Suojelusprkl

Vajaa kolmen tunnin yöunet on aina iloinen asia, varsinkin kun edessä on 15tunnin työpäivä. Onneksi huomenna saa nukkua hieman pitempään kuin tänään. Pitänee yrittää nauttia kahvia tänään, vaikka en siitä tykkääkään.

Päätä jomottaa jo valmiiksi.

Edit. Voi helvetti, että joidenkin logiikka ei toimi.

Jos ollaan junassa, joka on suhteellisen tyhjä - sillä erotuksella, että tässä uloskäyntivälikössä seisoo ihmisiä sen verran paljon, että ainakaan itsellä ei tulisi mieleenkään työntää ovea auki, jos pyrin junasta ulos siten että olen täällä "hytin" puolella istumassa. Mikä siinä on niin vaikeeta, että jos näkee että oven edessä seisoo porukkaa niin silloin ovi vedetään auki sisäänpäin, eikä työnnetä sitä auki ihmisiä päin - varsinkin jos siellä istumassa/istumasta ulospyrkimässä ei ole kuin sä?

Olin sen verran väsynyt, ettei ollut kaukana ettenkö olisi sanonut tälle papalle että se ovi kannattaa varmaan mieluummin vetää auki sen sijaan että runnoo sillä välikössä seisovat ulospyrkijät ja samalla hidastaa niiden junasta poistumista.

Kello lyö kohta kolme ja meikä on hereillä. Päätä jomottaaaaaaaaa ja huomenna on sellainen kevyt työpäivä klo 8-00 wuhuu.

Eksyin pitkästä aikaa pelaamaan yatzyä, tässä pelissä voi keskustella toisen kanssa peliruudun alapuolella olevassa chatti-ruudussa joka näkyy vain niille jotka on meidän "huoneessa" sillä hetkellä. Mun vastustaja kysyi aivan puun takaa multa mistä haaveilen.

En osannut siihen vastata muuta kuin luotettavasta kumppanista ja perhe-elämästä. Jatkettiin keskustelua ja se alkoi kyselemään, että mitä kaipaan mieheltä yms yms

Tajusin lopulta, etten oikeasti tiedä edes mitä kaipaan mieheltä tai mistä haaveilen, tai lähinnä sen että sanoin tuon "haaveeni" sen takia kun se tuntui jotenkin sellaiselta asialta joka oli luontevinta sanoa koska olen nainen...tai jotain

Jotenkin hirvee tunne, kun tajuaa että ne asiat, jotka on joskus tuntunut elämässä tavoittelemisen arvoisilta ovat menettäneet arvoaan sitä enemmän mitä enemmän tuntuu elämässä pettyneensä.

Samoiten se, että mitä kaipaan mieheltä oli sellainen asia joka oli jotennii vaikee miettiä, pitäisi vissiin ensin oikeasti kaivata jotain miestä ennen kuin tuollaiseen osaisi vastata edes. Kyllä sitä voi listaa A4-paperillisen ominaisuuksia, jota ihmisestä kaipaa ja vaikka tapaisi joka kohdan täyttävän ihmisen, ei se siltikään tuntuisi sellaiselta, jonka kanssa haluaisi olla.

Olen useasti tännekin kirjoitellut siitä, että mä olin melkein täysi-ikäiseen asti vannonut, etten ala koskaan seurustelemaan, sitten kuitenkin aloin ja sitä on jotenkin tavan vuoksi jatkanut sitten uuden suhteen päätyttyä. Ei sen takia, että en osaisi olla yksin, vaan sitä on vain ajautunut suhteisiin - koska sitä odotetaan, jos on nuori, katseen kestävä, mukava nainen. Aloin miettimään sitä, että olenkohan koskaan ihan oikeasti halunut itse seurustella, vai onko se ollut jonkinsortin alitajunnan painostuksen alla tapahtunutta toimintaa. Mun kouluaikaiset kaverit sanoivat usein, että "Jenny ei ole yhtään seurustelutyyppinen ihminen" ja ehkä se on se totuus. Ei kaikkia ihmisiä ole tarkoitettu seurustelemaan.

