Suojelusprkl

Nyt on varattu hammaslääkäriin aika viisaudenhampaan ihmettelyä varten, saas nähdä koska pääsen tuosta inhasta ilmestyksestä eroon. Ilmeisesti alapuolen viisurit pitää ensin röntgenkuvata, ennen kuin ne voi poistaa.

Huomenna kasilta olen ehkä hieman viisaampi. Pelottaa.

Iltalehden tekemän kyselyn mukaan lähes 70 prosenttia naisista ja noin 35 prosenttia miehistä on teeskennellyt orgasmia sängyssä. Muulla tavoin seksin miellyttävyyttä on teeskennellyt yli puolet miesvastaajista ja noin 70 prosenttia naisista.
Kyselyn tulokset.

Luulisi olevan rankkaa feikata vuosikausia orkkua ja pitää vielä turpa kiinni asiasta. Seksille asetetaan kyllä melkoisia paineita mediassa, etten siinä mielessä ole yhtään yllättynyt, että kyselyn tulos oli tuonkaltainen. Vaikka aika pienimuotoinen tuo kysely näytti olevan... Pistää silti miettimään sitä, että mitä feikkaaja luulee saavuttavansa tuollaisilla toimillaan. Varsinkin, jos sitä tekee vuosikausia eikä asiasta osaa keskustella kumppaninsa kanssa avoimesti.

Katsotaan miten asianlaita on Cityssä:
Osallistu kyselyyn:

Erehdyin eilen katsomaan Hostellin. Se ei tullut yllätyksenä, että mun teki pahaa katsoa kyseinen elokuva, mutta se yllätti että meinasin oikeasti oksentaa tuon pätkän aikana. Olin jotenkin liian eläytynyt kyseiseen kohtaukseen, että tuli aivan helvetillinen ahdistus ja oksetus siitä näystä vaikka en pystynyt katsomaankaan sitä(kään) kohtaa elokuvasta kääntämättä katsetta pois ja ottamatta sormia pois korvista.

Ei pysty ymmärtämään, miten kukaan kykenee kirjoittamaan noin sairaan käsikirjoituksen edes. Hyi helvetti.

Tulee sellainen olo, että eikö ihmisille riitä enää mikään kamaluus ja kilpaillaan siitä, kuka saa tehtyä sairaimman elokuvan hinnalla millä hyvänsä.
Kohta tuollaisia "elämysmatkoja" aletaan (jos ei jo ole alettu) järjestelemään tylsistyneille miljonääreille, jotka haluavat kokea jotain ennenkokematonta. Toisaalta, kyllähän jo gladiaattorit aikoinaan harrastivat tuon kaltaista toimintaa viihdyttääkseen kansaa, aikana jolloin ei ollut televisioita. Mutta se nyt oli sentään vähän reilumpaa touhua ja tosiaan vähän eri meininkiäkin.

Onneksi ei ole pakko saastuttaa omaa mieltään tuollaisella pahuudella ja saastalla, harmi vain että monet hyvin nuoret ihmiset katselevat tuollaisia elokuvia naureskellen - eihän sitä pysty sanomaan, miten tuollainen vaikuttaa ihmismieleen. Mä olen varmasti poikkeustapaus, kun reagoin elokuvien väkivaltaan todella TODELLA voimakkaasti, mutta ihmettelen suuresti jos tuollaisen pahuuden ihannointi ei vaikuttaisi ihmisen mieleen mitenkään, varsinkin jos kyseessä on lapsi. Jos mä olisin katsellut tuollaisia elokuvia lapsena, olisin varmasti ihan valmis hullujen huoneelle. Sen verran voimakkaita tunteita tuo pätkä herätti musta jo tällein 27-vuotiaanakin.
Vaikka se onkin vain elokuva, niin se minkä takia mun tekee pahaa tuollaiset asiat, johtuu siitä että tuonkaltaisia asioita tapahtuu aivan varmasti maailmalla oikeastikin. Ja sen takia tuntuu niin pahalta katsoa, että tuollaisesta revitään iloa irti elokuvan muodossa.

Pitääkin mennä takaisin tuonne ämpäriin herkistelemään ja piiloutumaan tuollaisilta kauhuelokuvilta, pukea kukkahattu päähän, pistää sormet korviin ja rallattaa LAALAALAATA. Ehkä mä olen kuitenkin tällainen herkkis, kuin sellainen jota ei kohauta yhtään tuollaiset elokuvat.

Ihmettelin perjantaina, kun kuulin ihme kopsahduksen mun parvekkeelta ja sitä kun kissa tuli sieltä pois. Kuulin myös, että joku lähti juoksemaan hirveetä kyytiä pihalla piiloon. Kävin kurkkaamassa mitä mun partsille heitettiin tai heitettiinkö sinne ylipäätään mitään. En kuitenkaan nähnyt tuolloin siellä mitään outoa.

