asiakkaana Celinen keikalle, ja vaikka lippu maksaisi sen 200euroa kuten tänään kalliimmillaan, niin menisin aivan varmasti katsomaan tämän iltaisen show:n uudelleen - vaikka kyseinen artisti ei todellakaan uppoa mun musamakusuoneen.

Helvetin hieno show, ei pysty muuta sanoa, kyllä siinä annettiin jokaiselle lipusta monta euroa maksaneelle vastinetta rahoille. 100prosenttisesti!

Pitäisi lähteä ruokakauppaan, mutta iski taas isommanluokan ahdistussurkukohtaus, niin pitää tasoitella olotilaa ensin. Kissa katsoo mua kuin jotain hullua. On vaan jotenkin niin sanoinkuvailemattoman paska ja tuuliajofiilis taas, ettei mitään rajaa.

Mua vituttaa ihmiset, jotka vaativat toisia kestämään saman, mitä he ovat kestäneet vuosikausia. Jos joku sun läheinen ihminen on haukkunut ja arvostellut sua vuosikausia, niin pitääkö sitä samaa käytöstä purkaa toisiin ja olettaa että he kestäisivät sen saman? Ja pysyisivät hiljaa ja eivät reagoisi niihin heittoihin?

Jos jonkun faija on pahoinpidellyt perhettään, niin tarvitseeko sitä pahoinpitelyn perinnettä jatkaa?

Mun oma faija on (ollut) alkoholisti ja kun mä sitä touhua katselin, niin ei mulle vaan tullut sellainen olo että onpas kivaa olla humalassa, otanpa faijastani mallia ja alanpa alkoholistiksi - päätin jo lapsena, etten anna alkoholin koskaan määrää mun elämääni. Tai kun äitin kanssa järjesteltiin sukkia, joita oli tuhat eri väriä ja paria niin päätin, etten osta itselleni kuin mustia sukkia, niin vältyn sukkien kanssa tappelusta. Tai kun mun kissa lopetettiin ilman mun suostumusta, niin päätin että jos joskus saan itselleni kissan niin haluan että se saa elämää elämänsä loppuun asti mun rinnalla.

Tuntuu siltä, kuin maailmasta olisi kadonnut jotain. Ihmiset eivät usko enää edes parisuhteeseen, tai jos uskovat niin saavat nokilleen viimeistään siinä vaiheessa kun toiselle tulee tarve käydä harrastamassa seksiä jonkun muun kuin sen oman seurustelukumppaninsa kanssa. Ihmiset valehtelevat ja vääristelevät toisille mielikuvaa itsestään, uskotellaan toisille että ollaan uskollisia ja sitten kuitenkin vehtaillaan selän takana siinä vaiheessa, kun uutuudenviehätys on laskeutunut.

Miten uskaltautua antautumaan suhteelle, jos siinä saa kuitenkin nokilleen? Miten ihmiset uskaltavat enää edes yrittää, muuta kuin sen takia että olisi edes hetken aikaa joku siinä vierellä viemässä yksinäisyyttä pois.
Miten kukaan kykenee arvostelemaan kumppaniaan ja pitämään toista itsestään selvyytenä? Eilen kuulin, kuinka eräs kundi oli mennyt lääkärille hakemaan viagraa ja lääkäri oli kysynyt minkä takia tämä kundi haluaa viagraa niin hän kaivoi lompakostaan vaimonsa kuvan.
Olin ihan äimän käkenä, miten kukaan pystyy ajattelemaan kumppaniaan vastenmielisenä tapauksena jonka kanssa ei pysty harrastamaan seksiä ilman viagraa. Totta kai meihin jokaiseen vaikuttaa aika epäedullisesti, mutta ei meistä kukaan pysy samannäköisenä vanhetessa. En ymmärrä tuollaista pinnallisuutta, jos mä olen jonkun ihmisen kanssa, niin en ole sen ulkokuoren kanssa. Jos toinen lihoo tai rupsahtaa, niin ei se vaikuta mun haluihin. Teot ja ajatusmaailma vaikuttaa. Ei kukaan pysy parikymppisen näköisenä läpi elämän, siitä toisesta pitää löytää uusia ulottuvuuksia joihin ihastua aina uudelleen ja uudelleen.
Jos mä kuulisin toisen arvostelevan mua tuolla tavalla, en todellakaan pystyisi sulattamaan tuollaista. Siinä vaiheessa ei enää auta viagratkaan, että haluisin seksiä sen ihmisen kanssa enää ikinä, joka ajattelee mua pelkkänä ulkokuorena.

