Kesän pimeys

Nostokurjetkin
jo alkaneet luovuttaa.
Liikaa; liikaa - liikaa!

Illalla mietin
kumpi mulkumpi: minä
- vai Burman juntta?

[167]

Eli lisää todisteita siitä että suomalaisten ja japanilaisten geeniperimä on lähellä toisiaan...

http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1538175

4000 levyä, 127,5 miljoonan maassa. Eli joka 32000:nnella japanilaisella on Idols-Arskan CD.

Islannissa on 313376 asukasta. Jos joka 32000:nnella islantilaisella olisi Arskan CD, se tekisi 10 onnellista Arska-CD:n omistajaa.

"Idols-Ari myynyt jo 10 levyä Islannissa!"

Voitko kuvitella kyseistä otsikkoa?

Tai:

"Idols-Ari myynyt 4 mp3:sta Nauru-saarilla!"

Naurun väkiluku on 10000. Samalla suosiolla kuin Japanissa se tekisi 0,3 CD-levyä, levyllä on 12 kappaletta eli tuo vastaisi 4 kappaletta.

Vatikaanivaltiossa on 921 asukasta. Se vastaa Japani-suosiolla 2,9% Ari-CD-levystä. Fuel for the Firen kesto on 52:41. 2,9% siitä on 92 sekuntia.

Se vastaa hiukan alle puolta levyn lyhyimmän kappaleen (Hetki lyö) kestosta. Eli joku Vatikaanissa, esim Paavi, olisi ladannut puolet Hetki lyö -mp3:sta, ja maksanut myös puolet siitä. Tai ostanut vaikka näytteen (vain 45%) kappaleesta puoleen hintaan.

Eli voisi kuitenkin yhteenvetona todeta että Idols-Ari on äärimmäisen suosittu ympäri maailmaa.

Suomi maailman kartalle, vaikka sekunti kerrallaan.

Yksi potenssiin
tuhat tasan sama kuin
ihan vain 1.

Mistäpä sitä
aloittaisi ja minkä.
Ja kuka edes?

Siinä kyynisyys
karisee ja kavahtaa
kun sinut näkee.

Olen Se Oi™
- kun järjestät, täydennät
minut vain ensin.

Tuuli kihertää
koivujen kainaloissa.
On kesän alku.

Monet sanoisi
aikuisten leikiksi muun
kuin juuri taiteen.

[165]

Lukaisepa tämä, hyvää asiaa:

http://www.elle.com/featurefullstory/13908/walter-kirn-on-relationships-june-2008-elle.html

Perussisältö on että ne laitetut ja prinsessaisimmat naiset eivät ole niitä parhaimpia tai kiinnostavampia. Mukana on paljon hyviä huomioita ja perusteluja.

Alussa esitetään huomio (joka kyllä minusta on vain vääristetty kärjistys mutta mitäpä mä baarirumbasta tiedän, etenkään Usan) että kauniit naiset menee baariin useimmiten tavallisen näköisen kaverinsa kanssa. (Minun huomio on että kauniit naiset nauttivat kauniiden naisten seurasta jne -> yleensä naisporukka on kauttaaltaan melko samaa tasoa - mutta ehkä se on vain Suomen meininkiä ja ehkä huomioni on väärä)

"“What are you girls drinking?”

The pretty one answers for both of them in most cases. Hers is the dominant personality, and her heels are higher, too. The plainer one (the supposedly plainer one) isn’t wearing heels. They hurt her feet, and she’s not afraid to say so because she has no image to preserve. This makes her much easier to talk to. It also makes her more interesting to talk to — and, as the night wears on, to look at. By then, see, the bar is full of pretty women, and pretty women tend to look quite similar. They may not look similar before they dress and put on makeup, but afterward they do."

Tuo on kyllä niin totta. Kun baari (tai no ok: yökerho [baaribaareissa asia ei ole ihan näin aamuyönselvä]) on täynnä niin siellä on hirveästi niitä melko saman näkösiä naisia. Jokainen yrittää esittää olevansa se Suomen Paris Hilton. Kaikki pyrkii parhaimpaansa, mikä johtaa siihen että he eivät erotu, he muodostavat sellasen laajan joka puolella vellovan massan. Tuhansia kiloja meikkiä, avonaisehkoja toppeja, tiukkoja farkkuja, korkokenkiä, huulikiillettä, rakennekynsiä... Sellaisia hyvin onnistuneita yrityksiä siitä mihin Johanna Tukiainen pyrkii! Hieman paremmalla maulla, ei ihan niin ylivedettynä. Köyhän miehen Johanna Tukiaisia. Niin, sitä se on.

