Suojelusprkl

Voi vittu että vituttaa, ahdistaa ja vituttaa vähän lisää.

Mikä ihme siinä on, että heti kun on jaossa ilmaiseksi heliumilla täytettyjä ilmapalloja niin ihmiset tuntuu sekoavan täysin?

Yritin tuossa selvitellä kuinka vanha keksintö ilmapallo on, mutten äkkiseltään löytänyt mitään vastausta, mutta en usko että kyseinen asia menettäisi suosiotaan vielä vuosikymmeniin. Kyllä ne sen verran aiheuttaa ihmisissä liikettä, tänään sen taas sai todistaa omin silmin. Oli kunnon maailmanlopun meininkiä kun jalkapallopelissä jaettiin ilmapalloja ja ihmiset sekosivat täysin siitä.

Taisin joutua teeveeseenkin pariin otteeseen illan pelissä, toivottavasti onnistuin piilottamaan pärstäni lippalakin alle oikeilla hetkillä. Vihaan kameroita ylikaiken.

Voi luoja sentään, opettakaa joku noi helvetin pissaliisat meikkaamaan! Taas sai katsella suu auki karseita meikkejä nuorilla flikoilla, kun junalla tulin kotia. Kuka helvetti noi tapaukset on opettanut "meikkaamaan"? Kauheet kulmakarvamaalaukset ja vielä kamalammat silmämeikit. Mahtaa olla ylpeä fiilis vanhana omia valokuvia katsellessa.

Saisivat koulussa opetella meikkauksen alkeita, on tuo touhu sen verran kauhean näköistä välillä.

Olen sellainen ihminen, joka vaistoaa asioita ihmisistä ja heidän tekojensa motiiveista, mutta välillä on vaikeuksia tulkita omaa käytöstään ja joskus epäilee omia vaistoja joistain uudesta tuttavuudesta ja siitä on ollut lopputuloksena mm. rikosilmoituksia ja muuta kivaa.

Välillä taasen yrittää ymmärtää muita ja heidän motiiveja joillekin asioille, kun ei vaan ymmärrä miten he hyötyvät joistain asioista, joita he tekevät. Halu ymmärtää muita, ja välillä itseäänkin, saa aikaan aikamoisia aivomyrskyjä päässä. Olisi mielenkiintoista mitata kuinka paljon mun aivot kuluttaa energiaa pelkästään siltä osin, kun haluisin ymmärtää jonkun ihmisen toimintatavat.

Mua sanottiin eilen pahantahtoiseksi sen takia, että aloin viimein ymmärtämään sen minkä takia erään ihmisen harrastama asia on saanut mulle aikaan vitutusta. Ilmeisesti osuin melkoisen arkaan kohtaan, koska tämä sai tässä toisessa aikaan reaktion, että hän sanoi aika ilkeästi mulle.

En vain enää kestänyt katsella sitä, miten hän tuhlaa elämäänsä typeryyksiin, kun tiedän että hänestä olisi niin paljon enempään kuin mitä hän tällä hetkellä itsestään maailmalle antaa. Taisin uskoa häneen enemmän kuin hän itse itseensä.

Joskus totuus satuttaa ja tekee mieli puhua suu puhtaaksi, eilen päästin totuuksia suustani ulos ja sain odotetun vastareaktion. Mutta en ottanut sitä itseeni, koska tiedän etten ole pohjimmiltani pahantahtoinen ihminen. Ehkä olen tuolle ihmiselle sellainen, ja ehkä jollekin toiselle, mutta he eivät siinä tapauksessa mua tunne, jos noin oikeasti ajattelevat.

Jos olisin pahantahtoinen, olisin lyönnyt lyötyä. Olisin voinut satuttaa tuota ihmistä sanoin enemmän kuin kukaan olisi häntä ennen satuttanut, mutta en usko koskaan kykeneväni siihen. Olen toki hänelle sanonut paljon asioita, joiden olen tietänyt loukkaavan häntä, mutta kaikki on ollut vastavuoroista loukkaamista. Ei yksipuolista.

Joskus ystäviä pitää ravistella, että he havahtuisivat elämänsä menevän hukkaan, mutta se usko itseensä pitää tulla jostain muualta kuin toisen suusta.