Muutin 20-vuotiaana pois kotoa asumaan ensimmäisen ja viimeisen pidemmän suhteeni toisen osapuolen kanssa. Oltiin tuossa vaiheessa tapailtu jotain reilu puolivuotta, en muista enää tarkalleen. Yhdessä asuminen sujui mun mielestä ihan kivasti, käytiin usein kävelemässä, käytiin ruokakaupassa ja tehtiin yhdessä ruokaa, käytiin elokuvissa ja pidettiin ystäville karkeloita meidän kotona. Tykkäsin leikkiä kotia.

Nyt kun olen asunut monta vuotta yksin (en edes muista kuinka monta, varmaankin kuusi) niin olen kerran tuntenut sellaista tunnetta, että voisin muuttaa yhden ihmisen kanssa yhteen. Tämä tunne tuli hyvin nopeasti siitä, kun tavattiin. Tuo ihminen oli ainoa ihminen tähän astisessa elämässäni, jonka kanssa pystyin kuvittelemaan perheenperustamista ja yhteenmuuttoa. Mutta asiat eivät menneet sitten kuten niiden olisi pitänyt mennä, että oltaisiin koskaan päästy leikkimään kotia.

Tällä hetkellä kun ajattelen edes sitä että löytäisi jonkun itseään kiinnostavan ihmisen, sellaisen joka ei onnistu ahdistamaan mua heti kuukauden tapailun jälkeen, tuntuu jotenkin kaukaiselta ajatukselta. Enkä edes tiedä haluanko löytää ketään, jos mua ei vain ole tarkoitettu kahlittavaksi.

Olen muutaman viikon kuluttua 28-vuotias, enkä ole elämäni aikana kuin kerran tai pari aidosti halunnut jonkun kanssa seurustella ja vain yhden ihmisen kohdalla saanut sellaisia tuntemuksia, että tuon kanssa haluaisin joskus perheen. Tai tuo on "aidosti halunnut jonkun kanssa seurustella" ehkä hieman väärin muotoiltu toteamus, mutten tähän hätään parempaakaan keksi. Kyllä mä olen jokaisesta seurustelukumppanistani tykännyt ja sen takia seurustellut/tapaillut heitä, suurin osa heistä on vain alkanut ahdistamaan mua, enkä oikein tiedä kunnollista syytä sille. Ehkä se, että niistä on puuttunut se jokin, joka on ollut vain yhdessä ihmisessä mun tähän astisessa elämässäni. Asia jota en tiennyt kaipaavani aiemmissa suhteissani, mutta jonka ymmärsin tuon suhteen aikana. Hänessä oli sitten vain muutamia muita ominaisuuksia, joista en tykännyt.

Jotenkin se, että ihminen jolla ei pitäisi olla mitään syytä olla sinkkuna, tuntuu hirveän outona asiana monille ihmisille. Ei kai kaikkia ihmisiä ole tarkoitettu parisuhteeseen ja silti sitä toivoo, että löytäisi joskus sellaisen ihmisen jonka kanssa viettää lopunelämä - koska se on asia joka mun aivoihin on luultavasti evoluutiossa painettu. Mun kuuluu naisena ajatella siten, että löydän miehen ja lisäännyn, mutta josko se ei vain olekaan mun juttuni?

Kyllähän se on kiva viettää pitkä viikonloppu jonkun kanssa pitkään nukkuessa, ruokaa tehdessä, höpötellessä, pussaillessa ja seksiä harrastaessa, mutta jotenkin tuntuu siltä että onko se kuitenkaan sen arvoista jos siitä saa kaupanpäälle jotain negatiivisia fiilareita.

No oli miten oli, tältä nyt tällä hetkellä tuntuu.

En ole koskaan ollut erityisemmin Queenin fanittaja, vaikka heidän musiikistaan tykkäänkin, mutta aikoinaan näin dokumentin Freddien viimehetkistä. Dokumentissa kerrottiin Show Must Go On-biisin teosta ja siitä, että Freddien kuoli kuusi viikkoa siitä kun kyseinen biisi julkaistiin sinkkuna. Joka kerta, kun kuulen tuon biisin mulle iskee sellainen alakuloinen olo ja lähes aina tulee kyyneleet silmiin, tuon biisin sanoma on vaan jotenkin niin kaunis. Se on jännä juttu, että joillain on taito saada yhteen lauluun niin suuri tunnelataus, että se välittyy varmasti maailmanlaajuisesti monille ihmisille. Tuo on sellaisia biisejä, joista tuntee kyseisen laulajan tuntemukset ilman että ymmärtäisi sanaakaan siitä, mitä laulussa sanotaan.