Siinä on sitten mukava sen prinsessan kuikuilla ympärilleen miettien että monenneksikohan kaunein mää tänä iltana täällä olen.

Hyvä huomio tuokin että AIDOLLA KUNNON naisella on pehmeän ja lämpimän oloiset kädet, eikä sellaset kuikelot jäätikkusormikädet.

- Voinko saada puhelinnumerosi?
- Tietenkin.

Siinä aitoutta. Miksipä ei? Ei turhia pelejä, ei esittämistä, ei testaamista, ei vaikeaksi heittäytymistä. Kyseiset asiat ja niitä harjoittavat naiset oksettavat minua. Vastaukset kuten "Miksi, eihän me edes tunneta". Heitot joihin pitäisi heittää jotain oikein. "Niin, mut anna numeros niin soitan niin tutustutaan." "Miks mä haluisin tutustua suhun?" Ja sitten vielä 50 erää dialogin palasia kunnes nainen alkaa ladella numeroaan. Tiedät onnistuneesi pujottelussa. Olet mennyt oikeista porteista vasemmalta ja oikeista oikealta. Jipii. Olet saanut paskiaisprinsessan puhelinnumeron, on aika tuulettaa.

"In the fairy tale, Cinderella goes unnoticed until her appearance is magically transformed to match little girls’ ideal of loveliness, which they grow up believing is little boys’ ideal of loveliness. This belief is wrong, though."

Niin. 90% baarien naisista pyrkii samaan biletuhkimoideaaliin. Kuitenkin eiköhän miehistä löydy paljon variaatioita sille millanen nainen ois parhaimman näkönen. 20-30% esim ois sitä mieltä että ilman meikkiä nainen on parhaimmillaan. Kuinka monelta naiselta löytyy rohkeutta olla se mitä hän haluaa olla tai tuntee olevansa tai miltä hän olettaa hänen ihannemiehensä haluavan hänen näyttää... Ja kuinka moni vaan pyrkii siihen naisten kollektiiviseen ideaaliin? On järkevämpää yrittää erottua kuin yrittää näyttää sellaselta kuin muut mutta vähän paremmalta. Mitä pahaa on siinä että yrittää erottua, eli yrittää olla toisenlainen kuin muut? Sehän on sen vastakohta että yrittää olla samanlainen kuin muut. Mitä järkeä on olla samanlainen kuin 100 muuta, se ei tuo mitään lisää mihinkään. Ja samat ihmiset sitten valittavat kun Euroviisuista kaikki kuulostaa plagiaateilta tai vanhojen viisujen kierrätykseltä.

"They were slimmer than Maura, their features more symmetrical, but their facial expressions were harder and more anxious, particularly at mealtimes. Salad without dressing will do that to you."

Jep. Tiukka dieetti, järjetön kalorien tarkkailu, lenkillä ja kuntosalilla ja aerobicissä ja pilateksessa ja bailatinossa ravaaminen, vaa'alla pomppiminen. Voihan ne ehkä tehdä vartalosta kiinteämmän ja seksikkäämmän, mutta luonteesta kireämmän ja jäykemmän. Naiseen kuuluu pehmeys, lämpö, naisellisuus. Ne karisevat helposti jos yrittää päästä 16-18 painoindeksiin. Jos kaiken keskipiste ei olekaan elämä vaan oman vartalon armoton tarkkailu.

Pidin äärimmäisen paljon kun olin erään naisen luona ja kertoi mässyttävänsä himona karkkeja. Makasi sohvalla sylissäni tyynyllä ja telkkaria katseltiin. Minäkin syön rasvaista ja karkkipitoista ruokaa. Oli mukavaa kun sylissä lepuutti päätään nainen joka syö muutakin kuin salaattia. Varmasti kyllä minua terveellisemmin. Huippua kun joku nainen syö karkkia koska pitää niistä - vaikka se viekin vartaloa kauemmaksi naisen ideaalista. Nainen joka mieluummin syö karkkia jos haluttaa kuin pyrkii kaikin puolin kohtia jokaisen miehen unelmien prinsessaksi tuloa - vitusti pojoja minulta.

Sellainen nainen ei ehkä ihan heti iske ihan kaikkiin. Kolumnia mukaillakseni tai, ok, ihan vaan suomentaakseni niin "Tuhkimon jonka sulovoima ei ole lasikenkien varassa viehätys piilee siinä että hänen kauneutensa ei noudata mitään kaavaa ja siksi hiipii vähitellen miehen mieleen. Ja kun mies tulee tietoiseksi siitä, hän kokee saavuttaneensa salaisuuden. Ja salaisuudet ovat aina jännittäviä."

