Suojelusprkl

Hei olen Jenny

Jos sinulla on kesälomatuurauksen kanssa ongelmia, ota minuun yhteyttä, mä klaaraan kaiken x)

Voi helvetti. Mulla alkaa ens viikosta lähtien viiden viikon tuuraus asiasta, josta ei ole pienintäkään havaintoa vieläkään ja heinäkuussa kolmen viikon tuuraus asiasta, joka on ollut yhden ihmisen harteilla yli parikymmentä vuotta jo eikä meillä ole tällä hetkellä ketään muuta tuuraajaa hälle, kuin minä :D

Vittu, teetän itselleni käyntikortin jossa lukee "Moniosaaja Jenny Perkele"

Kovin moni ei ymmärrä, että pahoinpitely ei ole vain sitä että vähän mätetään turpaan tai uhkaillaan mättää turpaan. Pahoinpitely voi olla myös henkistä. Sitä että yrittää lyttää toisen itsetuntoa ja omanarvontuntoa sillä, että säännöllisesti muistaa muistuttaa toista siitä, että se on tyhmä tai muuta vastaavaa. Tämä kaikki vain sen takia, koska toinen kokee olevansa älykkäämpi ja viisaampi kuin toinen.

Joskus tullut pohdittua, itse asiassa tästä ei ole kovin pitkän aikaa edes kun viimeksi tätä mietin, miksi kukaan haluaisi tieten tahtoen lyttää toisen itsetuntoa tai antaa sille sellaisen mielikuvan että se toinen ei ole edes sen arvoinen että sitä kohtaan pitäisi yrittää käyttäytyä inhimillisesti/siten että se toinen tuntee olevansa arvostettu vaikka ei olekaan täydellinen, varsinkin jos kyseessä on perheenjäsen. Ja erityisesti, jos kyseessä on pieni lapsi. Mitä kukaan aikuinen voi saada siitä, että haukkuu omaa lastaan?

En tiedä onko siitä tehty selvitystä miten suurella todennäköisyydellä henkistä/fyysistä väkivaltaa kokeneet lapset alkavat kohdistamaan väkivaltaa läheisiinsä kun aikuistuvat ja ihmissuhteet tulee kehiin. Uskoisin tuon lukeman olevan hyvin suuri.

Lapsen mieli on hyvin herkkä. Itse voin omasta kokemuksestani sanoa, etten juurikaan kestä huutamista/kiroilua/fyysistä tai henkistä väkivaltaa sen takia, että jouduin katsomaan tuollaista nuorempana. Tai no ei tuo kovin usein tapahtuvaa ollut, enkä juurikaan noilta ajoilta muista asioita, lähinnä tunnetiloja on muistissa. Ja ne tunnetilat puskee pintaan, jos joku alkaa mulle huutamaan tai vastaavaa.

Lehdistä on saanut tämän vuoden puolella lukea huolestuttavia lukemia siitä, kuinka moni lapsi on huostaanotettu ja kuinka moni lapsi joutuu elämään aivan luokattoman kauheissa olosuhteissa. Myös Poplaulaja Rihannan pahoinpitelyuutinen on ollut uutisotsikoissa pahoinpitelykuvineen ja pariskunnan yhteenpaluineen.

Uutiset on nostanut mieleeni asian, jota olen jo jonkin aikaa miettinyt - kuinka paljon väkivaltaa onkaan omassa lähipiirissä. Enkä tarkoita väkivallalla pelkästään sitä, että mätetään fyysisesti turpaan, vaan myös sitä henkistä. Silloin kun itse olin nuori, niin tiesin että ainakin yhden kaverini perhe-elämä oli vaikeata. Ja hän purki tätä pahaa oloa ainakin minuun, muista en tiedä. Enkä tiedä myöskään sitä, miten tämä asia on häneen vaikuttanut aikuisiällä.

