Kesän pimeys

otiikka ja poetiikkakin.

Googlettelenpa tässä itseäni vaihteeksi.

http://keksi.blogspot.com/2010/01/on-listoja-ja-listoja.html

Eco, Homeros, Twain, Raamattu, Joyce, ja minä.

Mukavia sitaatteja tuolla toistenkin listoista, mm:
"- vanhemmat, vakuuttuneina siitä että heidän ruma lapsensa on ihastuttava, taputtelevat häntä ja toistavat kaiken mitä hän sanoo matkien hänen ääntään"

90% vauvoista on aivan saatanan rumia. Mikä ihmisiä vaivaa kun tuota ei saa sanoa ääneen. "Ei ole, vauvathan on ihania..!" No jaa, harva on vastasyntyneenä tai vauvana kovin kummosen näköinen, syntyneenä lismainen ja seuraavina kuukausinakin melko alienin näköinen vaippoihinsa paskova joka ei tajua mistään mitään. Itse arvostan ihmisiä enemmän silloin kun heidän kanssaan voi tehdä asioita, vaikkapa keilata, juoda viinaa, keskustella Kafkasta, chatata netissä ja muuta tollasta. En pidä vihanneksista joita pitää paapoa ees taas. Vauvat on melko paljon kuin vanhainkotien vuodepotilaat, paitsi vievät vähemmän tilaa. Vauvat vaan rääkyvät paljon enemmän.

Toki homman voi jotenkin sietää jos kyseessä on oma vauva, tai jonkun sukulaisen tai kaverin vauva.

90% ihmisistäkin on melko hölmöjä tai muuten vaan sellasia joiden kanssa ei kehtaa olla tekemisissä paitsi jos on pakko. Ei tietenkään kaverit ja muut taas ole sellaisia, ne on pystynyt itse valitsemaan.

Ja tuskinpa oma vauvakaan sellanen ruma typerä paska sitten on. Olenhan pystynyt itse valitsemaan kenen kanssa sellasen väännän kehiin. Ja minimoidakseni todennäköisyyden etten itse tuota maailmaan yhtä kökköpökälettä lisää, niin pitää tietenkin pyrkiä valitsemaan se oma vosu maksimaalisen tarkasti.

No, taas taisin eksyä aiheesta. Mutta tulipahan kaupan päälle paljastettua vähän myös mielipiteitäni vauvoista. Johtuu varmaan siitä että tänään näin yhdessä ilmaisjakelulehdessä suloisin vauva tms äänestyksen. 10 finalistia, varmaan noin 300 ehdokkaasta. Noista finalisteistakin 6-7 oli hyvin ääliön ja yrjöttävän näköisiä.

Miksi se minusta tekee pahan ihmisen jos olen sitä mieltä että vauvoista 90% on epäesteettisen näköisiä, mutta esim 20-40-vuotiaista vain 15-20%? Uskon siihen että ihmiset kehittyvät kasvaessaan, ja monipuolistuvat. Uskon persoonaan. Uskon uniikkiuteen. Moni asia johon uskon, niin vauvoista niitä asioita ei vielä löydy. Vauvat eivät tee sinfonioita. Vauvat eivät osaa keittää edes kahvia. Lähes jokaisen vauvan ajatukset ja käytös ja ulkonäkö on hyvin lähellä toisiaan. Vauvoilta puuttuu identiteetti, mielipiteet. Toimivat enemmän vaiston varassa, suu ojentuu automaattisesti kohti kaikkea rinnan tai nännin näköistä ja sitten sitä imetään ja blaa blaa.

Näkemys että ihminen on kukkeimmillaan ja kauneimmillaan ja parhaimmillaan juuri vauvana on hyvin oksettava ja masentava. Ja väärä. Mutta jos joku siis on tuota mieltä, niin hänen mielestään ihminen siis on 1-vuotiaana ohittanut parhaat vuotensa, tai siis sen parhaan vuotensa. Ja siitä eteenpäin vain kiihtyvää alamäkeä kohti kurjuutta.

