Kesän pimeys

Laukean yöllä
Salattujen kansioiden
tunnarin tahtiin.

Tulisit edes
painajaisiini tänä
kylmänä yönä.

Unelmieni
mindmapin paperi me
ja koko Ame^n.

Sivusilmässä
charmantti ukko aivan
kuin tupakoisi.

Rasvaprosentti
lähes kaksikymmentä!
No, lähden Roomaan.

Juon Pommacia
yöllä ennen lähtöä
Roomaan. Hymyilen.

Rooman taksissa
muovailuvahan tuoksu,
suitsukkeen haju.

Coldplay kuulostaa
Rooman pikkukujalla
vitun hyvältä.

Telkkari päälle.
Paavi höpöttää jotain.
Tämä on Rooma.

Märkä El Tiempo
vaihdekepin juurella.
En kaipaa kotiin.

Sadepisarat
aidassa kauniimpia
kuin jouluvalot.

Latkin Pepsiä
Sikstuksen kappelissa.
Kadunko joskus?

Ostan äidille
sereenin hiirimaton
Vatikaanista.

Kirkonkello lyö.
Koira ei hievahdakaan,
nuolee haarojaan.

Vihdoin takaisin!
Lentoaseman yllä
lukee UOPIO.

Kirjatorilla
Jenna Jameson Jörnin
päällä seisaaltaan.

Syksy puhaltaa
puita kursiiviin, poistaa
lihavointia.

Joulupäivänä
olohuoneeni täynnä
käsivoiteita.

Tuulikaapissa
AA-kerhon opas ja
litra Kossua.

Enter Sandman soi.
Mietin mitä hakisin
joulualesta.

Vasta kamera
paljastaa että meillä
oli jatkotkin.

Joulualessa
Kauniisiin ja rohkeisiin
asti jonoa.

Älä hengitä
minuun päin kun punnitsen
hedelmiäni.

Krapulassa en
kassaneidille sano
mitään.

Hauis vaiertaa;
pippuria mittailen
maustemitalle.

[513]

Join ruotsalaista
olutta reilun desin.
Olen katsonut
kattoon monta varttia,
haaveillen huulistasi.

Valkea roska
lentokentän pinnalla
hyppykepillä
ratsastava perhonen.
Shellin auto ei väistä.

Taksia ajaa
nainen, osoittaa väliin
Colosseumia
ja muita, mutta katson
enemmän sieraimiinsa.

Rypistyneitä
vitosen seteleitä
lasipöydällä
kolikkojen ympäri
kuin väsyneet vartijat.

Vessapaperiin
ja hionneisiin sukkiin
käärittynä toin
Roomasta meille pullon
vaniljalikööriä.

Koira seurailee
kuinka tortun muruset
tippuvat pitkin
rinnuksiani, itse
katson Don Juania.

Lakkapinnalla
yöpöydän digitaaleja
ylösalaisin.
Kuin näkymiä tyhjiin
tiloihin vailla ketään.

Tänään ymmärsin.
Keittelisin mieluummin
ohrapuuroa
kanssasi kuin olisin
jonkun muun sisuksissa.

Puhelinmyyjä
soittaa. Puhelinmyyjä
soittaa. Puhelin-
myyjä soittaa. Puhelin-
myyjä soittaa. Haistakoon
PASKAN!

{176}

500 ja 100 olivat vuoden tavoitteet joten ihan hyvin ylittyivät. Huomenna ehkä vielä pari runoa saunomisesta ja ilotulitteista ja Asti Gancian minipulloista.