Minusta on huippu tunne olla naisen seurassa. Jota ehkä isoin osa miehistä ei katso kaihoten tai himoiten. Vaan suht normaalisti. Ja itse tietää millainen jalokivi se nainen oikeasti on. Pokaali-tyylisen naisen seurassa ei ole läheskään niin hyvä olla. Ja vielä selkeämpänä kielikuvana näin: paljon parempi tunne olla naisen seurassa kuka on kuin sinfonia (jonka kauneuden ja kauneuden syvyyden tajuaa vain harva eikä parissa sekunnissa silloinkaan) eikä kuin uusin kesähitti (joka vetoaa lähes jokaiseen).

Kolumnin lopussa Walter Kirn kuvailee Usan ja Pariisin naisten eroja.

"Until I saw them, I hadn’t realized how many ways there are for women to be themselves — their best and most enchanting selves. Nor had I known how many parts of me could be aroused by such shows of self-acceptance. I’d been living in one dimension — on the surface of the TV screen, the catalog page—but I’d awakened deep inside the Louvre, with galleries stretching away in every direction."

Kumpaakohan Suomen naiset on lähempänä: Usaa vai Pariisia? No, asiahan on päivänselvä miettimättäkään. Mikä onkaan viehättävämpää: joku nainen on ylpeydellä oma itsensä (mitä se sitten tarkoittaakaan) vai joku nainen näyttää jonkun naistenlehden tai muotilehden tai saippuaoopperan sisältä tepastelevalta. Edellisessä kyse on itsetunnosta, asenteesta, sisäisestä tunteesta, rohkeudesta. Jälkimmäisessä kyse on oikeanlaisista vaatteista ja meikeistä. Kumpi vetoaakaan enemmän: se että joku ihminen vaikuttaa oikeanlaiselta ihmiseltä, vai se että joku ihminen vaikuttaa oikeanlaisen näköiseltä ihmiseltä - jos oikeanlaisen näköisyys tarkoittaa sitä millasilta ihmiset näyttää lehtikuvissa ja televisiosarjoissa.

Kiinnostukseni naiseen tipahtaa 300% kun huomaan hänellä korkokengät. Ja nousee 400% kun huomaan vaikkapa lenkkarit tai maiharit tai muuten vaan rennot kengät. Sama monen muun asian suhteen. Meikki. Korut. Jne jne.

Minulla on lähes aina päällä 0 korua eikä mitään meikkiä. Jos naisella on ihan arkitilanteessa 7 korua ja puolen tunnin meikki niin... Ei hän tunnu kovin läheltä minun maailmaa tulleelta. Hän tuntuu sellaiselta jonka maailman yhteen sovittaminen minun maailman ja sen arvojen kanssa on lähes mahdoton homma.

Saa näyttää hyvältä ja seksikkäältä ja kauniilta ja vaikka miltä. Mutta tulee vaikutelma siitä että naiselle keskeisintä ja tärkeintä on näyttää hyvältä ja seksikkäältä ja kauniilta niin kiinnostus tipahtaa 0-5% (sisältäen vain asenteen "No vois panna kerran" -> tuskin lähestyn koska en ole sika).

Ja 95% naisille tietenkin ON keskeisintä ja tärkeintä näyttää hyvältä ja seksikkäältä ja kauniilta - mahdollisimman hyvältä ja seksikkäältä ja kauniilta.

Jää siitä kuitenkin vielä se 5%.

Oletko nainen? Mikä sinulle on keskeisintä ja tärkeintä?

Picassollakin
oli aivan ensiksi
ruskea kausi.

Ihmiselle on
tärkeintä se mitä hän
etsii googlella.

Työt ei kiinnosta.
Menen tuulettimelle.
Olen Carola.

http://www.youtube.com/watch?v=1t93aR7UJ8o

Meikki symboloi
ajatusten vähyyttä
kuin musta valhe.

Tein Casablancat.
Annoin sinun mennä vain
sinun parhaaksi.

Nyt minulle jo
kelpaisi kesähitti.
Edes puolikas.

[159]

Minut yllättää
thaihierontapaikasta
pullahteleva
nakkikastikkeen tuoksu.
Eka kerta liippaisee.

Hiirimaton ja
turkoosin pöydän reuna
yksinäisistä
öistä täynnä hikeä
kuin Fazerin sinistä.