Toki vauva ja muunkin ikäiset lapset ansaitsevat hellyyttä ja läheisyyttä ja turvaa ja lämpöä ja virikkeitä jne, mutta ei se tarkoita sitä että vauva pitää nostaa heti johonkin epäjumalan asemaan jos jossain kassajonossa taakse sattuu naapuri vauvarattaineen. Miksi tuossa tilanteessa tulee joillekin äkillinen paine pulauttaa suustaan sanat "onpa te tulonen ihihihihihihi niin tinä pikku vilvelihuuli", mutta jos naapuri sattuu kassajonossa taakse vaikkapa 9-vuotiaan lapsensa kanssa niin siinä ei kukaan koe paineita sanoa että "onpa sinun 9-vuotias tosi mahtava pentu" tai "osaapa sinun lapsi tosi hyvin tehdä temppuja jojolla".

Jos kyseessä on se että kun tietää toisen olevan ylpeä vauvastaan, eli kokee sen odottavan kaikenlaisia kehuja vauvalleen=itselleen=geeneilleen. Niin kyllä itse olisin jälkiläisistäni aivan yhtä ylpeä riippumatta siitä minkä ikäisiä ne ovat, tietenkin adjustoituna kaikella sillä mitä ne ovat tehneet.

No voisin jauhaa tästäkin vaikka loppuyön, mutta jos lopuksi vain totean että tulisko joku tätä lukeva nainen luokseni tänään tai huomenna keittelemään kahvia ja valmistelemaan vauveliineja=namimunkkeja. Sellasia pakaste-.

Esim sinä jota pyysin puhumaan saksaa.

Laitoin juuri tämän:

"Niin siis haluatko tutustua vai et?

En tällä hetkellä mailaile kenenkään kanssa, eli ehtisin jonkun kanssa viestiä vaikka 10 kertaa päivässä. Kukaan vaan ei vastaa takaisin viesteihini, ei ole kai 3-4 viikkoon vastannut, joten olen miettinyt uuden ilmoituksen laittamista, tai siis saman, mutta paranneltuna&pidennettynä&tarkennettuna.

Mutta haluan kuitenkin vielä yrittää niiden kanssa keiden kanssa jo hiukan kerkesin viestitellä. Voihan joku vaikka olla sairastunut tai ollut matkoilla tms.

Ainakaan sinun suhteen minulla ei ole vielä mitään syytä lopettaa yhteydenpitoa, tai tutustumista. Leijut ilmassa, joko en halua tutustua sinuun tai tavata, tai sitten haluan, mutten vielä tiedä. Mieluummin tiedän miten asia on, kuin jätän sinut, ja kymmenisen muuta vain leijumaan siihen ilmaan.

Toisaalta, näyttää siltä että minun suhteen ne noin kymmenen naista kuitenkin ovat jo päässeet johtopäätökseen etteivät haluakaan tutustua minuun. Mutta kiinnostaisi kuulla miksi. Sitten voisin vaikka lisätä ilmoitukseeni täsmentäviä kohtia. Esim jos joku nainen on lakannut viestittämästä minulle siksi etten omista kirahvia, niin voisin lisätä ilmoitukseeni kohdan "minulla ei ole kirahvia" tai "et odota mieheltä sitä että hän omistaa kirahvin" jne.

Olisi parempi sekä vastaajan kannalta, että minun. Vastaaja ei pettyisi, ja minä en saisi vastauksia ihmisiltä, joille olen kuitenkin enemmän tutustumisen jälkeen vääränlainen.

Ja on varaa karsiakin vastausten määrästä, koska nykyisinkin tulee 50-100 vuodessa.

t:
MBall"

vain yhdelle niistä 7 joille laitoin myös tämän:
http://www.city.fi/yhteisot/blogit/olakrez/109624

Hän oli laittanut vastaukseensa mm seuraavat kohdat:
- olen juuri tollainen
- Luin viestisi ystäväni (kyllä: ystäväni) FB-statuksesta kaks kuukautta sitten.
- Haluaisin tutustua suhun, koska olen muutamaa kohtaa (ehkä 6) lukuunottamatta tismalleen listasi nainen.
- Tahtoisin tutustua ystävänä, rakkautta en voi tarjota. Seurustelen, mutta tarvitsen inspiroivaa juttuseuraa ja sellaista pystyn tarjoamaan itse.
- Tekstisi on kiinnostavinta, mitä olen aikoihin nähnyt.
- Toivon, että voitais mennä syömään jonnekin.
- Nähdään? Toivon niin.