Hanna-Maria Seppälä
Hanna-Maria Seppälä
Hanna-Maria Seppälä
Hanna-Maria Seppälä
wulubu ssubudu uluw ssubudu
Hanna-Maria Seppälä
Hanna-Maria Seppälä ui aamu-tv:ssä
Hanna-Maria Seppälä ui urheilu-uutisissa
Hanna-Maria Seppälä ui televisiossa
Hanna-Maria Seppälä ui Kroatiassa
Hanna-Maria Seppälä ui EM-kisoissa
Hanna-Maria Seppälä ui altaassa
Hanna-Maria Seppälä ui vedessä
kauhoo
Hanna-Maria Seppälän kädet viuhtoo
Hanna-Maria Seppälä ui kilpailussa
Hanna-Maria Seppälä ui kilpailua
Hanna-Maria Seppälä ui eteenpäin
polsk polsk
Hän ui hän on uimassa
Hanna-Maria Seppälä on uimassa
minun televisiossani olohuoneessani katseessani
Hanna-Maria Seppälä ui minun elämässä minun perjantaissa minun kello kuudessa
hollaka hollala
anlogo bung
Hanna-Maria Seppälä ui omalla radallaan
Hanna-Maria Seppälä
Hanna-Maria Seppälä
Hanna-Maria Seppälä
Hanna-Maria Seppälä on märkä ja liukas
Hanna-Maria Seppälä ui hyvin ja nopeasti
Hanna-Maria Seppälä
Suomalainen vesipantteri mustassa kumiturkissa
Hanna-Maria Seppälä ei tainnut kävellä Linnan juhliin tällä kertaa
Hanna-Maria Seppälä ehkä harjoitteli silloin tai valmistautui tai mitä teki
Hanna-Maria Seppälä
Hanna-Maria Seppälä alkukarsintoja ui
Kaakeliin asti hän ui ja digitaalitaulua katsoo
Hanna-Maria ui alle minuutin, 7,72 sekuntia alle minuutin
Hanna-Maria
Hanna-Maria Hanna-Maria Hanna-Maria
Hanna-Maria Seppälä ui Suomen ennätyksen!
Hanna-Maria Seppälää ei haastatella tällä kertaa
Hanna-MariaSeppäläHanna-MariaSeppäläHanna-MariaSeppäläHanna-MariaSeppälä
Hanna-Maria Seppälä voittaa tai ei voita mitaleita
hän ui
blago bung
blago bung
bosso fataka
ü üü ü

1) Saarioisten kebabpizza
2) aamiaispekoni
3) lihapasteija
4) kananuggetit
5) löllömansikat

Siis toiseuden käsitteen kautta rinnastettuna.

VATSALIHASTESTIN JÄLKEEN (17.1) [04 tapahtunut]

Istun yleisössä
Kuopio-hallin korkean raskaan harmaan synkän kovan kaukaisen katon
alla,
yläastelaiset hyppelevät pituutta,
potkiskelevat palloa häkin sisässä,
Laura Pausini laulaa jostain takaa.
Tulee mieleen italialaiset hajuvesimainokset,
kuulasihoinen nainen autiolla rannalla,
hidastettuja aaltojen pärskeitä,
eteerinen ääni lausumassa tavaramerkkiä sloganeineen.
Alkaa tehdä mieli aitoa nurmea,
mutta on vasta maaliskuun alku.

KOMPENSAATIO (18.1)

Veljelle äiti osti jääkiekkovarusteet.
Ja lasketteluvarusteet.
Ja nahkatakin.
Veli sai maastopyörän.
Veli sai mopon.
Veli sai stereot.
Veli sai kaikkea mitä halusi.
Minä sain
tehdä tämän runon.

PASKAA RUNOA (30.1)

Haluan olla hyvä rakkaudessa.
Haluan rakastaa oikein oikeaa.
Haluan olla sinut itseni kanssa.
Haluan olla itseni.
Haluan olla.
Haluan sinut.

PIKSELEITÄ&PILVIÄ (6.2)

Rakkauteni resoluutio sinuun
on kasvanut pikseli pikseliltä,
perhonen kerrallaan
on marssinut sydämeeni
sinun johdolla,
sähköisistä pilvistä valetuin siivin.

MERISÄÄTÄ (13.2)

Kuuntelen merisäätä t-paidassa
pehmoleluja käsissäni.
Alan haluta sinut
majakan portailla,
kätemme kaiteella päällekkäin,
mutta olen vain
työllistämistuella hailakalla lattialla
ihan muualla
sinusta etäisyyksien takana.

