Mulla on ollut vuosien varrella vakio-inhokkiartistit aina Eppu Normaaleista, J. Karjalaiseen ja Celine Dioniin. Eppuja olen kuunnellut kahdesti kokematta muuta kuin inhotusta, Karjalaista en muistaakseni ole kuullut kertaakaan livenä kuin korkeintaan jonkun Väinö-biisin verran ja Celine Dionia olen vihannut kymmenen vuotta - eli Titanic-tunnarin kuultua. Kyseinen biisi aiheuttaa mulle oksennusreaktion.
Tänään kuitenkin olin Celinen keikalla töissä, otin työvuoron puhtaasti uteliaisuudesta - kuten suurimman osan muistakin Areenan hämärämmistä keikoista.
Ensinnäkin keikka alkoi 10min "etuajassa" joka on helvetin harvinaista. Tämän 9vuoden aikana mitä olen ollut hallilla töissä, ei kukaan artisti ole koskaan aloittanut etuajassa keikkaa, hyvä kun ajoissa aloittavat edes.
Menin katsomoon tauottamaan melkein vastoin tahtoani ja koko show lumosi mut ensihetkestä lähtien. Lava oli hienoimmista, mitä olen koskaan nähnyt - ja voin sanoa, että olen nähnyt "muutaman" lavan elämäni aikana. Voisin väittää nähneeni valehtelematta usean sadan keikan ja lavan jo töiden puitteissa, vapaa-ajalla nähdyistä keikoista puhumattakaan. Musen viime vuoden lavashow oli tähän päivään mennessä ollut se hienoin mutta Celine putsasi pöydän täysin. Hän yllätti mut pitämällä koskettavan puheen parin ensimmäisen biisin jälkeen, jossa hän puhui hyvin kauniisti perheestään ja tästä kiertueestaan. Hän ei osoittanut lainkaan diivan elkeitä, vaan vaikutti todella vilpittömältä ja sympaattiselta ihmiseltä.
Lava oli sijoitettu keskelle hallia, siten että siitä meni kaksi "Catwalk"-uloketta kummaltakin sivulta suhteellisen lähelle areenan päätykatsomoita. Lava oli kulmikas ja keskiosa oli rakennettu siten, että siinä oli liikkuvia osia. Milloin lava pyöri, milloin nousi ja pyöri, milloin porukkaa tuli lavan alta lisää tanssimaan lavalle ja milloin bändi meni piiloon alas ja milloin taas näkyville ylös. Lavan ulkoreunojen läheisyydessä oli "rullaportaiden" kaltainen tasainen alusta, joka kuljetti Celineä ja kumppaneita eteenpäin. Samainen viritelmä oli näissä Catwalk-ulokkeissa. Lavan ympäristö ja yläpuoli oli täynnä screenejä ja päällä oli myös erikoinen valoverho, johon heijastettiin milloin mitäkin.
Valhoshow ja äänentoisto oli aivan huippuluokkaa. Puhumattakaan siitä, kuinka helvetin hienosti noin pieni nainen voi vetää biisejä livenä.
Ja siinä vaiheessa, kun viimeinen biisi kajahti areenalle, niin asiakkaat olivat jo pidemmän aikaa taputtanut ja jorannut seisovalteen Celinen tahtiin - joka on jo sinänsä pienimuotoinen ihme Suomen kaltaisessa jurokeikkayleisössä. Uskaltaisin väittää, että Areenalla ei ole tähän päivään mennessä ollut vielä noin paljon asiakkaita eikä koskaan tuollaista fiilistä, joka tänään siellä oli. En ole myöskään koskaan nähnyt noin monen ihmisen itkevän keikan aikana, itselläkin oli vaikeuksia pidätellä kyyneliä kun tuli joku hieno balladi ja näin erään vanhemman naisen pyyhkivän kyyneleitä silmäkulmistaan.
Viimeinen biisi oli oletetusti My Heart Will Go On, eli mun inhokkibiisi nro 1, mutta toisin kuin oletin reaktioni olevan, jäin lumoutuneena kuuntelemaan kyseisen biisin ja unohdin miksi olen kyseistä rallia koskaan vihannutkaan, noh ainakin melkein.
Jos saisin tilaisuuden osallistua asiakkaana Celinen keikalle, ja vaikka lippu maksaisi sen 200euroa kuten tänään kalliimmillaan, niin menisin aivan varmasti katsomaan tämän iltaisen show:n uudelleen - vaikka kyseinen artisti ei todellakaan uppoa mun musamakusuoneen.
Helvetin hieno show, ei pysty muuta sanoa, kyllä siinä annettiin jokaiselle lipusta monta euroa maksaneelle vastinetta rahoille. 100prosenttisesti!