Ei nyt yhtään sellaiselta naiselta kuulosta joka alle viikossa lopettaisi yhteydenpidon minuun. Sain 2 viestiä muutaman päivän päästä, tosin vartin sisällä laitettuja, vastauksena hänelle laittamaani vastaukseen. Eli vastaus, ja sitten vielä pari kohtaa jotka varmaan unohtui kertoa.

Ilmoitukseni luettuaan kertoo siis että haluaa tutustua minuun, tahtoo tutustua ystävänä, pystyy tarjoamaan juttuseuraa, mielipiteeni jne ovat kiinnostavinta mitä on aikoihin nähnyt, toivoo että mennään syömään, nähdään, sitä hän toivoo...

Sitten kun laitan linkin FB-profiiliini, niin ei kuulu takaisin mitään.

Joku voisi tässä kohtaa miettiä että ehkä se vaan ei pitänyt mun naamasta tai nimestä tms.

MUTTA: se eka vastaukseni (laitoin sen 2 päivää sen jälkeen kun hän vastasi minulle eli 3.2 21:56, ja tästä 3 päivän päästä hän vastasi minulle takaisin) hänelle oli seuraavanlainen:

"[sitaatti siitä miten hän aloitti vastauksensa, mm se "Luin viestisi ystäväni (kyllä: ystäväni) FB-statuksesta kaks kuukautta sitten."]

Miksi odotit kaksi kuukautta?

"[sitaatti, mm että Nauroimme ystäväni kanssa listallesi, se oli täynnä niin nerokasta huumorintajua oikeissa kohdissa."]

Seurusteleeko ystäväsikin?

Siinä lukee että Helsinki, mutten oikeasti asu siellä, vaan Kuopiossa.

Facebookista löydät minut nimimerkillä [FB-nikkini].

Voit kai kertoa näin netissä edes yhden niistä kohdista joita et täytä. Kai nyt siitä yhdestä edes voisi keskustella netissä.

En käy Helsingissä/pk-seudulla kuin 1-2 kertaa vuodessa eli menee helposti kesään ennen kuin mikään syömis+keskustelemishomma onnistuu. Ja nuokin matkat on yleensä romanttisten treffien takia. En kaveriseuran takia ehkä kehtaa Helsinkiin asti tulla pizzalle. En ainakaan pelkästään. Eli on sitten kiinni siitä löytyykö sieltä joku kiinnostava joka treffata, jos ei niin sitten en Helsinkiin tule. Noin se vaan on.

Tässä uusin versio:
www.city.fi/deitti/88566

Seitsemäs:
– hän laittaa sähköposteihinsa/deittivastauksiinsa allekirjoituksen (tarkoitan siis etunimeä, esim "t: Nimi")

Entäs nämä:
– hän ei vuokraa uutuus-dvd:itä 5 eurolla kipale vaan mieluummin 7 eurolla 7 dvd:tä 7 päiväksi (valinnanvaraa tosin on 20 elokuvan sijasta 1000 joten joutuu tyytymään tietenkin paljon kökömpiin..)
– hän ei lopeta viestittelyä 1-5 viestini jälkeen

TOMI"

Hänen vastauksessa tuohon oli mm nämä:
"En pitänyt orastavasta vittuilusta viestissäsi. Ehkä olen väärässä, ehkä en. Jos olen, niin pahoittelut siitä. En ole mikään pelailija enkä tunne nettideittailujen koodeja."

*

Hän siis tarkoitti tuolla varmaan tuota että toin hänen naamansa eteen sen seitsemännen kohdan jota hän ei täytä. Miksi suhteessa oleva nainen kokisi orastavana vittuiluna sen että mainitsen että nyt niitä unelmanaiseni kohtia joita hän ei täytä on ainakin seitsemän? Ei kai luulisi häntä haittaavan naisena tai ihmisenä montako niitä kohtia on. Allekirjoitusasian liitän unelmieni naiseen, mutten esim unelmieni ystävään/kaveriin/pizzaseuraan/nettikeskustelukumppaniin.