OODI KUIVUNEILLE KUULAKÄRKIKYNILLE (19.2)

Kerran te olitte elinvoimaisia, ihmiset käyttivät teitä kertoakseen toisilleen asioita, tekivät merkintöjä kalentereihinsa, tärkeitä ympyröitä, joskus saitte olla lämpimän kämmenen suojassa, kahvihuoneen sanaristikon yllä, päättäväiset peukalot napsuttelivat teitä, saitte käyttää kykyänne, mustetta levisi paperiin viivoina ja kaarina, jotka tarkoittivat kaikenlaista, sitten teidät unohdettiinkin pitkäksi aikaa, tai jätettiin liiaksi aurinkoon, tai väärinpäin jonnekin, kuivuitte umpeen, näännyitte tarpeettomuuteen, kukaan ei enää tekisi teillä mitään, kukaan ei jaksaisi alkaa teitä kunnostaa, kun paperissa on muutama syvä rantu vailla sitä sinistänne tai mustaanne tai muuta ääntänne, niin teitä vain kirotaan, teidät tullaan heittämään roskiin, päädytte lopulta kaatopaikalle, hyvin todennäköisesti jokainen, ja sitten teitä ei enää ajateltaisi, aivan kuin teitä ei olisi koskaan ollutkaan, tulisi uusia tilallenne, niin luontevasti, mutta joskus saitte tehdä sitä mihin teidät alunperin luotiin, teitte reviiriänne sinne tänne, ja siitä ja olemassaolostanne kiitos, jossain syvällä sisimmässään universumi aivan varmasti resonoi teitä.

TAITAA OLLA KEVÄT (17.3)

Olisipa aina kevät.
Olisipa aina rakkaus.
Olisipa aina sinä.
Tai olisipa aina
sinä ja rakkaus
ja mikä vaan vuodenaika
ja minä ja me ja meidät.

LUNOTIILAPPIA (28.5)

Haluan tietää miltä maittuvat potketi joihin aulinko hehkuu
Haluan tietää miltä tuoktuvat olkapääti joille ketä tataa
Haluan tietää miltä tuntuvatkaan huuleti jotka aamuun helää
Haluan tietää miltä kuulottaitivat tanati ketkellä mettää
Haluan tietää miltä näyttäitivätkään iilikteti kun juot kahvia kanttani

Roskapussien
välissä kuvaan talven
aamuista pihaa.

Luin vain runoja.
Ja nyt tuolissani on
tuo halkeama.

Maailmanpyörä.
Kätesi sylissäni.
Ukkonen iskee.

Puilla makoilee
tomusokeri. Kohta
saavun luoksesi.

Lasagnessa hius.
Annan sen jäädä, koska
se on päästäsi.

Hiuksesi tehnyt
hauikseeni &-merkin.
October Rust soi.

Sinä tulit ja
asettelit minulle
sokerit kattoon.

Lempilevyni
asetan salaa sinun
katseen korkeuteen.

Olen runojen
koti-isä - en työtön.
Kukapa uskoo.

Kondomin päälle
olit mennyt laittamaan
omenakipon.

Talven vinkunaa
koko yö. Vai sittenkin
vain viuherrystä?

(valvoin tosiaan koko yön kuunnellen sitä ulinaa, miettien mikä sana sopisi parhaiten sitä kuvaamaan)

[488]

Pinkki heijastin
kirjaston takaoven
kaiteen lumessa.
Otan muutaman kuvan,
miettien miksi, miksi.

Onnekkaat sormet.
Pitelevät kuppia
jossa on kahvi
jonka sinä keitit, sen
kaiken yöllisen jälkeen.

Kissasi kanssa
sinihomejuustoa,
kuohuviiniä,
Linnan kättelyitä. En
lisäisi tähän mitään.

Lihatiskillä
valitset jauhelihaa
iltaruokaamme.
Meinaan kuvata sanan
Laatu alla selkäsi.