Voiko se vaikuttaa nyky-yhteiskuntaan, että joka tuubista tyrkytetään paljasta pintaa, kauniita, nuoria ihmisiä ja seksiä ja lisää seksiä. Ihmiset turtuvat eivätkä enää osaa arvostaa muuta kuin ulkokuorta? Ei kai se sitten ole enää ihme, jos pitää joko hakea viagraa että seisoo tai ajautumaan pettämään, kun oma eukko/ukko ei enää kiihota. Sairasta touhua, sairasta ja kulutusjuhlaa.

Mulle iskee välillä ihan ihme asioista ahdistus, eilen alkoi vituttamaan tuo viagraläppä, koska musta tuntui pahalta sen miehen vaimon puolesta. Ja perjantaina alkoi ahdistamaan ihmisten ryyppääminen, tai lähinnä se että vedetään nuppi niin sekaisin ettei enää ymmärretä maailmanmenosta mitään ja silmät seisoo päässä. Mikä siinä on niin vaikeeta pitää hauskaa ilman viinaa? Ja aika-ajoin vituttaa muuten vain ihmisten selkäänpuukottaminen ja pettämiseenajautumiset. Ja se, että niin moni lapsi joutuu elämään elämän ilman ehjää perhettä ja hyvällä tuurilla katselemaan oman äitin/iskän sekoilua useiden eri ihmisten kanssa. Eikä tuollainen kukasta kukkaan hyppääminen voi tehdä lapsen mielelle hyvää, korkeintaan antaa sellaisen kuvan että on ok nussia ympäriinsä ja siitä pääsemmekin yhteiskunnan nykytrendeihin - nussia ympäriinsä.

Välillä tuntuu, että mua ahdistaa maailman meno koko maailman puolesta. Mun pitäisi vain kulkea korvatulpat korvissa ja lapun silmillä, niin ei alkaisi ahdistamaan liikaa muiden ihmisten puolesta. Kaikesta mäkin stressaan ja ahdistun, vaikka omalle kohdalle ei moisia vastoinkäymisiä ole tullutkaan niin silti koe ahdistusta muiden puolesta.

Huoh. Olipa taas päätön purkaus.

Oikeanpuoleinen polvi taas sen verran kipeä, että tekisi mieli ottaa vasara ja hakkaa koko paska murskaksi lopullisesti. Tänään pitäisi lähteä Kivenlahtirockiin ja huomenna Tallinnaan, eli jaloilla olisi tarkoitus taaperrella etiäpäin, mukavaa asiasta tekee se että jokainen askel koskee aika vitusti. Istuenkin on hirveä polte polvilumpiossa.

Vittu että vihaan mun polvia.

8 päivää kesälomaan on, laskin aivan itse äsken.

Tuntuu hiukkasen oudolta olla elämäni ensimmäistä kertaa rehellisesti lomalla. Aiemmin tullut buukattua ahkerasti kesälomille jv-hommia, ettei tartte lorvia kotosalla ylirentoutumassa, nyt ei ole yhtään mitään lomasuunnitelmia, paitsi Provinssirock ja ehkä se juhannusfestaritapaus.

Taidan majoittautua vanhempieni vierasmökkiin Pedon kanssa ja nauttia uima-altaalla kylmää juotavaa ja ottaa aurinkoa, tietenkin välillä veteen pulahtaen. Onneksi sain sentään kahteen osaan lomani sovittua, ettei tarvitse ottaa shokkihoitona 4 viikkoa lomaa putkeen. Loppu lomasta onkin sitten heinäkuun lopulla, eli aika pian tämän ekan rupeaman jälkeen.

Ostin Jenkin uutta Fruits-purukumia. Nuo on tosi hyviä, ainoa miinuspuoli noissa on se, että nuo pistää pierettää (syyhän ei voi olla siinä, että olisin syönyt noita liikaa).

Tänään ei välttämättä ole paras päivä piereskelylle.

Työkaverini kertoi eilen, että hänen äitinsä oli vienyt haudoille kukkasia, hän oli sitten muutaman päivän kuluttua mennyt uudelleen haudoille niin hänen miehensä haudalle istutettu kukka oli siirretty viereiselle haudalle. Siis se oli otettu maasta irti ja istutettu naapurin hautapaikalle.

Voiko joku olla oikeasti noin ajattelematon ääliö? Ei tulis mieleenikään KOSKAAN pölliä jonkun haudalta kukkasia, tai muitakaan esineitä. Tuollainen tapa on vielä aika yleistä kuulemma. Kaikki pitäisi olla rautaketjuilla kiinnitettynä hautakiveen, jos ei haluta että niitä pöllitään. Hautakynttilöistä lähtien kaikki on yhteistä omaisuutta joidenkin mielestä.

