Suojelusprkl

tauolla oleva blogini, jota kaipaan toisinaan, jossain vaiheessa ehkä palaan:)

Viinan kirous  4

Päätin tuossa viime örvellysreissun jälkeen, etten koske enää kirkkaisiin. Eli vodkat yms saavat nyt olla historiaa, ainakin raakana juotavassa muodossa. Eli ei enää vodkasnapseja Jennylle, eikä kyllä mieluiten muussakaan muodossa tuota myrkkyä.

Mutta, kun minun maineeni viinanjuojana on vankkumaton ja laajalle kirinnyt, sain taas tänä joulunakin viinapulloja joululahjaksi töiden kautta. Ensin löysin pakastimestani litran viinapullon ja toisen mokoman löysin jääkaappini ylläolevasta kaapista ja nyt vielä tuo viinapullo jonka sain töistä eräältä asiakkaalta. Enkö saa koskaan rauhaa viinalta!

Mikä siinä on, kun päättää jotain, oli se sitten karkki-tai viinalakko, niin silloin sitä kiellettyä asiaa alkaa virtaamaan. Minen ala!


007 ja tappava kusihätä  3

Oltiin eilen katsomassa uusin Bondi Kinopalatsissa.

Ensinnäkin aikataulut meinasi kusta siinä vaiheessa kun mun "leffaseuralainen" oli myöhästyä elokuvista kamalan ruuhkan vuoksi, onneksi ei kuitenkaan myöhästynyt.

Itse join aika ripeästi puolilitraa kokista ja jo vajaa tunti elokuvan alusta mulle iski armoton kusihätä. Noin puolitoista tuntia elokuvan alusta mun oli pakko yrittää päästä ulos salista kuselle (tarkennukseksi, en ole IKINÄ käynyt kesken elokuvien kusella, mutta eilen tuli niiiiiin armoton kusihätä, etten pystynyt enää istumaan paikoillani kun tuntui rakossa niin ilkeältä).

Säntäsin ensin niille oville, joista tultiin teatteriin, olivat kumpainenkin lukossa ja siitä vielä toiselle puolelle salia ja sekin ovi oli lukossa. Meinasin kaatua tällä reissulla portaisiin, koska ne oli jotenkin tyhmästi valaistut. Jälkikäteen naureskelin, että olisi varmaan ollut ehkä nolointa IKINÄ, jos olisin kaatunut ja pieraissut leffan hiljaisena hetkenä ja muutama kymmenen ihminen olisi tuon kuullut. Onneksi näin ei kuitenkaan käynnyt x)
Mutta kuitenkin, tosiaan kummatkin alaosan ulko-ovet olivat siis lukossa. En päässyt kuselle. Palasin takaisin paikalleni ja mietin jo soittavani Kinopalatsin lipunmyyntiin, että tulkaa nyt helvetti avaa mulle ovi, mulla räjähtää kohta rakko, mutta päätin sinnitellä loppuun asti.

Tästä noin 45minuuttia ja alkoi tulemaan jo hassu olo päähän ja päätin mennä kuselle tavalla tai toisella. Hilpasin teatterin yläosassa olevan hätäpoistumistiekyltin alapuolella olevan oven taakse ja sain sen auki ja pääsin vihdoinkin vessaan. On muuten ehkä parempi fiilari kuin orgasmi, kun pääsee pissalle tuollaisessa olotilassa.

Jätin loput elokuvasta katsomatta, vaikka olisinkin päässyt salin puolelle uudestaan. Tuli meinaan sanottua muutama valittu sana salin ulkopuolella haahuilevalle työntekijälle, että miten on mahdollista että ovet ovat lukossa tuolla tavoin. Hätäpoistumistiet kun eivät saisi IKINÄ olla lukossa. Hän sitten selitti, että ovat ne ovet auki että pitää jostain kahvasta ne avata. Mun logiikalla jos ovessa on kahva oven etuosassa, niin sen pitäisi aueta siitä vetämällä tai työntämällä tai joissain tapauksissa nostamassa, eikä mistään jemmanimisen paikan salakätköstä. En siis vieläkään tiedä millä kyseisen oven olisin saanut auki. Tai sitten en vain tajunnut noiden ovien funktiota x)