Kamalaa, nyt tunnen oloni vanhaksi, tuo biisi on tehny 1991 ja dokumentti varmaankin samoihin aikoihin eli 18 vuotta sitten. Ei helvetti! Tuntuu siltä, kuin tuo dokumentti olisi tehty vasta muutama vuosi sitten. Pitänee alkaa järjestelemään itselleen jo hautapaikkaa, johan tässä jo kuolema korjaa sadon.

Nyt se sitten kuumeen lykkäs. Oli eilen illalla jo hieman outo olo ja mittasin lämmön kun tulin kotia hallilta ja se näytti lähes 37,9. Kävin suihkussa, jonka jälkeen lämpömittari näytti 37,1 ajattelin että mittari kenkkuilee. Oli kuitenkin hieman kuumeinen olo kun menin nukkumaan ja iho tuntui juuri niin inhottavalta kuin kuumeessa yleensä tuntuu ja palelin aivan hervottomasti. Heräilin yön aikana muutamia kertoja inhottavaan oloon ja mittasin lämmön joka kerta ja se huiteli 37,4-37,7 hujakoilla ja nyt aamulla sit oli 37,7 kuumetta, eli ei tuo mittari sit vissiin kenkkuillut. Sattuu keuhkoihin hengittää, kurkku on pipi, korviin ja päähän koskee ja nenä on aivan tukossa.

Vituttaa muuten aikas lot, jos tää on nyt tuota influenssaa. Vein just päivätöihin hirveen satsin safkaa ja hallille vielä isomman satsin eväitä loppuviikkoa varten ja kotona ei nyt sit ole yhtään mitään syötävää. Paitsi varpaankynnet.

Ensimmäinen EM-taitoluistelun työpäivä on ohitse vihdoin.

Olin tapani mukaan alaovilla töissä ja hyvin pian vuoron alettua, mulle iski vilu ja päätin mennä pukemaan päälleni uudet, hienot angoraiset lämpökerraston housut.

Päätin suorittaa kyseisen toiminnon henkilökunnan vessassa, jonka lattiapinta-ala on ehkä just ja just sen neliön. Vessassa on liiketunnistimilla toimivat valot, jotka ovat hieman hitaamman puoleiset. Samalla, kun laitoin toisella kädelläni vessan ovea kiinni, päätin toisella kädellä laskea vessanpöntön kannen kiinni ja laskea pörröiset housuni odottamaan siihen kannen päälle, kunnes saisin päälihousut päältäni ja laitettua lämpökerrastoo sinne alle. Tämä kaikki tapahtui ennen kuin valot olivat kerkeneet syttymään päälle. Otin pöntön kannesta kiinni, tai siis luulin tekeväni näin, laskin sen alas ja laitoin pörröhousuni siihen päälle. Kului muutama sekuntti ja valot menivät päälle ja tajusin uittavani lämpökerraston housujeni lahkeita pöntössä. Olin kannen sijaan laskenut tämän renkulaosan vain.

Piti hetken aikaa miettiä mitä tekisin, ensin kuitenkin nauroin tovin ja pyörittelin itselleni päätä ja lopulta päätin, että pistän ne päälleni koska mulla oli puoleen pohkeeseen ulottuvat sukat jaloissani joten ei paljo kusi nilkoissa puristele, tai jos puristelee niin sitten se on mun henkilökohtainen voi voi. Kusi sukassa toteamus tuli sitten vihdoinkin koettua henkilökohtaisesti. Toivottavasti paskat housussa jää vielä vain sanalliseksi versioksi...

Edit: ja sitten Pihikselle hieman pornoa, kun se on sitä kuitenkin taas vailla!!!1 http://viihde.mtv3.fi/uutiset/muut.shtml/783248?taitoluistelu

http://www.iltalehti.fi/viihde/200901208944241_vi.shtml
Bidoloo.com avaa tiistaina huutokaupan, jossa voittaja saa valita palkinnokseen joko treffit Henna Kalinaisen ja mallityttö Inkan kanssa, tai uuden skootterin.
...