{167}

Te olitte kaikki minulle askelia kohti
tätä tilannetta jossa nyt olen.
Sinä joka hävisit minulle Kimblessä.
Sinä jonka ikkuna oli koiran kuolassa.
Sinä jolla on oma saari ja hevosia.
Sinä joka et soittanutkaan minulle.
Sinä jolle Voima-lehti on maailman paras asia.
Sinä joka sait kutsun HIFK:n treeneihin juomaan.
Sinä joka tarjosit Mövenpickin stracciatella-jäätelöä krapulaani.
Sinä joka vuokrasit Jali ja suklaatehtaan ja lähdit katsomaan jonkun muun kanssa.
Sinä jolla olikin neljä lasta.
Sinä joka olit lihava.
Sinä joka pyysit joulukuusta hakemaan ja sitten katositkin jäljettömiin.
Sinä joka varastit käsineeni.
Sinä joka suunnittelit tuulipukuja.
Sinä jota pidin jumalattarena.
Sinä joka olit poltellut pilveä kuukauden.
Sinä jonka sänkyyn oksensin.
Sinä joka et ottanut luoksesi periaatteen takia ja valvoin yön bussipysäkillä kaatosateessa.
Sinä jonka hiukset on polvitaipeeseen.
Sinä jota isäsi raiskasi tokalla luokalla.
Sinä joka olit lihava.
Sinä jolla oli kastelukannun näköinen käsilaukku.
Sinä jota luulin kreikkalaiseksi, italialaiseksi, ukrainalaiseksi.
Sinä josta löin vetoa Leijona-pullosta etten panisi.
Sinä jonka autostereoissa soi Miljoonasade.
Sinä jonka toinen silmä oli sokea.
Sinä jota en tullutkaan vastaan koska nukutti ja satoi.
Sinä jolta kysyin oletko 18.
Sinä joka olet monta senttiä minua pitempi.
Sinä joka olit uskovainen nymfomaani.
Sinä joka tarvitsit yöpaikan ennen joulua.
Sinä joka harrastit varastelua.
Sinä joka palasit Espanjasta ja jota yhä vielä silloin melkein jumaloin.
Sinä jolle Gandhi on maailman paras ihminen.
Sinä jota en koskaan halunnutkaan tavata.
Sinä joka tulit luokseni viettämään vappua.
Sinä jota en tunnistanut enkä muistanut.
Sinä jonka kanssa kuuntelin Jukolan viestiä olutta juoden sohvallasi.
Sinä joka halusit lähteä yökerhoon kun minulla ei enää ollut rahaa.
Sinä jolla oli kamalan asialliset vaatteet.
Sinä joka näytit huoralta.
Sinä joka epäilit että sinusta tulee juoppo.
Sinä jolle en keksinyt mitään puhumista.
Sinä joka tulit kanssani camera obscuraan Taiteiden yönä.
Sinä joka matkustat junalla identtisen kaksosesi kortilla.
Sinä jonka piti lähteä kotiisi oksentamaan.
Sinä joka palasit vessassa ja näit minun löytäneen toisen.
Sinä joka olitkin naimisissa.
Sinä jonka isälle olin joskus lähettänyt kameraseuraanliittymiskirjeen.
Sinä joka annoit minulle numerosi 15 sekunnissa.
Sinä joka haluat hakata naapurisi päätä seinään.
Sinä joka liftasit Skandinavian halki myös minun luokseni.
Sinä joka olit lihavahko.
Sinä joka olit vanha ja apea.
Sinä jonka kanssa juttelin puoli minuuttia.
Sinä jonka takana istui Touretten syndrooma -äijä huudellen puoli tuntia.
Sinä joka veit takin ja palasit jututtamaan minua.
Sinä joka kerroit suunnittelevasi itsemurhaa.
Onhan teitä monenlaista
ollut.

Ja nyt on
se jota kohtaan
olen alkanut kokea rakkauden suuntaista asiakokonaisuutta.

