Suojelusprkl

Meillä oli taannoin puhetta siitä, että mun työkaverille pitäisi opettaa meidän yhden osaston tuntiseurannan teko exeliin. Kuulin asiasta ohimennen ja sanoin, että mikähän idea tuota asiaa on sulle pelkästään lähteä opettamaan, koska sä et tiedä tuosta osastosta mitään että eikö järkevintä olisi näyttää mullekin tuo asia, koska mä olen tuon osaston kanssa tehnyt hommia kuusi vuotta jo ja tiedän edes vähäsen siitä, miten nuo tunnit pitäisi mahdollisesti syöttää koska olen joskus niitä eri ohjelmaankin syöttänyt.
Vähän sama kuin mut laittaisi kouluttamaan ratsastusta, vaikka en ole koskaan ratsastanutkaan.

Noh sitten päättäjämme tajusivat, että no niin, ehkä olisi hyvä tuo Jennykin ottaa tähän mukaan ja meillä oli tarkoitus olla tuosta koulutus. Koulutus sitten "unohtui" ja tänään aamulla luin meilit ja siellä oli tyylillä "Jenny tekee näistä tuntiseurantaexelin"

Hieman piti murahtaa, mutta kiltisti, enhän viitsi turhaan ilkeillä. Samperi, unohdin laittaa tuohon viestiin sen, että minähän en sitten mistään exelistä muista hölkäsen pöläystäkään enää, koska en ole sitä joutunut vuosiin käyttämään että pistäkää vaan mulle joku tuntiseurantaexelin tekeminen ilman minkäänlaista ohjeistusta:D

Sanoin viimeksi kehityskeskustelussakin johdolle terveisiä ja kirjoitan sen saman asian nyt tähänkin: miksi pitää aina mennä perse edellä puuhun?!?

Ei se ole niin vakavaa:D

Eilen kokeilin taas pitkästä aikaa juoksumatolla juoksemista. Yritin tappaa itseni vetämällä hätäpysäytysnappulaan viritettyä narua (käsi osui siihen juostessa) ja pysäyttämällä juoksumaton kuin seinään, jalat toki jatkoivat hetken tuota juoksuaskellusta, onneksi oli tuo juoksumaton etuosa edessä, olisin muuten varmaan juossut eteenpäin useamman metrin.

Kunnon päälle tuo ei ottanut edes krapulassa, eli ei alkanut pistää rintaan tai hengästymistäkään ollut havaittavissa, nuo asiat kun ovat olleet aina ongelmana mulla juoksemisessa. Nyt on kunto/hengitystekniikka lmeisesti paremmassa jamassa, niin sen takia juokseminen tuntui tosi kevyeltä. Ainoastaan säären etuosan lihakset kipeytyi kymmenen minuutin juoksemin jälkeen. En tiedä miten tuon kiputilan voisi välttää, kun aloitin tuon juoksun kävellen hitaasti, sitten ripeämmin ja sit lopulta jo hölkäten ja reippaalla vauhdilla juosten. Vieläkin tuntuu että nuo lihakset ois krampissa.
Pitäisi varmaan yrittää venytellä paremmin ennen riehumista ja vielä sen jälkeenkin, on vaan jotenkin turhauttavaa tuo venyttely. Ja kun tuo säären etuosa on muutenkin tosi vaikee venytellä.

Jos jollain on hyviä vinkkejä tuon lihaksen venyttelyyn/ylipäätään venyttelyyn ennen juoksemista, saa paiskoo mua vinkeillä.

Litran rasvatonta maitoaa, tuoretta ruisleipää, kurkkua, tomaattia, jogurttia, lohta ja perunoita. Samalla voisin ottaa valmiiksi katetun aamupalapöydän, teetä sekä hieman myöhempään lohta perunamuussilla. Kiitos.

Ei jaksa nousta ylös ja lähteä käymään kaupassa...

Aloittelin kotona ottamalla reilun lasillisen punaviiniä, pienen paukun viinaa+mehua, baarissa neljä siideriä ja kolma fisua. Suhteellisen selväpäinen olo on kuitennii.

Kivaa oli:)

Olin vahvasti siinä luulossa, että aamuisella teema-tunnilla olisi bodypumppia, mennessäni salille selvisi että teemana oli bodysteppiä. Koska viimeksi lähti taju aamuisella steppitunnilla, päätin passaa tunnin ja mennä Vantaan puolelle iltapäivästä pumppiin. Käännyin kannoillani ja suuntasin takaisin kotia.