Vaikka ne ihmiset siellä maan alla ovatkin kuolleita ja vaikka en heitä tunne, niin kyllä nyt vainajia pitää sen verran kunnioittaa ettei heidän omaisten tuomia kukkasia tai muitakaan asioita varastella omien omaisten haudoille. Jos ei hittolainen ole varaa kukkasiin, niin ollaan sitten ilman niitä kukkasia - ei ne omaiset sitä näe tai välitä siitä, ettei heidän haudalleen ole tuotu kukkasia. Ja kun ei kerran ei ole varaa kukkasiin, niin tarvitseeko siellä hautuumaalla käydä käymässä edes, kun tuntuu oudolta että tuollainen ihminen välittäisi kuolleista omaisistaan jos kykenee kajoomaan muiden hautaistutuksiin. Tuollaista ei voi vahingossakaan tehdä, kyllä se on jo matkalla päätetty, että otetaan sitten jonkun toisen haudalta kukkanen tuohon oman sukulaisen haudalle, kun ei viitsi rahaa tuhlata tuollaiseen turhuuteen.

Miten kenenkään omatunto tai luonne ylipäätään antaa periksi pölliä toisten haudoilta kukkasia?

En yhtään ihmettele, vaikka tämä työkaverini äiti olikin tuosta pahoittanut mielensä, kun mullekin tuli tosi paskamainen olo tuosta jutusta. Jotku ihmiset on sitten ajattelemattomia, itsekkäitä idiootteja.

On muuten vaikeeta yrittää selittää toiselle sellaista asiaa, jota hän on tehnyt ja josta on itselle jäänyt paskafiilis, ilman että se toinen ymmärtää sen asian muutoin kuin syyllistävästi.

Jos esimerkiksi olisi töissä jonkun kanssa tekemässä jotain projektia, ja sit on nähnyt toisen tekevän kaikkea muuta kuin tätä projektia ja siitä toiselle huomauttaa esimerkiksi siten että sanoo, että itselle on tullut sellainen olo ettei tämä toinen tee tarpeeksi töitä tämän yhteisen projektin eteen, kun olen nähnyt hänet tekemässä usein ihan jotain muuta kuin tätä yhteistä projektia. Niin tuohan on vain se mun fiilis, joka on tullut omien havaintojen takia siitä, jonka olen itse nähnyt/kokenut toisen tekevän - niin eihän tuo tarkoita sitä, etteikö tämä toinen olisi panostanut saman verran tai jopa enemmän siihen asiaan kuin minä.

Tuossa voi varmasti sille toiselle tulla sellainen olotila, että tuo yrittää syyllistää mua laiskuudesta. Mutta kun kyse ei ole siitä, miten se toinen kokee jonkun asian vaan siitä mikä se totuus on. Jos se toinen on tehnyt projektin eteen helvetisti duunia, mutta toinen on onnistunut bongaamaan tämän ihmisen netissä lukemassa iltapäivälehtiä tai tekemässä kaikkea muuta kuin sitä yhteistä projektia jonka deadline on käsillä, niin siinähän on vain kyse siitä että tuollainen käytös voi antaa laiskan kuvan siitä toisesta.

Aivan samoin joku voi kokea mut raivostuttavana, jos sanon jotain jonka se ihminen kokee loukkauksena. Luultavasti en kuitenkaan ole tarkoittanut asiaa siten koettavaksi enkä ymmärrä miten joku voi suuttua siitä, että toinen ilmoittaa että joku asia jonka on joskus sanonut/tehnyt, on antanut sellaisen ja sellaisen mielikuvan jollekin toiselle. Itse ainakin naurahtaisin ja selittäisin, etten tarkoittanut asiaa ihan noin, kuten toinen sen tulkitsi/koki - jos se tulkinta ei sitten ole ollut ihan oikein tulkittu. Joillekin on vain vaikeeta mennä sen toisen rooliin asioissa, joissa on itse ollut toisena osapuolena eikä pysty samaistumaan siihen, että joskus oma käytös voi antaa monia eri tulkintoja eri ihmisille.

Eiköhän jokaiselle teolle ja sanalla ole saman verran tulkintoja kuin on ihmisiä, enkä ymmärrä miten joillekin ihmisille on vaikeeta sulattaa sitä, ettei heidän tekojaan/sanojaan tulkita heti siten miten he haluaisivat ne tulkittavan. Ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä, jotka reagoi eri asioihin eritavoin.

Olisi ihan kohteliasta, jos aamuviiden aikoihin kotia tullessasi riisuisit ne korkokengät pois jalasta, heti kun astut kotiasi. Nämä laminaattilattiat kopisee inhottavasti - varsinkin korkkareilla ja varsinkin aamuviiden aikoihin ja varsinkin kun köpöttelet ne kengät jalassasi pitkän tovin ja sen jälkeen alat pitämään muuta älämölyä asunnossasi.

Kiitoksia.

<3

Terveisin

Jo reilu puolituntia hereillä ollut alakerran naapurisi!