Ja allekirjoitusasiallakin tarkoitin oikeastaan sitä että se toisen etunimi tulee jossain vaiheessa esille. Se että minä laitan toiselle 10 viestiä jotka jokainen loppuu sanaan TOMI, ja toinen laittaa minulle 10 viestiä joista mistään ei käy ilmi edes naisen toisen etunimen kolmas kirjain, niin ei vaan kovin luontevaa. Jos tulee 11 viestiäni kirjoittaessa mieleen että muotoilisinko asian "kai voit tässä vaiheessa kertoa minulle etunimesi..?" vai "minkä niminen muuten olet, siis etuniminen?" vai "olisi tosi mukava jos minäkin tietäisin sinun nimesi, et olisi silloin ihan niin kasvoton, ja yleensäkin tykkään tietää niiden ihmisten nimet, ainakin sen ekan nimen, joille kerron ajatuksiani ja tunteitani ja muutakin sontaa" vai jotenkin muuten.

Siis mulle riittää jos se etunimi tulee jotenkin esille ekassa tai tokassa viestissä. Se että jokainen sähköposti päättyisi "lämmöllä sinun, Margarita" tms, niin ei ole mulle väliä. Jotkut eivät laita nimeään, etunimeään, nikkiään, mitään allekirjoitusta edes siihen ekaan tekstariinsa. Mikä lie testi että onko sitä numeroa jaeltu nyt sitten oikein monillekin naisille.

No jonkun mielestä copy-paste-viestin laittaminen on hyvinkin tökeröä. Mutta hän ei toki tiedä että miten pitkiä viestejä ja kuinka monille naisille minä olen vuosien varrella, tai vaikka edellisten 2-3 kuukaudenkin aikana laittanut. Ja kaikki turhan takia. Yhtään naista en ole saanut edes Facebookin kaverilistalle, kahdelta sentään sain pari viestiä Facebookissa. Mutta kun edes se että tavataan ei ole kovin paljoa. Olenhan kuitenkin jo tavannut netin kautta 135 naista. Niin ei niitä pitkien avoimien viestien laittoa kauaa jaksa jatkaa jos tuntuu että aivan turhan takia vaan. Jos tähtäimessä on rakastua jne muuta kliseistä, niin kai sitä joskus turhaantuu kun viestittely pätkähtää 1-3 viestiin. Ja sitten päättää ekaa kertaa 3-4 vuoteen turvautua copy-paste-viesteihin. Ei mitään SaddamHusseinmaista toimintaa mielestäni.

Halusin selvittää keitä niistä 7 naisesta kiinnostaisi eniten olla kanssani tekemisissä. Ensin tosiaan meinasin laittaa sen copypasten 20 naiselle. Mutta 7 kohdalla mietin jo että ehkä näistäkin 2-3 vastaa minulle. En osannut pelätä että kenestäkään en kuulisi mitään.

Toisaalta jos nainen ei halua olla tekemisissä kanssani Facebookissa, tuskinpa hän haluaa tavatakaan minua. Ainakin oma logiikkani menee niin että tapaaminen on isompi sitoutumisen aste kuin viestittely Facebookissa. En usko että on kovin monta naista jotka voivat kyllä tulla luokseni tiskaamaan tai juomaan viinaa tai panemaan, mutta eivät halua paljastaa minulle Facebook-nikkiään.

