Kesän pimeys

YKSINÄISYYS

Purukumeja niin monen värisiä,
kokoisia, nimisiä.

Melkein kaikista hävinnyt maku
puolessa tunnissa.

Sitten vain sellaista
muovisen monotonista jäykkää jäherrystä.

Puhallat kohta suusta ulos välittämättä
minne laskeutuu.

Vain erittäin harvoin
joitakin tulee talletettua sydämensä pinnan alle.

Yhtäkkiä, toisinaan,
lyyhistyt orpona polvillesi,

asfalttiin sulautuneiden,
haalean sileiden purukumisilmien meren

ylle.

MAANANTAI

Ihmisiä tihkusateessa
viemässä kauppakasseja suojatien yli.
Laitan roskia muovikassiin,
kaadan kuppiin kylmää kahvia
ja otan korvapuustin.
Yksi
pisara
napsahtaa
lakonisesti
ikkunalautaan.

HALUAN

Haluan notkua kanssasi kaupan kassajonossa.
Haluan alkaa kanssasi vesi-ilmapallosotaa.
Haluan osteskella kanssasi jazzia.
Haluan katsella kanssasi yleisurheilua.
Haluan laittaa kanssasi hedelmärahkaa.
Haluan pyöräillä kanssasi rannalle.
Haluan jutella kanssasi sateessa.
Haluan olla ihmisten seassa kanssasi.
Haluan ihmisten seasta
löytää sinut.

SINÄ

Mitähän sinä teet nyt,
jotain sinä teet.

En vielä tiedä sinua,
kuka olet ja

minkä niminen,
en voi soittaa sinulle ja kysyä wassup,

tai en kyllä noin kysyisi,
vaan tilanteen mukaan ja sen mikä olet.

Ehkä sinä makoilet rannalla pelaillen korttia joidenkin kanssa.
Tai sinä kenties surffailet netissä joillakin hassuilla sekalaisilla sivustoilla.

Tai sitten mahdollisesti
katselet telkkarista jotakin.

Ehkä juuri samaa kuin minä.
Espanjan ruokakulttuuria, ja muutakin.

Heittelevät jossain kylässä toisiaan tomaateilla,
rekkalastilliset sinkoilevat ympäriinsä,

sitten ihmiset liukuvat punaisessa liejussa onnellisina ilman paitaa.
Tulee mieleen se härkäjuoksu,

jossa, minulla on sellainen mielikuva,
joku saa aina sarven sydämensä läpi, edes takaapäin.

Olet varmaan katsomassa eri etäisyydeltä,
erilaisessa huoneessa,

kuvaruutukaan ei ihan samaa kokoa.
Mistä sen tietää jos nojatuoli ihan samaa lajia.

Jotain sinä nyt olet tekemässä,
mitäköhän,

ja kukakohan olet.

MINÄ

Olen menossa hakemaan kameraa kaverilta.
35 euroa.

Sitä voi käyttää myös webcamina,
se on siis digikamera, minun eka.

Ja ihmiset ympäri Suomea,
ympäri maailmaa,

näkisivät minun hymyilevän,
juovan kahvia,

pelleilemässä sormillani.
Kävelen universumin sementtitalojen välissä.

Aitojen takana
on ukkoja,

huutelemassa, potkiskelemassa palloa,
osasia avaruudessa,

joka laajenee laajenemistaan,
laajenemistaan laajenee, jossain,

mutta ei sitä huomata,
tai ajatella, kuten

ei yleensä ajatella myöskään
sitä yhtä asiaa.

Lehtiä mudassa puisen talon kupeessa,
saunan tuoksu.

Minä, kävelemässä asfaltilla,
Linnunradan läpi,

yksin Linnunradalla,
iltapäivän hämärässä.

JUURI NYT

Just nyt Outokummussa joku menee pyörällä suojatien yli muovipussissa appelsiineja.

Juuri nyt joku linja-autossa itkee mutkassa Tampereella huomaamatta koivuja, suhisevia.

