Suojelusprkl

Täten ilmoitan, että yksikään blogissani esiintynyt teksti ei liity siihen henkilöön, johon sen kuvittelevat liittyväsi.
Tosin paljastan hurjan salaisuuden aika tarkalleen kolmen vuoden takaa, ja kyllä, siihen liittyy toinenkin cityläinen.

Nääh, en mä jaksakaan paljastaa tuota juttua vielä.

Jos kaksi ihmistä pieraisee äänettömän, mutta sitäkin kamalamman hajuisen pierun, samassa tilassa siten, että kumpikin kuvittelee pierunhajun olevan itsestään peräisin, niin tekeekö se pierunhaju pahaa? (Sanotaan, ettei oma pieru "haise" )?

Tuli vain lomalla mieleen tuollainen, kun olin kahden pierukoneen kanssa nukkumassa samassa tilassa, että eikö niiden tee pahaa haistella toistensa pieruja, koska itse olin kokoajan kakomassa. x)

En ole niin kiintynyt Cityyn, että minulle pitäisi raportoida tekstiviesteillä minun ollessa lomalla, asioista joita tapahtuu Cityssä, varsinkaan jos asia ei ole sellainen, jolle minä voisin tehdä mitään sillä hetkellä tai ylipäätään ikinä.

Noh, ehkä mä en nyt kuitenkaan kuole siihen, jos saan tekstiviestejä Cityyn liittyen, huvitti vain nuo viestit. Varsinkin, kun viestin lähettäjä itse on kritisoinut mun suhdetta Cityyn. Ehkä tämän henkilön pitäisi itse miettiä omaa suhdettaan tähän saittiin.

Kävin mielenkiinnosta kurkkaamasta keskusteluita, koska en ole niitä seurannut nyt muutamaan päivään, ja ei voi muuta kuin pyöritellä päätä tuolle touhulle. Onneksi jalat alkaa olemaan paremmassa kunnossa sekä kesä tulossa, niin voi hyvällä omatunnolla jättää Cityilyn vähemmälle. Voisi muutama tapaus keskusteluista käydä juttelemassa lääkärille, joka voisi määrätä heille reseptin "3000mg Omaa elämää, säännöllisin väliajoin"

Taukoilu Citystä ei tee kenellekään pahaa:)

Ja tämä tässä on paskaa.

Joten miksi ihmeessä luet tätä?

http://www.youtube.com/watch?v=lgYFpLcY4w4

Ehkä hienoin musavideo jonka olen koskaan nähnyt.

Olen raskaana jollekin tuntemattomalle, isokulliselle somalille jolla on ihan varmaan vähintään joku neekerisankkeri ja kymmenenpäinen suurperhe ja kolmoset jo tulossa. Me niinq nussittiin ilman kondoomia hirveässä jurrissa ja se vippas mulle femman hyvistä kyydeistä, haukkui mut huoraksi ja pahoinpiteli multa nenän poskelle.
Siis voi hitsin hitsi, tää on niiq tosi kamalaa, mitä_mä_teen?!?!
Voi ei, mitä jos noin yhdet katkeruuden ilmentymät saa tietää tästä niin nehän avaa taas keskusteluihin mun kirjoituksista keskusteluita ja kirjoittelee vihjailevaan tyyliin että nyt mun joku tietty eksä on taas tehnyt kaikkee paskaa mulle-vaikka todellisuudessa eivät tiedä asioista vitun vertaakaan. Mun henkinen tasapaino ei ehkä kestä tätä. Todella kamalaa. Toivottavasti tämä asia ei tästä koskaan leviä kenenkään tietoon.

edit. Voi ei, unohdin pistää tämän "ei julkiseksi", nyt kyllä hävettää. Pitää varmaan viiltää ranteet auki.

Olen havainnut eräiden ihmisten olevan joistain asioista toisille katkerana. Mutta loppupeleissä, kuinka pitkälle pääsee katkeruudella? Ja sillä, että aiheuttaa toiselle pahaa oloa? Sellaisista asioista varsinkin, jotka ovat tästä toisesta osapuolesta riippumattomia. Tai sellaisista, joihin tämän katkeruuttaan syytävän osapuolen ei pitäisi edes puuttua, koska häntä ei olla pyydetty puuttumaan asioihin.

Olen itse syyllistynyt katkeruuteen tämän vuoden puolella, tai en tiedä onko tämä edes katkeruutta, ehkä lähinnä ahdistuksen aiheuttamaa tuskaa ja epätoivoa ja ajatusten/tunne-elämän sekasortoa. Ja en voi kuin ihmetellä, miten jotku haluavat väkisin pahoittaa toisen mielen aina uudelleen ja uudelleen, luulisi sitä jossain vaiheessa tajuavan lopettaa.

Luulisi terveen ihmisen tajuavan lopettaa katkerana huutelu, tai edes kyllästyvän siihen jossain vaiheessa.

Miten ihmeessä mä onnistun vetää puoleeni kaikki helvetin hörhöt. Ensin minua lähestyttiin pikaviestillä, että lähtisin morkkaamaan entistä poikaystävääni keskusteluihin hänen naisen tyydyttämistaidoista, ja kun en siihen suostunut vaan nolasin tämän minua lähestyneen tahon yleisesti, niin nyt hän on sitten innostunut riivaamaan niin minua, kuin entistä poikaystävääni.

...Elämän. Mutta jonkun toisen elämän, mä en halua omastani luopua. Vaikka tämä oma on ihan paska ollutkin, en sitä siltikään antaisi kellekään muulle.

Jotku jopa luulevat elämän löytyvän mun blogista, karua tuottaa pettymys, mutta täältä ei elämää löydy. Se löytyy tuolta ulkomaailmasta, sieltä missä on ihan oikeita ihmisiä ja auringonpaistetta. Tunteita, iloa, surua, kiukkua, naurua, anteeksi antamista ja pyytämistä, lämpöä, kylmyyttä, syntymistä ja kuolemista.

Minen ala keidenkään ilkkujien muusaksi enää, syyllistyin siihen jo eilen aivan liikaa ja siitä tuli paha mieli, hankkikaa ilkiöt ilkkumisen aiheenne muualta.

Ja kyllä, tämä viesti oli kohdistettu Juurikin sinulle, jos itsesi siitä tunnistat. Vitun mukavaa pääsiäistä.