Vaikka tiedän, ettei tämä ystäväni tätä blogia tiedä eikä hän tätä lue, haluan sanoa hänelle - vaikka sä olet mua sanoin ja teoin loukannut monesti, en silti kykene aidosti vihaamaan sua koskaan tai olemaan uskomatta siihen, että susta on ihan mihin vaan, kunhan vain joskus löydät sen asian jossa pääset ilmaisemaan itseäsi, ilman turhautumista. Ei ne asiat, joiden tiesin sua elämässä häiritsevän, ole sellaisia asioita joiden pitäisi estää sua elämästä. Elämässä mitään ei saa helpolla, eikä mitään tuoda naaman eteen (kaikille) hopeatarjottimella. Ja sinä aikana mitä olen sut tuntenut, en todellakaan usko, että olisit yrittänyt tosissaan muuttaa elämääsi. Mulla on sellainen tunne, että sä et halua elää normaalia elämää sen takia, koska sä et saa mielestäsi siitä tarpeeksi rahallista korvausta - ja tuo ajattelutapasi on se, joka sussa on ärsyttänyt. Jos mä ajattelisin samoin, kuin tuo ystäväni, en olisi ollut töissä päivääkään valmistumisen jälkeen. En mäkään tiedä mitä elämältäni haluan, samoin mua on elämä potkinut päähän (ei toki yhtä pahasti kuin ystävääni, hänen kertomien asioiden mukaan.) ja olen kokenut vastoinkäymisiä, mutta jos olisin yhtä passiivinen kuin tämä ystäväni, olisin viillellyt ranteeni jo aikoja sitten.

Joskus en vain ymmärrä, vaikka haluaisin ja sitten kun lopulta ymmärrän, toivon etten ymmärtäisi.

Älä pistä tulevaisuudessa valkosipulidippiin kokonaista, yksikyntistä valkosipulia.

Harvoin on tullut huono olo valkosipulista, hyi vittu että oksettaa, polttaa ja kiertää vatsassa.

Ei tartte vähään aikaan syödä valkosipulia kyllä. Haisen varmaan viikon vanhalle valkosipulille.

Nyt on tatuointi niskassa. Olen vielä kahden vaiheilla, jotta jätänkö tuon tuollaiseksi millainen se on nyt, vai hommaanko tuohon varjostuksia/täyteväriä, kun tällä hetkellä se on vain rajoina. Aika näyttää mihin päädyn. Kipu oli yllättävän siedettävää, mutten osaa sanoa menisinkö mieluummin hammaslääkäriin kuin tatuoitavaksi, jos pitäisi valita noiden kahden väliltä siis. Kuvaa pukkaan kunhan punoitus hieman tasaantuu.

Enkä edes pyörtynyt. Joka oli ihme, koska en ole tämän päivän aikana syönyt kuin yhden pienen karjalanpiirakan ja banaanin. Ehkä pyörryn sitten kotimatkalla:D

Tästä ei ole kovinkaan pitkän aikaa, kun olin viimeksi ubër räkätaudissa. Nyt oon taas vastaavanlaisessa - sillä erolla, että tällä kertaa ensimmäisenä lähti ääni eikä vielä ainakaan räkä ole pahemmin lentänyt sieraimien kautta. Viime yö meni tuskaillessa kurkkukivun kanssa. En pysty kunnolla edes yskimään, koska on vatsalihakset kipeenä tiistaisesta fysioterapiasessiossa tehdyistä selvä/vatsalihastreenistä.

Eikä tässä vielä kaikki. Meitä on täällä kolme, jotka vastaa yhdestä tärkeimmästä osastosta koko firman osalta - ja meillä kaikilla on tämä saatanan flunssa tuloillaan, mulla se on jo niin pitkällä, etten aamulla saanut syötyä mitään kun kurkku oli niin hellänä. Yritän nyt lipitellä hunajalla höystettyä teetä litran teemukilla ja toivoa, että ääni riittää loppu viikon.

Koomista tästä tekee sen, että mun työkaverit eivät tunnista mun ääntä puhelimessa. Kaikki luullu, että puhuvat jonkun uuden työntekijän kanssa jos olen jutellut heidän kanssa puhelimessa. Kuulostan kyllä todella pornolta.

Neljän tunnin kuluttua mulle aletaan hakkaa tatuointia, enkä vielä ole päättänyt mihin kohtaan niskaan sen otan tai minkä kokoisena. Kerkeehän tuota vielä miettimään...

Onnistuin jälleen kerran heittämään pikkarini ja sukat vessanpönttöön, kun piti heittää ne pyykkikoriin. Tällä kertaa pöntössä ei ollut kissankakkaa killumassa, kuten viime kerralla. Meinasin kyllä itse kusta noiden päälle, koska tajusin vasta siinä vaiheessa ku istuin pöntölle, että siellä taitaa olla jotain ylimääräistä.

Lupasin eilen lähettää valokuvan kasaamastani 15kilon paketin sisällöstä ja sen koeajotilanteesta.

Täällä on kauhean kaksimielisiä porukoita, kun kaikki ilmeisesti luulivat tuon paketinsisällön olevan jotain seksiin liittyvää. Tuo on mun ja Pedon uusin lelu:)

Oli aikas iso paketti, melko hankala tuoda fillarilla tuollaista ja kyllä se menikin kikkailuksi. Pitänee huomenna ottaa valokuvaa tuon paketin sisällöstä - jos kehtaan x)