Eilen iltapäivästä aloin siivoskelee parveketta ja löysin sieltä omenan raakileen. Pihalla on omenapuita joista on tippunut maahan pieniä, raakoja omenoita.

Huomasin pihalla pentuja, jotka heitteli toisiaan omenoilla ja kirosin messengerissä sitä, että joku idiootti on yrittänyt heittää mun kissaa omenalla perjantaina. Siinä hetken aikaa kerätessäni kiukkua menin parvekkeelle ja huusin näille pihalla rääkyville ja toisiaan omenoita heitteleville idiooteille, että ovatko he kenties heitelleet mun kissaa raaoilla omenoilla kun parvekkeelta löyty omena. Eivätpä asiaa ainakaan myöntäneet, mutta ilmoitin suhteellisen ystävällisesti, että mun parvekkeelle ei tartte heittää yhtään omenaa, etten tykkää siitä jos mun kissaan osuu omenan raato. Lapset eivät jääneet edes kuuntelemaan asiaa loppuun, joten luultavasti he olivat juuri näitä tapauksia, jotka olivat syyllistyneet tuohon, tai tuli ainakin sellainen olo.
Pystyin hillitsemään itseni sen verran, etten alkanut pelottelemaan pentuja liikaa sormien katkomisilla..

Odotan innolla, kuinka pahasti mulla kilahtaa siinä vaiheessa, jos joku osuu mun parvekkeen kaiteella päivää paistattelevaan kissaan ja se tippuu alas ja loukkaa itsensä. Siinä vaiheessa voi olla, ettei se omenoita heittelevä tapaus heittele tänä kesänä yhtään mitään enää.

En pysty ymmärtämään tuollaista käytöstä, en mitenkään päin. Mulle on opetettu pienestä pitäen, että jokaista eläintä pitää kunnioittaa. Joko noille pennuille ei ole opetettu eläinten kunnioitusta tai sitten ne ovat muuten vain ääliöitä. Tuollaisia tapauksia pitäisi vedellä viikko pitkin poskia, niin oppisivat käyttäytymään - ehkä.

Toivon heidän raajojensa tähden, etteivät tule koskaan enää heittää mun parvekkeelle yhtään mitään.

Mun mielestä tällainen biisien raiskaus pitäisi kieltää lailla: http://www.youtube.com/watch?v=7Yb9YackX8g

Oikeasti, miten kukaan onnistuu raiskaamaan biisin noinkin pahasti?

Jipun onni, etten ollut kuuntelemassa tuota vetoa tai keikkaa ylipäätään, olisin ehkä heittänyt sitä kengälläni rangaistukseksi.

Miten näin hyvän vedon voi pilata noin pahasti: http://www.youtube.com/watch?v=5kl5OMZR-3k

Luen usein kirjoja sängyssä peiton alla ja yhtä usein mun lukemista häiritään sillä, että joko ängetään kirjan ja nenän väliin tai sitten kuten kuvassa - tuijotetaan kirjan takaa murhaavasti.

Yritä siinä sitten lukea, kun toinen mulkoilee syyttävästi kirjan takaa siten, ettei sitä voi olla huomaamatta. Varsinkin, kun kirjaa yrittää siirtää siten, ettei näe kissaa niin sitten kissa siirtyy kirjan perässä ja jatkaa tuijottamistaan toisesta asennosta.

Löydät työpaikkasi pakastimesta syväjäädytettyjä puluja.

Toiset säilöö pakkasessa herne-maissi-paprikapusseja, toiset sieniä, toiset kuolleita kissojaan ja jotku puluja. Eri ihmisillä eri perversiot. Niin se menee.

Olen ollut aina perso makealle ja varsinkin salmiakille/lakritsille.
Kuten tiedämme kaikki, karkeissa on paljon sokeria, joka saa aikaan sen, että niissä on paljon energiaa. Turhaa sellaista.

Nyt olen löytänyt lähes täydellisen tuotteen, Pirkan lakritsi kissa-karkin.

Ravintosisältö 100g
Energiaa 480 kJ (110 kcal)
Hiilihydraattia 48,0 g
josta sokeria 1,0 g
Ravintokuitua 40,0 g

Maku on todella hyvä, varsinkin kun ottaa huomioon vielä sen, että kyseinen tuote sisältää vain 110kaloria ja 40g kuitua (joka ei kuitenkaan taida vastata sitä "kunnon" kuitua, jota saa viljatuotteista yms aidoista jutuista).
Ainoastaan peräreiälläni on huomautettavaa kyseisestä tuotteesta, mutta tuon yhden ryppyisen reiän protestia ei tarvitse huomioida - varsinkaan yhden ihmisen taloudessa. Kissa ei osaa valittaa haju/äänihaitoista.