Jos lapsi joutuu kokemaan lapsuudessa väkivaltaa, oli se sitten henkistä tai fyysistä, se valitettavan usein tulee vaikuttaa aikuisiälläkin luonnevikana. Nämä asiat ovat yleensä vielä periytyviä. Jos äiti tai isä on väkivaltainen, henkisesti tai fyysisesti, tulee tämä ominaisuus siirtymään lapsiin. Vaikka tuo ominaisuus olisi vain yksipuolista, oletuksena että isä hakkaa/haukkuu äitiä niin myös se vaikuttaa, miten äiti suhtautuu tähän häntä pahoinpitelevään tahoon. Valitettavan usein väkivaltaa kokenut ihminen jää siihen suhteeseen ja antaa lapsilleen sen kuvan, että on ok kohdella huonosti läheisiä. On ok, haukkua kumppania tyhmäksi, lehmäksi, paskakasaksi ja on ok tinttaa kumppania turpaan niin, että se vaatii lääkärillä paikkailua tai sentin meikkikerroksen peittääkseen vammat. Vaikka lapsi aikuisiällä ajattelisi, että tuollainen on väärin, niin hän voi silti suurella todennäköisyydellä ajautua itse samanlaiseen suhteeseen jossa antaa itseään kohdeltavan huonosti tai jossa kohtelee toista huonosti.

Vanhempien pitäisi muistaa se, varsinkin siinä vaiheessa kun aletaan perhettä perustamaan, että se esimerkki jonka me annetaan lapsillemme omalla käytöksellämme (miten kohtelemme muita) siirtyy myös lapsiin. Tai oikeastaan ihmisten pitäisi muistaa tuo asia parinvalinnassa. Jos annat itseäsi kohdeltavan huonosti, tai jos kohtelet itse toisia huonosti, et voi antaa itsestäsi kovin hyvää esimerkkiä lapsillesi ja taas saadaan lisää muita kohtaan huonosti käyttäytyviä ihmisiä.
Jos alat olemaan jonkun ihmisen kanssa, joka osoittaa väkivaltaisuuden merkkejä (olivat ne sitten henkiseen tai fyysiseen väkivaltaan liittyviä) niin mikä saa ihmisen jäämään sellaiseen suhteeseen tai vielä pahempaa, perustaa perheen tuollaisen ihmisen kanssa? Tiedän kyllä mistä tuo johtuu, mutta en siltikään ymmärrä tuota.

***
Kirjoitin tuon tekstin vuodenvaihteen ja helmikuun välisenä aikana, kun lehdissä oli paljon juttua lasten huostaanotoista ja mulle tuli helvetin paska mieli siitä, miten paljon paskaa kulissien takana tapahtuukaan. Ja miten tämä kulissien takana tapahtuva asia tulee vaikuttaa tulevaisuudessa nuorten aikuisten hyvinvointiin ja miten he antavat tuon vaikuttaa omiin lapsiin ja lapset lapsiinsa. Vai onko aina vain ollut tällaista, eikä asioista ole keskusteltu niin avoimesti, kuin nykyään? Onko meillä asiat paremmin, huonommin vai samassa jamassa, kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten?

Otin repustani sykevyön ja se oli jossain jumissa, joten loogisesti käytin enemmän voimaa sen jostain irroittamiseen sillä lopputuloksella, että se ponnahti hirveällä voimalla mun silmäkulmaan. Mun tuurilla sain tuosta hyvästä mustan silmäkulman... Kohta eivät töissä enää usko, että mä kolhin ihan itse itseäni, kun olen jatkuvasti ihan mustelmilla mitä kummallisimmista asioista johtuen. Meneeköhän tämä "Mun sykevyö pahoinpiteli mut eilen"-toteamus läpi...

Huoh.

Beyoncella oli konsertissaan päällä korsetti ja hän söi ruokaa. Ooooh...

