Suojelusprkl

"Siivet seläs kaivat vaan kuoppaa ittelles. Tulee päivä, jolloin asioiden OIKEA laita selviää, kaikille. Sinä päivänä saat elämäsi selkäsaunan. Opettele käyttäytymään"

Ihania tekstiviestejä satelee ihmiseltä, josta en ole kuullut pitkään aikaan.
On ihanaa tulla muistetuksi tuollaisilla uhkailutekstiviesteillä...

Valehtelisin, jos väittäisin, ettekö mua hävettänyt aamulla säätäessäni aamupalan kanssa.

Otin muovikipon ja maitorahkapurkin. Koska rahka ei irronnut purkista purkkia kääntämällä, laitoin sen hetkeksi muovikippoon alaspäin-jolloin se joskus luovuttaa otteensa purkista ja mäjähtää kokonaisena klönttinä ulos. Otin jääkaapista ananasmurskan ja avasin purkin. Ripottelin ananasta ja ananasmahua tähän muovikippoon, otin kaapista tehosekoittimen, laitoin tehosekoittimen purkkiin ja rupesin surruttelee. Ihmettelin, että mikä tässä nyt oikein taas mättää, etteikö tämä paska jaksa työstää rahkaa edes. Jatkoin surruttamista ja tajusin, että ei helvetti mä olen sekaisin, ei kai tuo nyt voi soseuttaa rahkapurkkia.

Olin siis silmät ristissä laittanut ananasmurskan tähän rahkakipon päälle, enkä siinä vaiheessa ollut tajunnut, että olisin kaapinut siitä rahkapurkista rahkat pois siihen muovikippoon, jossa suunnittelin rahkan väsätä.

Naureskelin puoliksi ääneen, että tätä en kyllä kehtaa kertoa julkisesti, mutta koska säätäminen on osa minua-en minä tätäkään voinut tänne jättää kirjoittamatta.

On ollut nyt viikonpäivät elohiiri oikeanpuoleisessa silmäluomessa. Kävin aamulla jo ostamassa kalkki-magnesiumtabletteja, kun ei tuosta nykimisestä näytä tulevan loppua kotikonstein.

Töihin päästyä heitin kaksi tabua naamariin ja aloin pureskelemaan niitä ja meinasi lentää laatta, olin aikas kamalan makuisia "makeuttamattomia" tabuja ja tuollaisia pitäisi sitten syödä. Pitää huomenna kyllä muussata nuo ruokaan, niin ei tarvitse tuota jauhoa huuhtoa suusta vedellä ja irvistellä ällölle maulle.

Ja minä kun olen aina vannonut luonnon omiin hivenaineisiin, joita saa tuoreesta ravinnosta, nyt piti sortua purkista saatavaan apuun:(

Kylläpäs ne Kuopion pojat on sitten haaskoja:
http://www.youtube.com/watch?v=D4VVkozUKBI
Ovat nyt ottaneet elämäntehtäväkseen lähetellä mulle kaikkea vittu-sanoja sisältäviä juttuja. Itse tekemiä runoja, videoita ja valokuvia:D

Onnistuin jäälleen möläyttää töissä. Talouspäällikkö vihjaili, että tarttis laskuttaa, katsoin laskutettavaa nippua ja sanoin noh, mä meen sit vissiin myymään persettäni, kun ei muuta laskutettavaa ole.

Joo-o, onneksi täällä on huumorintajuista porukkaa x)

V**uttaako laskut, haluatko päästä niistä eroon? Tuo ne minulle, niin lupaan kadottaa ne.

Minulla oli vielä reilu viikko sitten neljä laskua, joiden eräpäivä oli huhtikuun lopulla. En enää tarkalleen muista mitä laskuja ne oli, mutta muistan että niitä oli. Se on jo suhteellisen harvinaista, että minä muistan yhtikäs mitään.

Nyt ne laskut on kadonnut tänne muuttokaaoksen keskelle, jonnekin, enkä tiedä minne. Onneksi tilaamani teeveetaso yms lipastot ovat kohta tulleet maahantuojalta, joten voin alkaa järjestelemään tavaroita muuallekin kuin lattioille ja muuttolaatikkoihin.

Välillä tuntuu, että asuntoni on yksi, iso musta-aukko, joka imaisee sisäänsä kaiken eikä niitä sen koommin näy.

En hemmetti ymmärrä miten olen onnistunut alle vuoden sisällä "houkuttelee citylähipiiriini" kaksi henkilökohtaista blogi-stalkkeria.

Ensin toinen itki poliiseille siitä, kun mukamas kirjoittelin hänestä blogiini ja toinen nyt pikaviestein siitä, kun kirjoitin Masan Susannasta blogiini. Ihan oikeasti, hankkikaa vi**u se elämä, jos pitää vetää kriisiä mun blogikirjoituksista ja ruveta uhkailee/pähkäilemään korvausvelvollisuudesta, jos olen ilmaissut mielipiteeni julkisuudenhenkilöstä joka tekee mielestäni itsestään pellen omalla julkisella esiintymisellään tai tavisihmisestä, joka vaani mua pusikoissa yömyöhään.

Eiköhän täällä ole blogeissa/keskusteluissa sanottu useista ihmisistä, niin taviksista kuin julkkiksista, tuhat kertaa pahemmin kuin mitä olen blogiini kenestäkään koskaan kirjoitellut.

V**tu miten pikkumaisia ihmisiä tämä paikka on täynnä.