Pyykkasin, torkutin, orkutin ja lähdin jumppaan. Jumpan jälkeen muistin, että mulla oli Mikonkadun Intersportissa varattuna yksi Niken paita. Ei auttanut muu kuin mennä junalle ja keskustaan, olin ensin suunnitellut käveleväni kotia jumpan päätteeksi. Odottaessani junaa mietin, että en kyllä osta seutulippua, koska seuraava pysäkki on jo Helsinkiä ja on ihan vitun naurettavaa maksaa tuplahintaa lipusta minuutin takia... Juna tuli ja siinä vaunussa, johon menin, oli lipuntarkastajat joten tyydyin suosiolla ostamaan seutulipun sisäisen lipun sijaan.
Tarkastajille oli osunut kunnon lottovoitto, koska siinä vaunussa oli viiden kundin ryhmä joilla keillään ei ollut lippua. Oltiin jo Pasilassa kun tämä rykelmä saatiin purettua ja tarkastajat poistuivat junasta, enkä missään vaiheessa joutunut vilauttamaan lippuani kellekään:( Ostin siis ihan turhaan seutulipun.
Menin Intersporttiin ja hain ylihintaisen Niken paidan. Sitten muistin, että mun on pitänyt hommata jo pitemmän aikaa Burtonin uusin leffa, Sweeney Todd. Menin tunnelin Anttilaan, en ensin meinannut löytää sinne edes ja kun sinne pääsin, selvisi ettei heillä ollut enää tätä elokuvaa, koska se oli myyty loppuun. Selvitin samalla, että Vantaan puolella olevassa Anttilassa olisi 2kpl näitä elokuvia... Kävin vielä toisen kaupan kautta katsomassa tuota elokuvaa yhtä huonolla menestyksellä, kuin Anttilasta.

Päätin lähteä kotia, ilman elokuvaa, vielä kun lipussani on vaihtoaikaa jäljellä. Hetken aikaa harkitsin, että olisin mennyt bussilla kotia, mutta päädyin kuitenkin junaan. Pasilan kohdalla juna tyssäsi ja meille ilmoitettiin, että jännite (tai jotain sinne päin) oli kadonnut kaikkialta ja jouduimme odottamaan sen paluuta. Kirosin tuossa vaiheessa jo melkein ääneen ja naureskelin vieressäni istuville ihmisille, että olisi pitänyt vain mennä bussilla kuten alunperin niin suunnittelin.. Juna oli seisoksissa jotakuinkin reilun 5minuuttia ja pääsimme jatkaa matkaa.

Nyt sitten istun kotona, avasin punaviinipullon ja kohta alkaa TuTo-Jokipojat ottelu.

Tuo viini maistuu hieman oudolle, en taida uskaltaa juoda sitä kauhiasti ettei käy kuten muutamia viikkoja sitten:(

Heräsin siihen, että posti tipahti postiluukusta. Olin suhteellisen pirteen oloinen joten ajattelin, etten jaksa jäädä homehtuu sänkyyn pitemmäksi aikaa. Avasin silmäni ja katsoin eteiseeni (jonne on sängystäni suora näköyhteys) ja siellä oli aivan Dick Trasyn näköinen hahmo, joka onnekseni paljastui vain hattuhyllyllä oleviksi kengiksi ja mun omaksi pitkäksi nahkatakiksi. Hyvin näkee väärin, kun asunto on tarpeeksi pimeä ja on just herännyt (ja on tarpeeksi vilkas mielikuvitus).

Sain nettiyhteyteni vörkkimään. Mulla oli sulakeboksissa kaksi eri "valokuituyhteyspaikkaa" ja sattumalta asensin huvikseni toisenkin piuhan tuonne kiinni, kun siellä oli sellainen kerran valmiiksi lojumassa:) Ja jo alko netti vörkkiin. Jeih.

Ei hitto, oli virheliike syödä karkkia. Nyt on ihan hirveä olo. Pakko kai se on yrittää sisäistää, että karkki on pahasta. Harmi, että on vaan niin huono muisti, että se tuppaa unohtaa kaikki pahat olot ja sen sellaiset.

Jukulauta että väsyttää.

Mun netti ei alkanut pelaa:( Pitää siis olla nettipimennossa koko viikonloppu. Yhyy. Pitääkö tuohon valokuitunettiyhteyteen olla joku erikoisjohto, että se toimii, vai riittääkö tuo normaali nettipiuha joka on toiminut modeemiin liitettynäkin? Minen ymmärrä miksi tuo ei toimi, koska kaiken pitäisi olla asetuksien suhteen ok.

Kävin eilen katsomassa elokuvan: Benjamin Buttonin uskomaton elämä. Ennen kuin elokuva kerkesi alkamaan, olin jo kironnut koko elokuvaan lähtemistä sen takia, että takanani keskusteli kaksi naista joista toinen sanoi (en ole ihan varma, tarkoittiko se tuota samaista elokuvaa, vai jotain toista) että tää elokuva on niin itkettävä, että miehetkin itkee. Siinä vaiheessa kirosin, että olin meikannut ja keksin päässäni hyviä selityksiä, kuinka selittää seuralaiselleni sitä että olin muuttunut jokeriksi elokuvan päätyttyä ja olen meikit poskella. Onnistuin myös nielaisemaan kielikoruni.

Elokuva oli ihan jees, kyllähän siinä lopussa piti taas pidätellä kyyneliä mutta oletin jotain jatkuvaa pillittelyä, onneksi näin ei kuitenkaan ollut. Olisi ollut noloa olla meikit poskella ja matkustaa yleisillä kotia yöllä.

Tänään pääseekin pitkästä aikaa paimentaa Jokereiden peliin, en tiedä mikä tilapäinen mielenhäiriö mulle tuli, että tuon vuoron soitin oikein kun nämä perjantain pelit on yleensä niitä myllytyspelejä. Lähinnä niinkuin asiakkaat myllyttää.

Loppu viikon voinkin sitten sörkkiä kakkaani ja etsiä kielikoruni toista kadonnutta palleropäätä. Jännittävä viikonloppu tiedossa siis!