Suojelusprkl

Voi elämä, että oli vatsa sekaisin eilen. Se alkoi oikeastaan jo maanantai iltana. Lähdettiin tosiaan sunnuntaina koulutusreissulle työkavereiden kanssa, firma maksoi syötävät ja juotavat. Maanantaina söin päivällä villisikaa ja illalla seisovanpöydän antimia ja siellä mm. mätiä, smetanaa ja raakaa sipulia. Mulla alkoi vellomaan jo päivällä tuosta villisiasta vatsa, eikä raaka sipuli todellakaan helpottanut olotilaa, eikä kyllä sokerittomat Läkerollitkaan. Eilinen päivä menikin sitten komeasti kaasutellen, ja tuntui välillä että vatsa räjähtää.

Enpä olisi halunnut olla samassa huoneessa kanssani viime yötä. Naureskelin hiljaa mielessäni, että jo on kumma, jos ei tule uni, kun tällaisia kaasupurkaumia pääsee. Ja kyllähän se uni sitten tulikin x)

Alkaa välillä ärsyttämään se, että entiset poikaystäväni, jotka eivät tietääkseni ole koskaan olleet edes cityssä, käyvät vahtaamassa mun blogia/keskusteluviestejä ja sitten jos nähdään, tai ollaan muulla tavoin yhteydessä, saan kuulla:
"Olet sä sen tai sen kanssa yhdessä, tai onko sulla ja sillä jotain säpinää".

Mielestäni tuollainen on vähän pelottavaa, että immeinen käy cityssä lukemassa ainoastaan mun blogia ja keskusteluviestejä, ja vain sen vuoksi että voisi päätellä kenen kanssa mulla on tai tulisi mahdollisesti olemaan säpinää.

Paras oli kyllä viime vuoden puolella, kun blogiini oli kommentoinut muutama miespuolinen cityläinen ja oltiin keskusteluissa "lirkuteltu" toisillemme (läpällä) niin eksän kanssa juteltaessa hän alkoi tivaamaan onko jompikumpi näistä pojista mun uusi poikaystävä. Pitää vastaisuudessa olla kertomatta, että kirjoittelen täällä blogia, niin ei tarvitse miettiä onko entiset tai nykyiset lukemassa mun juttuja ja päättelemässä niistä omiaan.

En mä automaattisesti ole ihmisestä seksuaallisesti kiinnostunut, jos mulla synkkaa ajatusmaailma/vitsimaailma hyvin jonkun miehen kanssa.

Joten eksäni, uudet ja menneet rakkaani, älkää huolehtiko minusta niin kauhian paljon ja epäilkö, että nussisin kaikkien miesten kanssa, jotka minua lähestyvät cityssä blogissani/keskusteluissa/kuvagalleriassani.

Olen aina ollut sitä mieltä, että mun kännykkään pitäisi hommata alkolukko. Onneksi nyt viimeisimmän reissun aikana ei tullut viestiteltyä jurrissa mitään normaalityhmyyksiä suurempia tyhmyyksiä, mutta muutama viikko takaperin olin vastannut kaverin nukkumaan menoon/sen illan juomisen lopettamisen suositteluun/toppuutteluviestiin
"hah hah. myö juuaan aamuun asti."

Joo-o, ja tulihan tuota juotuakin x)

*jatkaa tekstiviestien tuhoamista kännykästä niin mahtuu lisää viestejä taas*

Tajusin juuri, että minua on pantu. Suoraan SINNE ja naisen toimesta. Aika irstasta.

