tauolla oleva blogini, jota kaipaan toisinaan, jossain vaiheessa ehkä palaan:)
Meidän talouspäällikkö on hoilannut kohta puol päivää jotain ballaadia, en tiedä kuinka pitkään kestän tuota enää. Tahdon hyppää ikkunastani alas.
Helpottikohan tuo.
Edit. Ei vittu, nyt se lähetti sen biisin mulle sähköpostilla x) Saakelin sadistipomot.
Biisi on siis Frank Sinatran The Girl From Ipanema...kyllähän tuohon tahtiin ranteita viiltelis.
Tuli Eloveenuksen aamuisesta blogista mieleen (kun hän manaili, onko joku kaatanut uniliimaa hänen silmiinsä) tarina eräiden tyttöjen reissulta. Olen tästä ainakin joskus aikoinaan keskusteluissa jo kauhistellut.
Tytöt lähtivät isommalla kaveriporukalla laivalle hieman juhlimaan. Eräs näistä juhlijoista oli kuitenkin väsynyt ja halusi ja lopulta menikin hyttiin nukkumaan. Kaverit tulivat jossain vaiheessa iltaa hyttiin ja päättivät tehdä "hyvän jäynän" tälle väsähtäneelle juhlijalle. Tonkivat hänen laukustaan tekokynsille tarkoitetun liimapurkin ja laittoivat liimaa tämän nukkuvan silmäluomille, heti ripsien tyveen.
Aamulla, kun tämä henkilö rupesi heräilemään, ei hän saanutkaan silmiään auki. Ei muuta kuin soitto laivan lääkärille, joka ei voinut tehdä asialle mitään. Lopulta tämä tyttö jouduttiin viemään Tallinnaan sairaalaan, jossa hänen luomet leikattiin auki ripsien tyvestä. Tuossa operaatitossa oli varmastikin omat vakavat vaaransa, puhumattakaan siitä pakokauhusta joka aivan varmasti jokaiselle tulisi, jos eivät saa silmiään auki ja kun kuulee mitä niille on tehty ja mitä niille tullaan tekemään.
Mahtoi loppua kaverisuhteet lyhyeen tuon pilan jälkeen. Itse en ainakaan hevillä voisi antaa tuollaista temppausta anteeksi, oli se kuinka kännissä tehty. Vittu että ihmiset osaa olla tyhmiä!!
Ruoho ei ole koskaan vihreämpää aidan toisella puolella...
Eilen kuuntelin toisella korvalla telkkarista uutisia, tai mikä lie se ohjelma olikaan.
Siinä oli juttua jostain maasta/kylästä, jossa 37% aikuisväestöstä sairastaa hi-virusta. Heidän uskomuksien mukaan aids:sta paranee harrastamalla seksiä neitsyen kanssa. Joten ei muuta kuin neitsytjahtiin, jos sairastat kyseistä tautia.
Ja he vielä ihmettelevät, kun 37% immeisistä on kyseiseen tautiin sairastunut. Ei jösses mitä tampioita!!
No onneksi muutamat ihmiset ovat yrittäneet alkaa valistamaan tuolla tuosta taudista ja siitä, ettei siitä parane kuksimalla neitsyitä.
Harvemmin kuuntelen sanoituksia sillä tavalla, että yrittäisin analysoida tekstiä syvällisemmin. Saatan kuunnella satoja kertoja jotain hyvää biisiä ilman sen tarkempaa "kuuntelua", kuten olen tehnyt Maj Karman Ukkonen-biisinkin kanssa. Aamulla jostain syystä havahduin sitä kuuntelemaan tarkemmin ja tuli jotenkin déjà-vu olo.
"...Turha kultani, pelätä on pelätä
ikävää
Turha sellaista pelätä on, pelätä elämää"
Rupesin toissa viikolla pohtimaan elämänpelkoa (muistin sen vain tuosta Ukkonen-biisistä jälleen, vaikka siinä kerrotaan myös ehkä sitoutumiskammosta). Tai lähinnä sitä, miten sellaisen asian ylitse pääsisi, jos sulta vietäisiin kaikki tärkeät asiat pois elämästäsi.
Usein puhutaan, että terveys on tärkeintä, kuten myös perhe ja rakkaus. Oma terveyteni on suht ok, mitä nyt on välillä ihme kipuja, mutta niihin on tottunut. Perhettä ei ole vielä omaa, jos ei sitten sisaruksia ja vanhempia lasketa mukaan. Rakkauskin on ollut suurimmalta osin hakusessa.
Välillä miettin sitä, että onkohan sitä ikinä oikeasti rakastanut ketään, sillein puhtaasti kuten tarinoissa aina rakastetaan. Kun rakkautta mietin pari viikkoa sitten olin sitä mieltä, etten ole voinut rakastaa ketään aidosti, koska en rakasta itseänikään. Mutta en tiedä vaatiiko rakkaus sitä, että rakastaa itseään, voiko ihminen rakastaa muita enemmän kuin itseään?
Mietin myös muita tärkeitä asioita elämässäni, tai lähinnä siis niitä, jotka tuovat itselleni iloa. Voisi olla kova paikka, jos saisi kuulla ettei voisi harrastaa seksiä, kuunnella musiikkia, maistaa makuja, tuntea kosketuksia tai minkäänlaisia tunteita.