Mahdollisesti peruuntuvien treffien sijaan huutaja voi valita lohdutuspalkinnon, eli skootterin myös suoraan treffien sijaan.
Onkohan tuo bidoloo.com joku ihan uusi huutokauppasivusto joka kaipaa ilmaista mainontaa vai mikähän tämän idea on taas? Ja kuinka moni ottaisi treffien sijaan tuon skootterin?
Tuotekuvaus: Onko baarissa aina sama meininki ja seuran etsiminen hankalaa tai työlästä? Bidoloo.com tarjoaa tähän piristystä tarjoamalla unohtumattoman bileillan kahden kauniin, [b]sivistyneen ja ennen kaikkea näyttävän nuoren naisen kanssa.[/b]

Ihanaa, mä häpeäisin silmäni irti päästä, jos mua mainostettaisiin sivistyneenä ihmisenä sen jälkeen, kun olen BB:ssä möläytellyt legendaarisia kommentteja mm. koirien lisääntymisestä tai muusta vastaavasta:D Inkaa en tunne laisinkaan sanoakseni hänestä yhtään mitään, voihan se olla että hän on kahdenkin edestä sivistynyt. Ei sillä, että Hennaakaan tuntisin muuta kuin hänen möläytyksiensä kautta, joista kuulin eräältä kaveriltani joka tuota sarjaa seurasi intensiivisesti. Onneksi ei tarvitse pelätä tuollaista julkista kuvausta itsestäni huutokauppasivuilla:) Voisi mennä aamupuurot väärään kurkkuun, jos saisi jostain lukea että Jenny on todella sivistynyt ihminen.

Ei ole olemassa huonoa julkisuutta...Tämä sen taas todistaa...

Työpäivä on hyvä aloittaa työpaikan keittiössä kaurapuuron ylikiehumiselle korvat lukossa kiroileminen ja tajuta, että toimitusjohtaja astuu keittiöön samaan aikaan ja parin sekuntin kuluttua nurkan takaa astuu kolmen vieraan porukka toimarin perässä. Voin vain kuvitella, kuinka kovalla äänellä sanoin vittuperkele, koska on tosiaan nuo korvat lukossa ja ne humisee, jolloin en kuule kunnolla ja jolloin tulee automaattisesti puhuttua lujempaa.

Toimitusjohtajan henkilökohtaista palautetta odotellessa on hyvä syödä aamupuuro (tai siis se jämä, joka puurosta jäi jäljelle sen kiehuttua yli) ja juoda hunajavettä. Olo on infernaalisen kamala eikä edes se tieto auta, että loppuviikon olen 8-23:30 töissä ja viikonloppuna 12-18. Nämä on niitä hetkiä, jolloin vituttaa se, että on suostunut ottamaan tietyt työvuorot vastaan.

Nyt alkaa jo taas vähitellen vituttamaan. Jalkapöydän tulehduskaan ei ole vielä helpottanut, kun jo nyt taas puskee räkätautia päälle. Mutta koska olen hyvä keksimään asioista aina niitä hyviä puolia, niin nyt täytyy koputtaa puuta ja todeta, että onneksi tää räkätauti tuli nyt kun on tiedossa älytön työputki sen sijaan, että tämä olisi tullut vasta työputken jälkeen.

Olisi kyllä kiva omistaa rautainen vastustuskyky.

Laitoin Voicen päälle kun aloin hääräilemään ja sieltä tuli Lady GaGa: Poker Face. Biisi kuulosti jotennii kivalta, joten jähmetyin katsomaan sitä odottaen, että jossain vaiheessa tulisi tietoa kuka kyseisen biisin laulaa ja mikä biisin nimi on, että voisin etsiä sen netistä. Yritin koko biisin ajan miettiä, onko tuo laulaja
Christina Aguilera vai sen kaksoisolento, josta olin jossain vaiheessa lukenut että kumpi imitoi kumman tukkatyyliä. Biisityyli, ulkonäkö ja äänikin oli jotenkin samantyylinen, etten ihan oikeasti olisi osannut sanoa kumpi tuo on, vaikka Aquileraa olenkin "fanittanut" jo jonkin aikaa. Olin biisin lopussa ihan varma, että kyllä tää on Aquilera, muttei sitten ollutkaan ja hämmennyin.