{105}

Minä en tiedä onko missään ohjeita yksinäisille.
Minä laitan sen googleen, mutta tulee vain yksi osuma
ja sekin puhuu vain yksinäisistä erikokoisista lankakeristä.
Minä en tiedä mitä tehdä
kun ei ole ketään kenen seurassa olla,
kenen seurasta nauttia,
keneen tuntea yhteyttä.
Ellei jopa yhteys.
Toisaalta tiedän. On runoilijoita ja elokuvia,
esimerkiksi Kohtaaminen Roomassa, on 1800-luvun
säveltäjiä, ja muita lukuja ja henkilöitä.
Mutta mitä sitä pitäisi tehdä?
Istua koko viikko sängyllä,
syödä ruisleipää, itse leikattua,
antaa Kohtalo-sinfonian täyttää huone,
välillä vilkuilla Hämärän tansseihin.
Auttaisiko se.
Mihin se auttaisi, mitä se toisi.
Se olisi hetkellistä.
Ja silti sänky vain täyttyisi kyynelistä.
Siitä ettei kukaan samalla olisi kävelemässä pihan lävitse,
samoin tunteva, ettei olisi ketään märin poskin liikkujaa,
joka hätkähtäisi, katsoisi olkansa yli, erottaisi
vaaleanpunaisten verhojeni hienovaraisen lepatuksen, ottaisi
askelia vähitellen ikkunani alle. Jäisi siihen. Ja kohta, pakosta
olisimme valmiita toisillemme.
Sitä ei tapahdu tässä maailmassa.
Onko koskaan tapahtunut.
Ei minulle
mitään lähellekään.
Maa järisee maailmassa ja valtiot
lähettävät maailmassa luotaimia Marsiin,
maailman olympialaiset lähestyvät,
maailman tv-yhtiöt ja maailman kolmiloikkaajat
valmistautuvat niihin, maailman kesä
on tuoreena pullahtamaisillaan ulos,
tämän maailman ihmiset
sovittelevat pukuja peilien edessä,
monet suunnittelevat vaikka mitä
keskinäistä tähän maailmaan tässä maailmassa.
Minä olen se joka istuu töissä, täällä maailmassa,
uudella epämukavalla tuolilla
ja yrittää googletella apua yksinäisyyteen,
miten siitä pääsisi edes täksi päiväksi,
edes täksi tunniksi.
Minä en tiedä,
en edes sitä tiedä,
itken.

Rakkauden voima
saa vääränkin näyttämään
niin oikealta.

[153]

Näppäimistön ja
mappivuoren välissä
muunnun euroiksi.

Tahdon upota
hymyilysi Bermudan
kolmioon turvaan.

Mennään tunteella
etenkin kassajonoon.
Tulethan siihen?

[152]

Kohtalo, sekö
on mennyt tiputtamaan
aamuiseen pihaan
pölykkään sulkapallon?
Vain jotta minä, sinä...

{103}

28.4 10:26

"Häivytään täältä, N-Y-T-nyt, mul on se mitä etit joten häivytään heti."
"Häivytään täältä, N-Y-T-nyt, et oo se ketä mä etin jos ei häivytään heti."

Vähän muuttaa sisältöä. Vähän sama ero kuin:

"Mä oon se kenen takia sä tänne baariin tulit ja sellanen jonka toivoit kohtaavasi joten menoks vaan kamoon!"

tai

"Jos jäät mieluummin tänne satojen ihmisten keskelle kuuntelemaan lisää tota humppaa ja litkimään lisää noita drinksuja ja odottamaan lisää äijiä lähestymään sinua, kun sinulla olisi mahdollisuus lähteä mun kanssa mun luokse viettämään laatuaikaa rauhassa kahdestaan, niin et ole sellanen nainen jota etsin ja haluan, joten miten on, otatko vai jätätkö, oletko oikea vai väärä?"

26.5 0:56

Tahdotko mut tosiaan suhteeseen vakavaan
Pitkin polkuu poloista rinnallasi tarpomaan
Elinkautistani seurassasi päivästä päivään nussimaan
Aamuteesi kanssas jakamaan?

Monestikohan olen hammaslääkärin tai muuten vaan jossain steriilissä tilassa istuskellut ja kuunnellut tuosta keskusradiosta ja miettinyt miten ne voi keskellä päivää tollasta soittaa. Nyt tajusin kun googlasin että siinä lauletaankin lusimisesta.

Ja Antti Tuisku kun laulaa että on mennyt biisistä sekaisin niin sen kuulin kauan että Viivistä.

Saatko selvää missä lukiossa tämä typy on:
http://www.savonsanomat.fi/video-kuva/videot/4.-katja-ihalainen(131640).ece

Nimittäin minä en saanut. Eikä tunnu moni muukaan mun Mesessä saavan selvää.