Voisimme olla toisillemme.
Voisimme rakastaa.
Voisimme kasvaa rinnatusten.
Voisimme aloittaa suhteen.
Voisimme sitoutua yhteen.
Voisimme olla hyvä kaksikko, toimiva yksikkö.
Voisimme yhdistää sen mitä olemme.
Voisimme ryhtyä symbioosiin.
Voisimme asua samassa.
Voisimme katsella kolmiota.
Voisimme rakastua syvälle.
Voisimme tutustua hirmu kunnolla.
Voisimme tykätä täysillä!
Voisimme kokea yhteiselämän.
Voisimme olla kovasti rakastuneita meihin.
Voisimme nauttia väleistämme.
Voisimme toteuttaa parhaat suunnitelmat.
Voisimme keksiä uusia unelmia päivittäin.
Voisimme ruveta perheeksi.
Voisimme lisääntyä.
Voisimme kehittää lapsille nimiä.
Voisin tehdä kaikenlaisia runoja sinusta, ja muista; kaikista.
Sinä voisit tehdä mitä vaan hauskaa.
Voisimme olla avioliitto, jos sillä on väliä.
Voisimme olla sinä minulle sinä, minä sinulle minä.
Me voisimme olla maailman ainut me.

Aamupäivällä yläkerran naapurista erottui kuulas voihkinta.
Iltapäivällä ekan kerroksen yksiö tyhjennettiin pakettiautoon.
Käytävämatto oli täynnä loskaisia askeleita
kun palasin Salesta pizzan, patongin, ja muiden pakasteiden kanssa.
Huomenna alkaa joulukuu.
On ilta kun ylimmässä kerroksessa starttaa poraus.
Tunnin päästä alkaisi lähetys jossa selviäisi Big Brotherin voittaja.
Keittäisin lisää kahvia.
Söisin lisää puolikuutorttuja.
Istuskelisin sohvalla kun ei parempaakaan.
Olisin suomalainen kaikkien muiden keskellä.
Huomenna, kun joulukuu on alkanut, on joulukuu.

Mitä se on kun tiskaa.
Se tarkoittaa että sinulla on
ollut ruokaa ja juomaa.

Että sinulla on astioita.
Kun sinä tiskaat sinä huomaat että
sinulla on kaksi kättä,

ja näkö jolla havaita lika,
kuplat, jokaisen astian oma muoto.
Silmät joissa on se näkö,

ja vartalo josta ne kädet - kaikki sinulla.
Tiskatessa sinä ymmärrät että sinulle
tulee kuuma ja kylmä vesi.

Että sinulle tulee vesi.
Pesuainettakin löytyy.
Ja kaikenlaiset välineet.

Sinulla on tiskiallas.
Sinulla on asunto.
Sinulla on tiskejä.

Kun tiskaat tajuat olevasi
sinä, ja tajuat sinuna
että on se hetki siinä.

Hymyilet kun tiskaat.
Se on hyvä asia
kuten elämä.

Huh. Aattelin tosta tsekata tietoja Petosesta, tuosta Suomen pahamaineisimmasta kaupunginosasta. Ja mitäs mitäs... 64400 osumaa. Joista kolmantena meitsin runo! Jonka 16.6.06 tungin Suomi24:ään. Suunnittelin nimittäin tuolloin alkavani räppäriksi...

Tässäpä cityläisille, olkaa hyvät.

