Suojelusprkl

Kuulin tänään "töissä" että Restell on kieltänyt työntekijöiltään tupakoinnin työajalla. Melko laitonta puuhaa tuollainen.

Itse en ole tosiaan koskaan edes maistanut röökiä, mutta silti tuo korahti korvaan komiasti. Ei kai kukaan työnantaja kuvittele, että tuollainen kielto olisi lainmukaista?

Olen tässä jälleen päässyt naureskelemaan ihmisille, kun he yrittävät udella minun koodikansioiden salasanoja.
Kaikille tiedoksi: salasanojen takana olevat valokuvat ovat vain ja ainoastaan City-miiteissä otettuja tilannekuvia. Ei siis mitään pornoa tai muuta sellaista. Joten aivan turha udella multa koodeja noihin kuviin, koska niitä heruu vain heille, jotka ovat kyseisissä miiteissä olleet.

Sitä aina kuvittelee ettei tuntemat ihmiset jaksaisi loputtomasti yllättää känniörvelöinnillään, mutta näin ei taida olla.

Ihminen, jonka olen tuntenut 5-6vuotta osasi jälleen kerran yllättää minut. Hänen piti olla parhaan ystävänsä lapsen kummina eilen. Ensinnäkin perjantaina hänellä oli kaverin tuparit ja lauantaina hänen piti lähteä heti aamusta veljensä polttareihin. Nooooh, eihän hän lauantaina minnekään kyennyt aamusta, koska oli krapuloissa. Selvisi kuitenkin iltapäivällä tuonne polttareihin. Sunnuntaina saan puhelinsoiton tältä tuttavani veljeltä, hän tiedustelee olenko kuullut hänen veljestään koska tämä ei vastaa puhelimeensa. En ollut kuullut, joten soitin eräälle hänen työkaverilleen, josko tämä voisi käydä kurkkaa olisiko tämä sankari kotona.
Löytyihän tämä sankari lopulta kotoa, krapuloissa, kännykkä paskana.

Eli hän ei mennyt parhaan ystävänsä lapsen kastejuhlaan suorittamaan kummin tehtäviään, koska hänellä meni överiksi juominen.

Mun mielestä tuossa vaiheessa viimeistään pitäisi punnita alkoholin käytön rajoittamista/lopettamista.

Aikuinen ihminen, joka lähentelee kolmeakymppiä, eikä helvetti osaa juoda viinaa -edes silloin, kun pitäisi seuraavana aamuna olla kummina!!

Onko olemassa lakia, joka kieltää toisen henkilötietojen ja työpaikkatietojen levittelyn internetissä?

Vitun kiva kuulla, että minun työpaikkani toimitusjohtajalle erään cityläisen toimesta lähetetty sähköpostiviestiä on välitettyä cityläisille. Viestistä ilmenee siis minun työpaikka ja minun koko nimeni!!

Vittu että tuollainen touhu vituttaa. Tekisi melkein mieli skannata koko helvetin sähköpostiviesti ja pistää se tänne esille, kyseisestä sähköpostiviestistä kun ilmenee kyseisen paskanlevittäjän oma nimi ja puhelinnumero.

Onnistuin reilu viikko sitten hajottaa tietokoneeni ja tänään sain kuulla karun lopputuomion: kovalevy on paskana ja kaikki ne tiedostot, jotka olin laittanut ns. työpöydelläni, ovat nyt paskana. Eli kaikki valokuvani ja muut jutut ovat poissa. Mua vituttaa niin paljon, etten voi edes sanoa, että mua vituttaa. Ei ehkä vituttaisi niin paljoa, jos en olisi juuri vartavasten siirtänyt näitä tiedostoja omista tiedostoista työpöydälleni sen tähden, että olisin polttanut valokuvat yms jutut dvd-levyille.

Onneksi osan valokuvista olen lähettänyt kavereilleni, että en ole sentään kaikkia keikkavalokuvia kadottanut. Tosin aiempien miittien valokuvat ovat sitten pyyhitty pois. Noh, ei mahda mitään.

Miten voi olla ihmisellä näin ryytynyt olo. En osaa kuvailla tätä tilaani. Rupesin ensin kirjoittamaan tätä juttua, kuten tapanani on "huumorisävytteisesti" mutta sitten tajusin, ettei minua naurata tällä hetkellä. Vaikka joku tulisi tuohon eteen ja kertoisi minulle vuosituhannen hauskimman vitsin ja pierasis vahingossa sen vitsin kerronnan aikana, en usko että minua oikeasti se naurattaisi, osaisin varmasti teeskennellä huvittunutta, mutta en sitä oikeasti olisi. Enkä minä tykkää teeskennellä, teeskentely on kamalinta mitä ihminen voi toiselle ihmiselle tehdä.

En tiedä onko tämä tunne vihaa, välinpitämättömyyttä vai mitä, mutta en tykkää tästä olotilasta yhtään. Sellainen olo, että tekisi mieli sanoa kaikille "että haista kuule vittu ja heitä homo voltti" Eikä oloa helpota tämän hetkinen elämäntilanne yhtään, itseasiassa se vaan pahentaa sitä.