Perseeni ja minä suosittelemme lämpimästi kyseistä namia kevyesti herkutteleville tapauksille.

Ps. Pirkalta löytyy myös toinen, vastaavanlainen tuote:Pirkka Salmiakki 100g
mutta tieteellisten makututkimuksieni mukaan Lakritsi Kissa vie voiton maussa tässä erässä.

Käväisin äsken kaupoissa pyörimässä, tarkoituksena ostaa verhot ja verhoklipsejä. Tietenki kävin pyörähtää katselemassa myös vaatteita, mutta en löytänyt mitään - muuta kuin naurunaihetta.

Miksi naisten pitää raahata miehet mukaan vaateostoksille ja sitten näprätä jokaista tissiliiviä ja toppia ja kenkää ja vielä kuvitella, että miestä voisi paskanvertaa kiinnostaa mitä nainen ostaa?

En ole koskaan sisäistänyt sitä, että mennään kaveriporukalla vaateostoksille, enkä varsinkaan sitä että raahataan oma poikaystävä mukaan kauppaan vartavasten vaateostoksille - naisen vaateostoksille. Ja sitten esitellään vaatteita sovituskopin verhon raosta ja kysellään mielipiteitä. Sen takia sovituskopeissa on peilit, että ne näyttää miltä kyseiset vaatteet istuu sun päällä. Okei, joissain kaupoissa peilit ovat hoikentavia, mutta harvoin kukaan kaverille/tyttöystävälleen kehtaa sanoa, että itseasiassa noi housut korostaa sun läskiä persettä, älä osta noita - joten se on plus miinus nolla tilanne tuossa vaiheessa.

Luulisi aikuisella ihmisellä olevan sen verran arvostelukykyä omille vaatehankinnoille, että selviytyy vaateostoksilta omilla mielipiteillä ja omilla silmillä.

Kuten kirjoittelinkin tuossa, että intouduin lomalla "hieman" fillaroimaan. Toissapäivänä fillaroin ensin tosiaan sellaisen 30km ja pidin parin tunnin tauon ja lähdin suuntaamaan toista reissua - reittiopaan mukaan 22km reissua jos ei lasketa eksymisiä mukaan.

Reilusti puolivälin kohdalla onnistuin hajottaa fillaristani takarenkaan, kiitoksia jostain renkaaseeni pöllähtäneelle 5sentin mittaiselle naulalle. Soitin kaverilleni ja kyseli onko tuolla suunnilla pyöräliikettä, eikä hän tiennyt vastausta. Kysyin ensimmäiseltä vastaantulijalta saman kysymyksen ja hän kertoi, että 200metrin päässä on BikePlanet. Lähdin juoksemaan fillari vierelläni, pyöräilykypärä päässä ja fillarointivaatteet päälläni, koska kyseinen tapaus ei tiennyt moneen kyseinen pulju on auki.
Löysin paikan ja selvisi, että se menee puolen tunnin kuluttua kiinni. Menin liikkeeseen ja sain kuin sainkin apua renkaaseeni. Ystävälliset miehet vaihtoi mun renkaan ja pääsin jatkaa matkaani. Kiitin miehiä lähemmäs kymmenen kertaa ja kiitän vieläkin! BikePlanetti on paras paikka, vaikka en ole edes heidän asiakas niin silti sain heiltä todella hyvää palvelua ja olen ikuisesti kiitollinen heille. Seuraavan fillarini voin jo pelkästään tuosta hyvästä ostaa heiltä.

Tänään taas reilun parin kympin fillarimatkallani onnistuin ensin melkein pääsemään tajustani, en tajua mikä mulle iski mutta ensimmäisen ylämäen jälkeen sumeni silmissä ihan täysin. Pysähdyin ja istahdin hetkeksi maahan istumaan, puhaltelin heikotuksissani ja hörpin vettä. Ilmeisesti aamupalaksi nauttimani ananasrahka ei ollut paras vaihtoehto ennen lenkille lähtöä, koska se meinas tulla ylös.
Eksyin muutamia kertoja kyseisellä reissulla, mutta eipä se mitään haitannut, oppiipahan uusia reittejä ja tuleepa Espookin tutuksi moisella pelloilla horsmien keskellä ajeluilla - ja punkit puskissa kiittää.

Pääsin kotia aika tarkalleen minuuttia ennen kuin alkoi ukostaa ja sataa kaatamalla vettä. Ei olisi voinut paremmin mennä ajoitus. Jos olisin nyt fiksu, tekisin huomenna loton, on sen verran hyvä tuuri ollut viimeisen parin päivän aikana.