Otetaan käpylahjoituksia vastaan, on noi omat kävyt palannut jo muutamaan otteeseen.

Varmasti jokainen meistä kaipaa välillä huomiota osakseen, mutta joillain ihmisillä ei vain ole minkäänlaisia rajoja joilla sitä huomioo haetaan.

Kuka haluaa jäädä ihmisten muisteihin tällaisilla valokuvilla?

http://www.iltalehti.fi/viihde/200705016049958_vi.shtml

Mitähän tuo täti seuraavaksi keksii, ettei kansa vahingossakaan pääsisi unohtamaan häntä. Kuka hemmetti lähtee julkisesti puimaan seksisuhdettaan pääministerin kanssa?

Mistä tietää, että on tulossa vanhaksi?
-Siitä, kun lääkärikäyntien yhteydessä lääkärin diagnoosi on "Se johtuu vain tuosta iästä" :(

Hittolainen, rupeekohan tässä iskee ikäkriisiä?
Tuntuu siltä ettei ole saanut elämän aikana yhtään mitään aikaiseksi.

Kylläpäs ihmisellä voi olla aamuisin häiriintyneitä ajatuksia.

Välillä tulee mietittyä miltähän tuntuisi, jos auto ajaisi päältä. Ja sille ajatukselle aamulla hymähdin, kun kävelin Itäväylän vartta pitkin töihin ja seurailin autojen matelemista.
Sen olen kokenut jo, miltä tuntuu ajaa fillarilla henkilöauton ovea päin siten, että se kuski avaa oven sillä hetkellä kun sä olet fillarin kanssa siinä auton kohdalla ja sit mäjähdät ovea päin-se ei tuntunut kivalta.

Toinen ajatus joka tulee usein Kulosaaren sillan kohdalla, että miltähän tuntuisi hyppää mereen liikkuvasta metrosta, oliskohan se siistiä?

Ei sillä, että kumpaakaan koskaan tekisin, kunhan olen "herkutellut ajatuksella".

Aamulla vastaani tuli jälleen kerran sama mies sokeainkepillään, rupesin miettimään kun seurasin hänen keppityöskentelyään, että mitenköhän tuo käytännössä edes toimii. Sitä kävelee keppi ojossa ja se liikkuu edes takaisin lähellä maanpintaa (ei kuitenkaan kosketa maahan), mutta mitä sitten jos vastaan tulee seinämä. Käveleekö sitä siihen kohteeseen ja törmää siihen sillein, että se keppi töksähtää vatsaan, vai miten tuo keppi toimii? Tai mitä sitten, jos tulee pudotus, kun se keppi ei osu maahan niin miten sen havaitsee tarpeeksi ajoissa, että kohta pitäisi varautua useiden senttimetrien pudotukseen.

Välillä (no okei okei, liian usein) tulee kyllä mietittyä ihan tyhmiä juttuja.

Ihan vammaisia nämä "keskellä viikkoa" olevat yleiset vapaapäivät. Olen ollut koko päivän ihan lauantaissa.
Peto on ollut taas tuottelias. Tongin rullaluistimet kaapista ja havaitsin, että kissa on jyrsinyt siitä säilytyslaatikosta kantokahvat kokonaan irti. Mikä saa kissan syömään pahvia? Hitto että meinasi palaa käpy.

Olen vakavissani harkinnut lähteä viikonloppuna rullaluistelemaan. Tuli hienoinen kammo rullailuun tuossa kolmisen vuotta sitten, kun ostin elämäni ensimmäiset rullaluistimet. Lähdin silloisen kundikamun kanssa rullailemaan elämäni toista kertaa, en ollut vielä oppinut kunnolla edes jarruttamaan, kun halusin mennä heittää pidemmän lenkin. Innostuin niin paljon, että ehdotin että kierretään kotia Kuusikon kautta. Poikaystäväni toppuutteli mua ja sanoi, että siellä on tosi jyrkkiä mäkiä, ettei sinne kannata mennä kun sä et osaa jarruttaa vielä kunnolla. Enhän mä nyt miestä voi kuunnella ja sanoin, että siinähän sitä oppii jarruttaa kun menee alamäkeä alas.

Mulla oli ihan kivaa siellä loivassa mäessä, ainakin siihen asti kunnes se mäki jyrkkeni ihan yllättäen ja asfaltti muuttui huonokuntoiseksi. Näin vähän matkan päähän että siellä on tietyö ja asfaltin tilalla hiekkaa. Kerkesin miettimään sen verran, että olen oikeakätinen että kun kaadun niin kaadun vasemmalle puolelle. Ja siitä muutamia sekunteja niin olin jo maassa rähmälläni.

Olin jättänyt tuolla reissulla kyynärsuojat ja kypärän kotia, joten tuli ihan kivat vekit kyynärpäähän. Leukaan tuli pari naarmua ja perseestä lähti isolta alueelta nahkat pois housukankaan mukana. Perseestä mulla ei ole valokuvaa, mutta kyynärpäistä on:)

Pitänee tällä kertaa panostaa tuohon jarruttamisen treenaamiseen, ennen kuin lähden rullailemaan. Ensi kerralla ei välttämättä ole yhtä hyvä tuuri tuon kaatumisen suhteen. Tosin eipä tuo ensimmäinen, eikä varmastikaan viimeinen kerta ole, kun tämä puupää on kaatunut. Todellakin ihme, etten ole murtanut vielä kertaakaan luitani.