Tai ehkä tämä olo on sellainen, että tunnen että minua on huijattu. Ehkä suotta, mutta tunnen silti, tai en kyllä edes tiedä onko tuokaan oikea sana kuvaamaan mun tunnetta. Ehkä se on hyvä asia, että tunnen edes jotain. Ja olen minä itsekin tehnyt typeryyksiä, enkä typeryyksistäni halua muita syyttää, koska itse olen ne typeryyteni tehnyt. Mutta kai sitä saa olla vihainen itselleen ja ehkä vähän muillekin? Mutta auttaako viha oikeasti yhtään mitään? Olen huomannut viime aikoina, että muiden ihmisten viha ja kiukku tuntuu minusta kamalalta, ja varsinkin oma vastaavanlainen käytös. Tuntuu että elän vihan ja kiukuttelun kierteessä, kaikki ympärilläni olevat asiat ruokkivat tätä vihaa, jota en haluaisi tuntea. En halua olla vihainen tai kiukkuinen, halua olla ihana ja kiva.

Olen kokovartalo puudutuksessa, tai siltä ainakin tuntuu. Tuntuu, että minun koko elämä on ollut yhtä suurta vitsiä, enkä minä jaksa enää nauraa sille vitsille. Minä en naura enää itselleni, tai ainakin yritän olla nauramatta, minun pitää ottaa itseäni niskasta kiinni ja lopettaa olla se Hauska-Jenny, se joka osaa pistää itseään halvalla ja pilkkata itseensä omista epätäydellisyyksistään. Niistä asioista, jotka ovat satuttaneet Pikku-Jennyä, Jennyn ollessa pieni. Olen muodostanut ympärilleni suojakerroksen joka on huumori, huumoria itseäni kohtaan. En tiedä onko se huono vai hyvä juttu, tällä hetkellä oloni on vain jotenkin tyhjä.

Minä rupean vakavaksi. En jaksa nauraa, minua lähinnä vain itkettää. Kirjoitan tätä tekstiä jonkinlaisessa kokovartalopuudutuksessa ja minua ahdistaa ja itkettää.

Tämä on se päivä, kun minä otan itseäni niskasta kiinni. Tai ainakin haluaisin niin, en vain tiedä onko minulla tarpeeksi voimia tuohon -vielä. Mutta kyllä se päivä joskus vielä koittaa, jos ei tänään.

Tuollaisia tuntemuksi liikkui päässäni tänään 15.6 klo 15:05-15:20 välisenä aikana.

Tuli tuossa puheeksi viikonlopun määritteleminen.

Itselleni viikonloppu on lauantaista sunnuntaihin, koska olen arkisin maanantaista perjantaihin töissä klo: 8-16 ja viikonloppu on yleensä sitä aikaa, jolloin normaalissa päivätyössä oleva on vapaalla. Mulla tosin usein viikonloputkin on töiden tekemistä, koska teen kahta duunia.

Miten sinä määrittelet viikonlopun?

http://www.youtube.com/watch?v=LLwlcrRw1yY
http://www.youtube.com/watch?v=0fxZg1n7ZxY
http://www.youtube.com/watch?v=7VB8cZBab2Y
http://www.youtube.com/watch?v=zeWBD7zHG8o
http://www.youtube.com/watch?v=R-XrUKwntj8
http://www.youtube.com/watch?v=LSJI3H9k6JQ
http://www.youtube.com/watch?v=bM3IAJLNI8c

Iltalehdessä kirjoitettiin Kelan Anssista ja siitä, kuinka hän on nyt pitämässä pitempää keikkataukoa, koska haluaa keskittyä fiktiivisen kirjansa kirjoittamiseen.

Mun puolesta koko tapaus saisi keskittyä pysymään pois keikkalavoilta. Tuollaisia yhden hitin tapauksia on jo ihan tarpeeksi levy-yhtiöiden palkkalistoilla. Tai no ei Kela ihan puhtaasti tuohon kategoriaan kuulu, mutta lähelle kuitenkin.

Toinen yhden "hitin" tapaus, jota en voi sietää, on Valvomo. Voin vaan kuvitella niiden opiskelijoiden reaktion, kun Valvomo on tullut heittää opiskelijaristeilylle keikkaa ja vetänyt Mikä Kesä-biisiä sen reilu puolituntia (oikeesti, näin on käynyt) kun rassukoilla ei ole mitään muuta soittokuntoista biisiä näköjään. Tai ainakaan mä en ole heidän muihin biiseihin törmännyt ja tuokin biisi sai mulle oksennuskiukkureaktion aikaan, sellainen itsetuhoinen olo tuli aina kun kyseisen biisin kuuli. Sen tähden en juurikaan ole radiota kuunnellut.

Ja pistetään loppuun vielä muutama artisti, jotka olisivat minun puolestani saaneet jäädä löytymättä:
J.Karjalainen ja Eppu Normaalit. En käsitä miksi minulla on noita kahta kohtaan näin voimakkaat antipatia. Niiden musiikki on ehkä vaan turhan mitäänsanomatonta mun makuun.

Tästä on hyvä laittaa kunnon Suomalaista musiikkia päälle: Sentenced, Kotiteollisuus, CMX, Apulanta...

Tai ehkä mä vaan olen liian "nuori" ymmärtääkseni Karjalaisen ja Normaalin edustamaa tyylilajia.

Olen päästänyt Pedon kulkemaan vapaana täällä uuden kodin pihalla. En ole vielä saanut aikaiseksi hommata aidan alaosaan mitään verkkoa, joten se on livahdellut tutkailemaan ympäristöä aika usein. Mutta joka kerta, kun menen pihalle ja huudan Petoa, niin hän säntää maukuen ja häntä pystyssä jalkojeni juureen kyöhnäämään. Kyllä se on sitten fiksu kissa:) Ihan on omistajaansa tullut x)