Vaasassa juuri nytten herää joku lehtipuhaltimen ääneen ja nousee vastentahtoisesti keittämään

kahvia poroista joita enää vain vähän on jäljellä.

Ja minä juuri tällä hetkellä, ja vielä pitkään,

täällä missä olenkin, sängyssä, mietin ja kaipaan

sinua.

SINÄ

Opin käyttämään kaukosäätimiäsi.
Opin mitkä on kämppiksesi astioita.

Näin levyhyllysi.
Näin koko nimesi matkapuhelinlaskussa.

Sain kuvan rutiineistasi.
Mitä teet kun tulet töistä.

Millaisen iltapalan nautit, ja miten.
Mitä teet ennen nukkumaanmenoa.

Nyt tiedän joitakin asioita sinusta.
Joilla ei ole paljon merkitystä mihinkään.

Tietenkin jos olisin huomannut välittäväni sinusta,
kaikki olisi minulle erittäin merkityksellistä.

Se millaiset kynnet sinulla on.
Se miten voitelet korput.

Ihan kaikki.
Mutta nyt ei mikään,

koska olet sinä.

MISSÄ OLET

Missä olit kun World Trade Center romahti?
Missä olit kun Palander voitti pujottelun maailmancupin?

Missä olit kun Nightwish hajosi.
Diana, Konginkangas, Khao Lak.

Maitotölkit joissa on maalauksia.
Haluan tietää missä olit kun Ronn Moss laittoi deitti-ilmotuksen suomalaisille naisille.

En voi jutella kanssasi netissä,
että mitä olet siitä mieltä,

tai kun seuraavan kerran nähdään,
tai edes osoittaa lehdestä otsikkoa,

että tuollaistakin on tapahtunut,
ja kääntää sivua, ja ottaa uusi haukkaus pullasta,

ja katsella poskiasi.
Haluan tietää missä olet

kun seison verhojen vieressä katsellen ulos,
koivujen oksat hievahtamatta,

rekka murisee jossain liepeillä,
minulla on kylmää kahvia kädessä,

ja mietin missä sinä olet.
Missä olet.

MINÄ

En tule keksimään parannusta syöpään.
En tule pienentämään työttömyyttä edes 0,1 %:lla.
En tule voittamaan olympiakultaa moukarinheitossa.
En tule perustamaan uusia uskontoja.
En tule saamaan lotossa 7 oikein, tai 8 tai 6 tai 2304.
Minua ei nähdä lööpeissä tai linnanjuhlissa tai
talk show –ohjelmien vieraanakaan.
En pääse edes lähelle näitä.
En edes yrittäisi.
Minulla on sydämeni ja sieluni.
Ja sähköpostiosoitteeni on
olakrez@city.fi.

--

Paitsi ettei ole, koska Cityssä ei enää ole sähköpostia. Hah, 3 Minä-nimistä runoa ja 2 Sinä-nimistä, mielikuvitus laukannut oikein kunnolla siis.