Petonen, Kerava pienoiskoossa,
logossa mesikämmen, kovin veitikan oloinen,
tassussa päivänkakkara.
Petonen, niemiä ja notkelmia,
täynnä päihdeongelmia.
Petonen, aurinko sinnekin paistaa,
kyllä joo, mutta ilmassa voit palaneen käryn haistaa,
taas on pururadan puskassa joku pissis raiskattu,
tai joku ruiskujannu takakonttiin paiskattu,
ilman päätä, se löytyy lammesta, sammakonkudun keskeltä, kas kummaa.
Petonen, älä mee sinne, ei se kannata, usko mua,
ihan mahdoton on sellaseen paikkaan rakastua.
Petosen rääpäleillä on 50 Centin julisteita seinillä, sitä ne palvoo
ja Big Brotherin seurassa valvoo,
keskiarvot kuuspilkkuneljä, kas kummaa.
Petosen teineillä on tylsää,
nuokkarilla ne notkuu,
biljardia pelailee, Suosikkia selailee,
lippikset päässä, nokat räässä.
Joskus sentään niilläkin on hauskaa,
kun hiihtolomalla jonkun omakotitalossa asuvan vanhemmat lähtee Teneriffalle,
heti miettii teinit: kotihipat - kuulostaa kliffalle.
Joku kantaa kiljua Mehukatti-purkeissa,
kyhännyt litkut kotioloissaan surkeissa.
Joku Pyörön prinsessoista päättää antaa kitkerää kirsikkaansa,
amikselle joka on tuunannut tarpeeksi Datsuniaan,
kerrankin ei tarvii jätkän tyytyä hanskaansa,
kun pikkuhoroon pääsee uittamaan muniaan.
Petonen, älä mee sinne.
Älä älä älä älä älä sinne mee,
älä itsestäs täyskahjoa tee.
Tiedän kyllä mitä kaikkea siellä tapahtuu,
paljon kaikenlaista karua sinne mahtuu.
Betoniunelmien sisällä ysiläisgootti ranteitaan viiltelee,
pian kaakelit verestä kiiltelee,
sitten tulee äippä, juopporeissulta, kas kummaa,
ja kohta gootti ambulanssilla Julkulaan kiidätetään,
vaikka sen henki ei oikeesti kiinnosta ketään.
Petonen, sinne muuttaa nuoret parit,
jotka unelmistaan ottaa loparit.
Petonen, mä voisin keksiä sulle vaikka miten paljon mainoslauseita,
mutta ne varmaan sun mielestä on ihan kauheita.
Petonen, ei sinne kannata mennä,
jos haluaa ettei yrjö lennä.
Petonen, älä mee sinne.
Petonen, yh-äitien kehto,
joku jättää ainoon pentusa Pleikkarin pariin,
painuu pyntättynä lähiräkälään karaokeen,
vetäisee Satulinnan,
kysyy sitten tuplakossuvissyn hinnan,
ja pian iskee taas kerran yhden kaljamahaääliön.
Joskus ehkä muuttaa yhteen jonkun kanssa,
jolla pari tyttöä edellisestä liitosta, tai jostain,
ukko puntteja päivästä toiseen nostain,
katselee Eurosportia, käryttää Norttia,
lipittää kotiviiniään,
ja joskus terassilla sossu maksaa kaljan jos toisenkin,
sitten eräänä päivänä ei mene pitkävedot putkeen,
joten vetää eukkoo turpaan.
Joku ilta lapsoset pihassa laulaa schnaa schnaa schnappi,
samalla keittiössä loppuu isältä hirressä happi.
Eukko huomaa sen, ja menee tekemään vesimelonisalaatin valmiiksi.
Tällasia tarinoita Petosella riittää,
varmasti nytkin joku niitä siellä ympärilleen siittää, parvekkeelta haulikolla naapureita niittää.
Petonen, älä mee sinne.
Kas kummaa, jonkun retkun on avovaimohuora jättänyt,
varmaan liikaa sen päätä patteriin mättänyt,
äijä linnottautuu NiKu:n kaksioon,
on kova jätkä,
mahaan teipattuna dynamiittipätkä,
ja pian poliisit piirittää,
ja Yle ylimääräisiä uutisia lähettää.
Parin tunnin päästä luuseri antautuu,
mitään kummempaa ei tapahdu, buu.
Petonen, älä mee sinne.
Petonen, kun edellisen kerran siellä kävin, oli heleä ja kesäinen perjantai-ilta,
odotin viimeistä bussia keskustaan,
jotain heviväkeä oli lähdössä baariin pukeutuneena mustaan, kas kummaa,
ottivat taskumatista huikun,
näin silmistä niiden aivoissa läpättävän tuikun.
Silloin mietin, sinne en enää palaa,
ei ole olemassa sellaista humalaa,
että Petosta enää kestän.
Toivon, että tällä monen sinne menon estän.

ps: seuraavana sitten Oodi Citylle..