Ruokahaluun tiukat asuvalinnat eivät tunnu vaikuttavan, sillä Beyoncen kerrotaan tilanneen takahuoneeseen valkosipulilla, mustapippurilla ja ceyennepippurilla maustettua paistettua kanaa.
http://www.iltalehti.fi/viihde/200905040214727_vi.shtml

Kylläpäs hän on hurja, hän söi kanaa joka oli maustettu normaaleilla mausteilla ja tuon lukemani perusteella hyvin kevyesti.
Pyhällä hengelläkö tuon ihmisen pitäisi selvitä ja elää:D

Hain tänään uuden liittymäni sim-kortin Postista. Haikeaa luopua numerosta, joka on ollut käytössä yli kymmenen vuotta. Nyt olisi edessä hirveä rupeama kun pitäisi ilmoitella uusi numero eteenpäin, numero jota en edes vielä muista. Olen sen verran epäsosiaalinen just nyt, etten tiedä jaksanko ilmoittaa uudesta numerostani ihmisille jotka eivät ole muutenkaan muhun yhteydessä, kun en jaksa sitä teennäistä "mitä sulle kuuluu?"-viestittelyä, jota ei muuten olisi tullut koskaan heidän suunnalta oma-aloitteisesti mutta nyt laittavat tiedusteluviestiä velvollisuudentunteesta. Itse ollut muutenkin se, joka on viestiä joutunut laittelee, joten eipä ne varmaan kauhiasti mun numeroa kaipaakaan:D

Ja sitten toisaalta, suurin osa kavereista on jo muutenkin naamakirjassa ja voivat sitä kautta udella uutta numeroa, kun tajuavat että vanhaan ei saa enää yhteyttä. Toisaalta ihan kätevää laittaa kaikki mahdolliset kontaktimahdollisuudet sille tasolle, että voin itse määritellä keiltä otan viestejä vastaan puhelimella tai sähköpostilla, nyt en tee sitä virhettä että antaisin numeroni väärille ihmisille ja pidän huolen siitä ettei tuohon tule mitään hemmetin lehtimyyntipuheluitakaan. Vaikka ei tuohon vanhaankaan numeroon moisia kauhiasti tullut. Tosin tällä tavalla tiukoilla asetuksilla menee useilta tulleet sähköposti -ja tekstiviestit ohi, mutta elämä on:) Kaipa tekstarit sentään ilmoittaa, jos viesti ei mene perille? Sähköposti ei oletettavasti moista toimenpidettä tee, tai ei tehnyt ainakaan silloin kun asiaa testasin. Olisi ihan kätevää, ettei viestinlähettäjälle jäisi sellainen mielikuva, etten muuten vain vastaa viesteihin vaan että siihen on ihan oikeasti joku syykin x)

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan kaurapuuron sekaan jogurttia, esimerkiksi Ingmanin mustikkajogurttia. On muuten hyvää. Tuosta tuli juuri mun lempparipuurohärpäke:)

Älä sano jollekin, että sun tekisi mieli värjätä hiukset vaalemmaksi ja sitten käy tämän jonkun kanssa kaupassa katsomassa aurinkolaseja ja kävele hiusvärihyllyn ohi ja joudu puolittain yllytetyksi ostamaan värit... Sitten blondaat tukan ja heität värin päähän ja lopputulos on täysin se, joka oli hiusväripurkin kansissa x)

Ehkä tuohon tottuu jossain vaiheessa, kunhan alkushokista olen toipunut:D Jossain vaiheessa värjään tuon hieman tummemmaksi kupariksi.

Mämmi hieman sulaneen vaniljajäätelön ja vaniljakastikkeen kaverina. On muuten hyvää.

Istun vaalennusväri päässä ja tää polttaa... Olikohan tämä nyt fiksu idea x)

Hitto mä tulen nauraa ihan kippurassa, kun tuo yksi karvanaama tänään nousee pyörän satulan päälle istumaan. Voi luoja, että mä tulen repeilemään tuolle x)

Yritin tyrkyttää hälle mun pyöräilyhousuja, näitä haaroista topattuja nääs, mutta ei pistänyt päälle. Taitaa katua tuota asiaa aika paljon, kun tajuaa kuinka paljon perseeseen koskeekaan eilinen pyöräilylenkki:D On meinaan meikälläkin pärse/haarat sen verran kipeenä eilisestä reissusta ja mä olen sentäs fillaroinut jo jonkin verran ja mulla oli pyöräilyhousutkin sentään jalassa:D:D

Vahingonilo = paras ilo:D