Elämästä ei koskaan tiedä mitä se tuo tullessaan tai miten se voi riistää hetkessä kaikkein rakkaimmat asiat elämästäsi. Siksi pitäisi osata nauttia kaikista pienistäkin asioista, joita se tuo vastaan. Oli ne sitten mukavia, tai ei niin mukavia asioita. Tuota asiaa en ole vielä oppinut. Pelkään vain, että joku päivä menetän kaikki ne ilon rippeet elämästäni, jotka tuovat edes jonkinlaista pientä iloa tähän eloon.
Taidan pelätä elämää liiaksi nauttiakseni siitä täysipainoisesti.
Viime viikolla tapoin ampparin ja tänään kastemadon:( Minusta on tullut ihan hirveä sarjamurhaaja.
En tiedä miten kykenen elämään itseni kanssa tällaisten raakojen murhien jälkeen. Se mato oli aivan viaton luontokappale, sillä vain oli huono tuuri, kun onnistui myllertää juuri siitä kohtaan johon iskin lapiolla ja rupesin kaivaa maahan koloa. Siinä lenteli suolia, sisäelimiä ja ruumiinosia, kun murskasin tämän myllertäjän osiin.
R.I.P
Matoseni
Ripulointi on sentään hellittänyt, mutta kuumetta pukkaa. Kävin aamulla lääkärillä joka antoi mulle paskanäytepurkit mukaan, pitäisi siis pusertaa kakkakikkaranäyte jollekin onnettomalle sörkittäväksi (siinä on muuten ammatti, johon tästä tytöstä ei olisi).
Naureskelin melkein hiljaa mielessäni (ts. ajattelin ääneen), kun sain tuon näytepussukan käteeni, että miten helvetissä jostain ripulipaskasta voi saada helposti näytteen, tai siis lähinnä miten sen näytteen saa tähdättyä johonkin purkkiin, kun sehän on ihan vettä.
Keksin ongelmaan äsken ratkaisun (tosin en sitä ole vielä päässyt testaamaan käytännössä, kiitoksia aamuisen totaalisen tyhjennyksen), viritin vessanpönttöön kertakäyttölautasen, eli kun ensikerralla rupeaa paskattaa-olen varautunut.
Voitaisiinko sanoa, että viimeinen ateria on katettuna.
Vittu olen kurkkuani myöten täynnä cityläisiä selän takana paskanjauhajia. Kuka täysijärkinen lähtee "pitää mainoskampanjaa" ihmisestä jota a)ei itse tunne ja b)joka ei tunne häntä ja alkaa haukkumaan sen ihmisen ulkonäöllisiä ominaisuuksia? Ei hitto soikoon voi kuin vain naurata tuollaisille dorkille, jotka kokevat tuollaisen paskan jauhamisen a)kiinnostavan jotain b)olevan täysijärkistä tai ylipäätään antavan itsestään täysijärkistä kuvaa.
Ihan kuin se olisi joltain pois jos joku on ruma, läski tai tyhmä jne, tai omistaisi muita negatiivisia ominaisuuksia. Sen vielä ymmärrän, että tuollaista sontaa jaellaan keskusteluiden yhteydessä ja kohdistetaan se suoraan sille henkilölle, jolle sen haluaakin kohdistavan, mutta sitä en jaksa ymmärtää näillä harmailla aivosoluillani, että sitä pitää tehdä sen toisen henkilön selän takana ja sellaisille henkilöille, joita se toinen ihminen ei varmasti voisi vähempää kiinnostaa.
Eihän siinä mitään, ihan "mielenkiintoista" saada cityläisiltä viestejä, että minua mainostetaan oikein urakalla ja vieläpä ilman minun erillistä pyyntöäni.
On aivan eri juttu sanoa jostain sellaisesta henkilöstä jotain, jonka tuntee ja joka on aiheuttanut sulle harmaita hiuksia ja verenpaineen nousua ja joka on jauhanut susta selän takana paskaa, mutta ei hittolainen mikä ajaa ihmisen tekemään noita asioita ihmisestä jota ei tunne ja joka ei tunne sua.
Haloo haloo, onko valoo!
En ole ikinä ymmärtänyt varpajaisten perimmäistä ajatusta!
Mies panee naisen paksuksi, joko vahingossa tai suunnitellusti. Nainen kulkee vatsa pystyssä 9kk ja ponnistaa hyvällä tuurilla useita tunteja noin kolmen kilon läskikasaa alapäänsä kautta, paikat repee, veri lentää, kipulääkkeillä tai ilman -huutoa, itkua, huudon tukahduttamista, hengittämistä oikealla tekniikalla. Ja kun lopulta tämä rääkyvä lihanpalanen on saatu puserrettua ulos, niin mitä mies tekee. Soittaa kavereilleen ja lähtee kännää. Eiku siis, lähtee viettää varpajaisia.
Jos mä saan joskus lapsen, niin kyllä se vaan on niin, että se joka lähtee lapsen synnyttyä ulos kavereiden kanssa oon mä, eikä mun ukko. Ukko saa jäädä ruokkimaan lasta, vaihtaa sen paskavaipat ja valvomaan öitä ja mä olen ulkona juhlimassa raskauden päättymistä. Tasa-arvon nimeen, jos mä olen joutunut viettämään viimeiset 9kuukautta lähes neljän seinän sisällä ja vältellä kipulääkkeitä/alkoholia/kalaa/sulatejuustoja yms paheita, niin kyllä mulla oikeus juhlistaa raskausajan päättymistä vähintäänkin sen 9kuukautta x)
Olen nyt "virallisesti" helsinkiläinen. Vittu mie tinttaa sitä ihmistä, joka erehtyy sanomaan mua helsinkiläiseksi, minen ole ikinä helsinkiläinen vaikka täällä asunkin.