Tapahtuipa eräänä päivänä eräässä kodissa:  7

- (mies ) Ostin sulle kukkasia.
- (vaimo ) Jaa. Miksi?
- No ostin kun ajattelin että kaipaat kukkia.
- Onko tapahtunut jotain?
- Ei. Miten niin?
- No kun ostit kukkia.
- Siis mä ostin kukkia ihan vaan ostamisen ilosta.
- Et siis mua varten. Ostamisen ilosta. Luulekko saavas sillä perusteella?
- No en. Ostin kukkia, kun olet sanonut etten mä koskaan osta kukkia ja kun
ne sattui eteen ja oli halpoja.
- Nii just! Halpoja. Et voi yhtään niinkuin sijoitaa meidän suhteeseen.
- No voi hitto. Nytkö sä suutuit?
- EN!
- Oikeasti. Hankala tässä on tuoda kukkia kun sä suutut niistä.
- En mä kukista suutu. Ne on ihania, mutta miksi sä ostit niitä nyt?
- Voi luoja. Anteeksi että mä ostin kukkia. Voin viedä ne pois.
- Älä vie. Ne on ihania. Ihmetyttää vaan miksi sä ostit nyt.
- Ok. Selvä. Mä en osta enää kukkia sitten jos niistä nousee poru.
- Sä et siis halua ostaa mulle kukkia?
- Täh? No haluan ostaa!
- Älä huuda! No miksi ihmeessä sä sitten et yleensä osta mulle kukkia?
Ainoastaan silloin kun tekee mieli tai on tapahtunut jotain.
- No just! Niinpä. Vain silloin kun tekee mieli. Ei mun tee aina mieli. Ja
just nyt ei tosiaan tee mieli. Ostin vaan kukkia. En mä nyt halua seksiä.
- Sä et siis halua mua?
- Uskaltaakohan tähän vastata?
- Tulee vaan sellainen olo nyt että sä et halua mua.
- No haluan. Herran jestas. Tottakai mä haluan sua!.
- Huomaa että sä olet mies. Huudat koko ajan ja ajattelet vaan seksiä.
- Kuule. Mä tulin just kotiin. Väsyttää ja on ollut pitkä päivä. Ja mä
ostin vaan kukkia.
- Ei kukat ole vaan kukkia. Ne on romanttinen ele ja normaalisti mies
haluaa huomioida naisen tarpeet ostamalla kukkia.
- Niin just! Sitä mä yritin selvitää!
- Miksi sä taas huudat? Niin, mut kun sä et osta kukkia ilman että on joku
juju.
- Oikeesti. Lopeta nyt. Annetaan noiden kukkien olla nyt. Onko jotain
ruokaa?
- SIKA! Ensin sä tuut ovesta sisään kukka puskan kanssa ja sitten kysyt
onko jotain ruokaa. Luuletko että mä olen täällä sua varten palvelemassa
ja pyllistelemässä heti jos sä tuot kukkia.
- En mä tuonut kukkia sen takia. Ja ainahan sä teet ruokaa. Äläkä sä huuda
koko aikaa.
- AI! Mäkö en saa ilmaista tunteitani koskaan!! Ja kauanko meni että tuon
huomasit että mä teen aina ruokaa?
- Mä en sano nyt mitään.
- Niinkuin yleensä. Sä et puhu koskaan mistään mitään.
- No uskaltaako tässä puhua kun aina asia kääntyy väärin päin.
- Ei ne mitään väärin päin käänny. Itsehän alotit!
- Jaa tuomalla kukkia?
- Niin!
- No nyt on selvä että mä en tosiaan enää tuo kukkia..
- Sä et siis välitä musta, kun et halua tuoda edes kukkia.

Seuraa viiden minuutin hiljaisuus. Keittiöstä kuuluu ääni, johon vaimo
aloittaa:

- Ei jumalauta. Miksi ihmeessä sun pitää heti kotiin tullessa avata
kaljapullo. Mitä nyt on tapahtunut kun toit kukkia ja heti alat
ryyppäämään!?!




Pedon hiljainen mielenosoitus  6

Olen jo useampana vuotena miettinyt sitä, miksi ihmeessä Pedolla on tarve kusta kylpyhuoneen matolle, koska hän ei ikinä pissi muualle kuin pissalaatikkoonsa ja satunnaisesti noille kylppärimatoille.

Pitkään ajattelin asian johtuvan maton hajusta ja pesinkin niitä ahkeraan saadakseni tämän pistävän, hieman kumimaisen hajun pois. Mutta ei auttanut, joka kerta se kusi sille samalle matolle uudestaan ja uudestaan. Olin pitkän aikaa ilman kylppärimattoa, kunnes reilu kuukausi sitten ostin uudet matot. Pesin ne ennen käyttöönottoa sekä laitoin niihin oikein huuhteluainetta peittääkseni sen lievän kumimaisen hajun.
Kului pari pv kun jo Peto oli taas merkannut reviirinsä tälle matolle. Luovutin toivosta ja otin matot pois.