Ja kun ainakin yksi nainen vieläpä oli jo Facebook-linkkinsä minulle antanut (ja minä hänelle). Niin enpä tajua miksei sitten voinut minulle Facebookissa viestiä pistää kun copy-pastella vielä toisen kerran Facebook-linkkini hänelle annoin, ja ilmoitin että jos täällä hoidettas jatkossa yhteydenpito. Kun hänellä vieläpä tuntui olevan jotain ongelmia tämän Cityn kanssa. Ja oikeastaan hänen takiaan tuli mieleen koko Copy-paste-viesti mieleen, tai ehkä jopa alunperin muotoilin sen niin että se menisi vain hänelle, ja sitten vaan tuli spontaani idea muokata siitä paria lausetta muuttamalla sellainen jonka voisikin laittaa myös muille, koska kyllä myös muiden kanssa halusin siirtää viestittelyn Facebookiin. Tästä tämä nainen varmaan päätteli että olen aktiivisessa yhteydenpidossa 19 muunkin kanssa, vaikka niissä 6 muussa oli varmaan 3 joille se copy-paste-viestini oli eka yhteydenottoni, ja 3 joille se oli toinen viiva neljäs yhteydenottoni. Ja ehkä hän ei halunnut ruveta kilpailemaan niitä 19 vastaan, jotka kuitenkin laittaisivat minulle vaikka millasta viestiä, ja joiden FB-oletuskuva olisi kuitenkin niin suloinen niin suloinen.

Tuskinpa kellekään noista 7 lähes-jo-legendaarisista copy-paste-naisista (koittakaa kestää uusi leimanne, itsepähän jätitte vastaamatta mulle) tuli mieleen että kukaan niistä toisista ei vastaa siihen viestiin.

Vai olisiko naisten välillä ollut jonkinlainen telepatian välityksellä levittyvä solidariteetti-idea? "Pliis, ei kukaan vastata tolle mulkulle, jooko?"

Ehkä takana oli joku sellainen salaliitto josta Jim saisi oikein makoisan dokumentin aikaan.

Tai mistäköpä vitusta minä oikein tiedän. Nyt jotenkin tuntuu että unohtui se alkuperäinen idea mistä tämä merkintä piti vääntää.

* = tämä siis oli se kohta, eli kaikki muut kohdat jäivätkin käsittelemättä

http://fenii.vuodatus.net/blog/2265585/mies-jonka-rima-on-korkealla/#comments

Olin siis vahingossa unohtanut 148-kohtaiseen ilmoitukseeni kaksi kohtaa jotka käsittelevät unelmieni naisen painoa. Enintään 75, ja noin 40-70.

Toisessa kohdassa käsittelin myös unelmapituutta.

Nainen sitten poimii pituuden ekasta kohdasta, ja painon toisesta kohdasta. Molemmista vieläpä sen mieluiten-kohdan maksimimäärän.

"Epäilenpä, että aika harva 168cm tai sitä pidempi painaa 55 kg."

Miksei tuota oltu muotoiltu "Epäilenpä että aika harva 55kg tai painavampi on 168cm pitkä". Koska se ei tue sitä näkemystä jota itse halutaan esittää. Tuo lause on vieläkin kauempana totuudesta. Hyvin moni 55kg tai painavampi on 168cm pitkä.

Eipä tuo bloggaaja ottanut huomioon että ekassa kohdassa unelmapituusraja on suht tarkka arvo, kun taas toisen kohdan unelmapainorajat on pyöristettyjä.

Ja jos nuo 168cm ja 55kg tunkee painoindeksilaskuriin niin se antaa: "Painoindeksi on: 19,5 - Normaali paino". Tätä sitten kutsutaan kieroutuneeksi käsitykseksi? Kun vasta 18,5 on normaalia alhaisemman painon raja, ja 17,0 merkittävän alipainon.

68-kiloisen miehen ilmoituksessa lukee että naiselta toivottava paino olisi 40-75, ja toisessa kohdassa että enintään 70, niin eikö tämä ole kuitenkin harvinaisen läskimyönteistä käyttäytymistä suomalaiselta mieheltä?

Ja jos otetaan noista bloggaajan huomioimista rajoista ne minimikohdat eli 161cm ja 40kg niin saadaan "Painoindeksi on: 17,4 - Normaalia alhaisempi paino".

