128 x 5

2 viikkoa tuli oltua mökillä ja ilman nettiä.

Palasin ja huomasin että edellinen blogimerkintäni oli saanut 5 kommenttia. 5 tankaa, 2 cityläiseltä.

Koska kehotin siinä lukijaa tekemään tankan rakkauden eräpallosta.

128 edellistä haiku/tanka-merkintääni olivat saaneet ehkä 20-30 kommenttia.

Ei se että kehotan blogimerkinnän loppulauseessa lukijaa tekemään tai kommentoimaan jotain ole edellytys sille että haluaisin jotain interaktiivista. Aivan kuin kaupastakin saisi ruokaa vain jos menisi sinne t-paidassa jonka rintamuksessa lukee mursun kokoisilla kirjaimilla että HALUAA RUOKAA!!1

Onko todella niin että minulta on jäänyt saamatta noin 600 blogikommenttia (pelkästään haiku/tanka-osiooni) kun en ole jokaiseen merkintään lopuksi laittanut että "tee haiku/tanka aiheesta x"...

Kai jokaisen pitäisi tajuta että tämä blogi voisi olla privaatti. Tai voisin laittaa runot vain koneelleni. En tee mitään sillä että 1000 ihmistä lukee runojani. Jos en saa koskaan tietää mitään heistä. Tai jos saan tietää että joo tuhat on lukenut sen tai tuon tai nuo, ja se siitä sitten - jos se ei johda mihinkään - mikään ei masenna enempää kuin se että jokin tai mikään ei johda mihinkään - tai johtaa vain tyhjyyteen - johtaa tapahtumisen puuttumiseen - johtaa siihen että kaikki asiat pysyy aivan ennallaan - se on kamalaa.

Mutta jos saan tietää että 1 ihminen on lukenut jonkun runoni, ja saan sitten viestin häneltä, jossa hän avautuu ja kommentoi ja toimii interaktiivisesti minun suuntaan, aivan kuin minäkin olisin ihan ihminen, niin se jo tuntuukin joltain.

Paitsi jos se kommentti on idioottinen tai tulee idiootilta.

Tai kyllä silloinkin voin hymyillä. Koska se on kuitenkin niin paljon parempaa kuin tyhjyys, avaruuden humina.

ps: onko siellä hyvä sää