*Jatkaa Nordean sivuilla pällistelyä*

Olen lähdössä reissuun, joten ajattelin siirtää pankkikorttitilille hieman valuuttaa, vaan mitäpä vielä. Nettipankki herjaa, että palvelinta ei löydy! Vitulla pääääääähään. Ehkä mä sitten myyn persettä, jos haluan ostaa jotain tuolta reissulta. Tai sitten yritän muistella mun automaattikortin tunnuslukua:D (Pitää opetella käyttää useammin käteistä, niin ei tartte kikkailla tunnuslukujen kanssa)

Ärsyttää lähteä kolmen päivän koulutusreissulle. Mutta kai se pitää lähteä, eipähän tarvitse mädäntyä töissä 8h, vaan voi mädäntyä työkavereiden kanssa 24/7 seuraavat kolme vuorokautta. Yhtään en ole katsonut edes matkakimpsuja valmiiksi.

Tulipahan koettua Vantaan Länkkäri-ravintolakin keikkapaikkana. Ihan hyvin toimi ja Maj Karma jytäs hyvin.

Myin www.huuto.netissä tavaraa, ja kävin äsken viemässä myydyn tuotteen asemalle. Soitin tälle huudon voittaneelle, että missä hän huitelee, vastannut ääni kuulosti itseni ikäiseltä ja sellaiselta söpöltä pojalta. Hän ilmoitti mukavalla murteella, että on rikkomassa rahaa Nesteellä, mutta on tulossa kohta.

Jäin odottamaan häntä. Asemalle kaarsi auto, josta nousi ylös nuori, minun ikäiseni, söpö poika. Katselin häntä pitkään ja hän minua, mutta ei tehnyt elettäkään minun suuntaani että olisi ollut tulossa hakemaan minulta tavaraa. Tämä söpis meni takaisin autoonsa istumaan ja rupesi räplää puhelintaan.

Puhelimeni soi, olin varma että soittaja on tämä söpö poika, mutta mitä vielä. Näin hieman kauempaa, kun keski-ikäinen kaljamahainen, kaljuuntuva perheenisä oli kännykkä korvallaan ja hän oli se huudon voittanut. Kävin luovuttamassa tavaran ja lähdin pettynyttä pettyneenpänä takaisin kotia.

Äänestä kyllä saa usein mitä ihmeellisimpiä mielleyhtymiä, usein ne vaan on täysin vääriä:)

Mikä siinä on niin vaikeata, kun laittaa hellasta levyn lämpenemään niin lähes AinA pistää väärän levyn päälle? Tuossa on kuitenkin idioottivarmat merkit, joilla ei pitäisi epäonnistua, mutta lähes joka toinen kerta onnistun laittaa väärän levyn päälle.

Välillä hieman kaaosmaisen elämäni järjestykseen laittamisen vuoksi aloin tuossa jonkin aikaa sitten kirjoittamaan elämästäni kirjettä. Aloitin kirjeen siitä vuodesta, kun aloitin seurustelemaan ensimmäisen kerran. (Tähän kohtaan on hyvä paljastaa, että vannoin vielä noihin aikoihin, etten ikinä halua seurustella kenenkään kanssa)

Kaikenlaista sitä on tullutkin koettua yhdeksän vuoden aikana ja varsinkin viimeisten kolmen vuoden aikana. Ei mikään ihme, että on tunne-elämä välillä yhtä helvetin kaaosta. Toisaalta ihan mielenkiintoista oman itsetutkailun kannalta tuollainen suhteiden/oman käytöksen jälkikäteen analysointi. Monta pahaa asiaa olisi jäänyt kokematta, jos reilu kolmen vuoden takainen suhteen kariutuminen olisi voinut olla kumottavissa.

Ei pitäisi katua elettyä elämää, vaan osata elää virheidensä kanssa.

Olen aina kuvitellut, etten ole sellainen ihminen joka jäisi vatvomaan menneitä asioita, mutta en taida ollakaan sellainen. Pitäisi opetella käsittelemään asioita ennen kuin ne sysää tunteiden alle piiloon.

Pitäisi myös opetella olemaan vähemmän ankara itselleen, niin sitä varmasti osaisi suhtautua useisiin asioihin ihan eri kantilta.

Olen itse itseni suurin vihamies.