Ostin viime viikolla Ikeasta ihan tavallisen räsymaton kylppäriini ja ajattelin, ettei se nyt tuolle kuse, kun tuo ei haise millekään.

Olin perjantaista maanantaihin poissa kotoa, siskoni kävi helssaamassa Petoa välillä ja kun tulin maanantai-iltana kotia, havaitsin asunnossani pistävän kissanpissanhajun.

Hajun lähde löytyi kuin löytyikin kylpyhuoneestani. Peto oli kussut kylppärin matolle taas. Syy ei olekaan siinä matossa, vaan siinä tilassa. Kissani ei vain voi sietää sitä ajatusta, että hänen pissalaatikon lähellä on mitään mattoja. Hän tuntee pakottavaa tarvettä kusta kylppärimatolle, varsinkin silloin jos olen paljoa pois kotoa.


Kyllästyminen  4

Nyt on sellainen tunne taas, jollainen oli helmikuussa, jolloin poistin tunnukseni citystä muutamaksi kuukaudeksi. Ehkä voisin pitää hieman matalampaa profiilia loppuvuoden:)

Toki olen kirjautuneena täällä ja vastailen immeisen pikaviesteihin ja ehkä blogiinikin jotain tavallisen tyhmää juttua raaputtelen, mutta keskusteluissa ei nyt jaksa roikkua.

Edit. Piti käydä korjaamassa keskusteluissa erään henkilön sanoja, koska hän "valehteli" siellä. Nyt hiljaisuus toviksi, jos tuo ei ala väittelemään tuosta asiasta sitten.


poissaoleva  1

Mietin tovi sitten, että pitää mennä moikkaamaan mummoa sairaalaan jouluna, kunnes muistin että mummohan kuoli jo monta kuukautta sitten. Jännä tuo ihmismieli, kun tuolla tavalla asioita tuo mieleen. Vaikka varsin hyvin olen tiedostanut tämän asian.

Sitten alkoi taas itkettämään, kun muistin minkä näköinen mummo oli kun hänet viimeisen kerran näin, kun hän ei ollut yhtään itsensä näköinen vaan sen näköinen, kuin kuolema olisi pyyhkinyt häneltä värin kasvoilta pois ja imenyt lämmön hänen pehmeiltä käsiltä. Sitten iski vitutus ********* Sairaalan ylilääkäriä kohtaan ja sen jälkeen toivo siitä, että paha saa palkkansa.



Suomalaiset yllättyivät taas -Joulukuussa pakkasta  1

En ole koskaan ymmärtänyt suomalaisten suhtautumista talveen. Se tulee joka vuosi, tai ainakin noin käytännössä sen pitäisi olla jokavuotista, mutta miksi ihmeessä ensilumi yllättää joka kerta autoilijat ja sekoittaa liikenteen - täysin. Jos sitä autoa ei uskalla ajaa normaaliin tapaa, muuta liikennettä kunnioittaen, niin jätetään se kottero kotia: ok?!? Ymmärrän sen, että otetaan hieman varautunut asenne, kun tienpinta jäätyy, mutta siinä vaiheessa kun kävellenkin pääsee nopeampaan, on ehkä syytä miettiä olisiko parempi kulkea talvisin yleisillä kulkuneuvoilla. Ja talvirenkaathan voi vaihtaa säätilan mukaan jo ennen lumen maahantuloa!

Miten helvetissä joku VR:n kalustokin hajoaa, kun tulee pakkaskelit, eikö insinöörit ole suunnitellut junakalustoa Suomen olosuhteille? Ainakin noissa ihan uusimmissa malleissa oli joku sarjavirhe, että lattioiden alle ja tekniikkaan pääsi kosteutta.

Minkä vuoksi joka kerta, kun tulee pakkaskelit, ihmiset valittavat kylmyyttä kuin eivät olisi sitä koskaan kokeneet.
Aamulla huvitti kuunnella ihmisten valituksia kylmyydestä, no helvettiläinen, eivätkö he katso ulkolämpömittaria, ennen kuin lähtevät pihalle? Siinä vaiheessa on ihan turha itkeä, jos on pukeutunut ohuelti, se on vain tyhmyyttä.

Ongelma ratkaistaan sillä, että suomalaisille tyrkätään marraskuusta-huhtikuuhun kestävä talviloma, jolloin kenenkään ei tartte palella tai kulkea kodin ulkopuolella kuin pakollisilla pahoilla.

Elekee menkö ulos, jos on kylmä tai jos ette uskalla käyttäytyä liikenteessä harkitusti mutta siltikin ripeästi.