2007 sekalaisia runoja

VATSALIHASTESTIN JÄLKEEN (17.1) [04 tapahtunut]

Istun yleisössä
Kuopio-hallin korkean raskaan harmaan synkän kovan kaukaisen katon
alla,
yläastelaiset hyppelevät pituutta,
potkiskelevat palloa häkin sisässä,
Laura Pausini laulaa jostain takaa.
Tulee mieleen italialaiset hajuvesimainokset,
kuulasihoinen nainen autiolla rannalla,
hidastettuja aaltojen pärskeitä,
eteerinen ääni lausumassa tavaramerkkiä sloganeineen.
Alkaa tehdä mieli aitoa nurmea,
mutta on vasta maaliskuun alku.

KOMPENSAATIO (18.1)

Veljelle äiti osti jääkiekkovarusteet.
Ja lasketteluvarusteet.
Ja nahkatakin.
Veli sai maastopyörän.
Veli sai mopon.
Veli sai stereot.
Veli sai kaikkea mitä halusi.
Minä sain
tehdä tämän runon.

PASKAA RUNOA (30.1)

Haluan olla hyvä rakkaudessa.
Haluan rakastaa oikein oikeaa.
Haluan olla sinut itseni kanssa.
Haluan olla itseni.
Haluan olla.
Haluan sinut.

PIKSELEITÄ&PILVIÄ (6.2)

Rakkauteni resoluutio sinuun
on kasvanut pikseli pikseliltä,
perhonen kerrallaan
on marssinut sydämeeni
sinun johdolla,
sähköisistä pilvistä valetuin siivin.

MERISÄÄTÄ (13.2)

Kuuntelen merisäätä t-paidassa
pehmoleluja käsissäni.
Alan haluta sinut
majakan portailla,
kätemme kaiteella päällekkäin,
mutta olen vain
työllistämistuella hailakalla lattialla
ihan muualla
sinusta etäisyyksien takana.

OODI KUIVUNEILLE KUULAKÄRKIKYNILLE (19.2)

Kerran te olitte elinvoimaisia, ihmiset käyttivät teitä kertoakseen toisilleen asioita, tekivät merkintöjä kalentereihinsa, tärkeitä ympyröitä, joskus saitte olla lämpimän kämmenen suojassa, kahvihuoneen sanaristikon yllä, päättäväiset peukalot napsuttelivat teitä, saitte käyttää kykyänne, mustetta levisi paperiin viivoina ja kaarina, jotka tarkoittivat kaikenlaista, sitten teidät unohdettiinkin pitkäksi aikaa, tai jätettiin liiaksi aurinkoon, tai väärinpäin jonnekin, kuivuitte umpeen, näännyitte tarpeettomuuteen, kukaan ei enää tekisi teillä mitään, kukaan ei jaksaisi alkaa teitä kunnostaa, kun paperissa on muutama syvä rantu vailla sitä sinistänne tai mustaanne tai muuta ääntänne, niin teitä vain kirotaan, teidät tullaan heittämään roskiin, päädytte lopulta kaatopaikalle, hyvin todennäköisesti jokainen, ja sitten teitä ei enää ajateltaisi, aivan kuin teitä ei olisi koskaan ollutkaan, tulisi uusia tilallenne, niin luontevasti, mutta joskus saitte tehdä sitä mihin teidät alunperin luotiin, teitte reviiriänne sinne tänne, ja siitä ja olemassaolostanne kiitos, jossain syvällä sisimmässään universumi aivan varmasti resonoi teitä.

TAITAA OLLA KEVÄT (17.3)

Olisipa aina kevät.
Olisipa aina rakkaus.
Olisipa aina sinä.
Tai olisipa aina
sinä ja rakkaus
ja mikä vaan vuodenaika
ja minä ja me ja meidät.

LUNOTIILAPPIA (28.5)

Haluan tietää miltä maittuvat potketi joihin aulinko hehkuu
Haluan tietää miltä tuoktuvat olkapääti joille ketä tataa
Haluan tietää miltä tuntuvatkaan huuleti jotka aamuun helää
Haluan tietää miltä kuulottaitivat tanati ketkellä mettää
Haluan tietää miltä näyttäitivätkään iilikteti kun juot kahvia kanttani