Bloggaaja myös esittää olettamia että minun käsitykset unelmanaiselleni sopivista pituuksista ja painoista perustuu Seiskan tähtityttöihin ja Iltalehden iltatyttöihin - ja että heidän painonsa valehdeltaisiin alaspäin (en tiedä onko näin, mutten usko että on).

http://www.seiska.fi/tahtitytto

Ihmettelen myös miksi se että ilmoituksessa on muutamia humoristisia kohtia, tai muutamia harvoin deitti-ilmoituksissa nähtyjä kohtia, tekisi ilmoituksesta vitsin. Tekeekö poliitikosta vitsin se että hän jossain vaaliväittelyssä vastaa pari kertaa humoristisesti, tai antaa jonkun lausunnon jota muut poliitikot eivät ole esittäneet?

Mitä ihmettelemistä on siinä että minä en liitä unelmanaiseeni sitä että hän mm luovuttaa verta, vaan sen että hän ei luovuta verta. Saatan pyörtyä jos kuulenkaan veri-sanan, saattaa jopa alkaa heikottamaan ja huimaamaan jos luen sen sanan, niin mitä olisi parisuhde verenluovuttajan kanssa? Jos se vaikka vahingossa huikkaa että "noheihei, mä lähen nyt luovuttamaan sitä verta", niin on pieni mahdollisuus että minua alkaa pyörryttämään, ja vieläpä niin kovaa että tasapainoni alkaa mennä, jos siis olen sillä hetkellä seisomassa tai kävelemässä, ja on myös jonkin sorttisesti iso mahdollisuus että esim kuljetan kahvikuppia käsissäni kohti tv-vastaanotinta, joten oikein huonolla säkällä muutama tippa lentää matolle, ja tosi tosi huonolla säkällä menetän tajuntani ja koko kuppi menee lattiaan ja ehkä jopa särkyy, ja sehän saattaa olla lempikuppinikin.

Niin mutta siis verenluovutus-kohta on aivan yhtä järkevä, kuin benji-hyppääjän deitti-ilmoituksessa oleva kohta "rakastat benjihyppyjä ja muita extreme-suorituksia". Eli tietynlainen ihminen etsii rinnalleen tietynlaista ihmistä jonka kanssa suorittaa tietynlaisia asioita.

Itse en ole verenluovuttaja, eikä sellainen sovi arvomaailmaanikaan. En pidä muutenkaan maailmanparantajista tai niistä ketkä lahjoittaa 20 euroa Haitiin tms. Minulle tärkeitä asioita ovat ne jotka siinä ilmoituksessa tulee kyllä esille. Ja tuntemattomien ihmisten auttaminen niin ettei siitä saa itse koskaan mitään tietoa, esim kelle ihmiselle ja mihin vaivaan se minun vereni meni, ei vaan kuulu niihin minun nautintoihini.

Ja minusta verenluovuttajat ovat tekopyhiä. 95% todennäköisyydellä se veresi menee roskiin koskaan käyttämättä, ja 5% todennäköisyydellä jonkun huumehörhön operaatioon joka sekopäissään ajoi kolarin, silti 98,4% verenluovuttajista verta luovuttaessaan kuvittelee mielessään miten juuri se annos verta pelastaa juuri sen maailman kauneimman ja ihanimman pikkulapsen josta muutaman kymmenen vuoden päästä tulee Suomen ja koko Maapallon presidentti ja ehkä jopa seuraava Jeesus, tai ei seuraava, vaan joku paljon parempi.

Joten se verestä. Varmaan tuli suht tarpeeksi hyvin se kohta perusteltua, miksi se on siellä. Ja aivan yhtä hyvin voisin perustella kaikki muutkin kohdat. Niin että lukija tajuaisi että taustalla on kyllä ihan kunnolliset ja tarpeelliset ja riittävät syyt, että ainut ja isoin motiivi ei ole saada lukijaa hihittämään 0,4 sekuntia puolittaisesti. En minä lukijan naurulla tee paskanmarjaakaan. Unelmieni naisella sentään jotain voisin tehdäkin, esim laittaisin eka tiskaamaan, ja sen jälkeen ottaisin valokuvia sen kantapäistä, ja sitten katottas South Parkia, jne jne, käytä mielikuvitustasi, ei jaksa kaikkea vääntää konkreettisesti silmiesi eteen, jää jotain lukijallekin mietittäväksi, mutta mietipä vaihteeksi silleen suht hyvin, äläkä perseile.