OODI JUMALAISIMMALLE NAISELLE JOSTA OLEN TEHNYT OODEJA

En ole koskaan kohdannut sinua mutta luotan että olet pakosta jumalainen
Ajatukseni ovat kohdanneet ajatuksiasi ja olen ajatellut sinua ja olen ajatellut sinua
Olet hyvin toista kuin muut, aivan kuin kaikki sinussa paremmin kuin kenessäkään
Alkaen vaikka maagisista sieraimistasi, ihailin niitä viime yön unissani muutaman tunnin
Sisustan päiväni mietteillä, muistoilla sinusta, olemmeko jo 2 vai 3 vuotta tunteneet,
se aika on muuttanut minua, oikeastaan tehnyt minusta minut, joskus aina huomaan sen
Mitä vaikka mitä perverssin jumalaista pidätkään itsessäsi
Esim sydämesi, se tekee hyvää työtä jatkuvasti sinun sisälläsi sen tiedän
Se on sinua ja antaa voimaa alituisesti sinulle toimia täällä universumissa ja sitä arvostan kuin peilikuvaani
Keuhkosi ovat takuulla täynnä monenlaisia mukavia onkaloita ja tunneleita ja kiehtovia kiemuroita, elämän hapelle kierrellä kuurupiiloa
Sisuksissasi piilee niin monituisia jännittäviä asioita, elimiä, toistensa lempeitä sisaruksia,
unelmoin että olisit kerrostalo johon voisin tulla isännöitsijän avaimilla,
mitä missäkin nurkassasi on, ja illalla leikkaisin ruohon hiekkalaatikon ympäriltä
Voi mitä kaikkea sinussa onkaan, ja millaista, olisipa sormeni vatsasi iholla,
silloin lähes aistisin mitä ihmeitä siinä lähellä on,
tai olisi se ainakin kuin ottaisi Korkeasaaren kaltereiden välistä kurottuen kuvan leijonien asuintilasta vaikkei niitä näkyisikään missään,
nyt vain unelmoin matkasta silmät kiinni
Haimassasi kihertää varmasti pontevan jäntevä kudosmassa
Munuaisesi kuin kaksi pupua köllivät lutuisessa pesässään lanteidesi uomassa
Kaulalihaksesi ovat kuin liukumäkiä tähtitornista päin rikkaita seutuja
Aataminomenan kohdalle kaulassasi en keksi sanoja tai lauseita, joitakin tekoja kyllä syöksähtää mieleeni
Silmämuniesi kupeilla kuultaa kaikenlainen eurooppalainen hellyys mitä voi olla olemassa ja paljon eksoottista ekstraa
Pohkeesi vahvaa kauneutta kuin tuo sana, uusi jalokivilaji tai salainen intiaaniheimo tai tanssi joka on unohdettu jonnekin ja vain kytee enää maailmanhistoriassa
Ja kaikki se muu,
mitä jokainen sana ja teko tulisi vain ponnistelemaan päästäkseen lähellekään mitä suurenmoista kaikkea ansaitsevatkaan
Sinä - mikä valtakunta ja kunnia ja paratiisi ja loiston ja lämmön ulottuvuus ja ihminen
En saa nukuttua koko yönä
Tuumailen missä asennossa oikean jalkasi pikkuvarvas on
Tuleeko juuri ja juuri peiton alta ulos (tahdon kuvitella sinut persikanheleään peittoon kuupertuneena, tai kyllä myös ilmankin, ja sillä hetkellä olen puoli sekuntia sielusi makuuhuoneesi katossa, ja sitten tajuan etten olekaan, vain että olen minä joka ajattelee sinua, eli onnellinen)
Ja kohta kun aamu raukeaa esiin, osuuko sälekaihtimen kaista siihen varpaaseesi
Toivottavasti huomioit sitä varvasta päivän mittaan jotenkin, katselet, kuuntelet,
melkein puhut mutta et aivan, sitten kokeilet pystytkö puraisemaan,
ja kuvittelet itsesi minuksi,
kolme sekuntia, tai kaksi edes.

Kun laitat Googleen lumen narskunta, minä olen siellä.
Kun laitat Googleen violetti ruusu, minä olen siellä.
Kun laitat Googleen litisevää pornoa, minä olen siellä.
Kun laitat Googleen Kreikan mytologiat, minä olen siellä.
Kun laitat Googleen yksinäisyys ja rakkaus, minä olen siellä.
Kun laitat Googleen varpaankyntesi alla, minä olen siellä.
Kun laitat Googleen y 1å 1 tai zåy tai Φ- ja ø, minä olen siellä
Kun laitat Googleen kahvinpisara, minä olen siellä.
Kun laitat Googleen idyllin sinusta, minä olen siellä.
Kun laitat Googleen taskusi nukkaa, minä olen siellä.
Kun laitat Googleen huojuva mänty, minä olen siellä.
Kun laitat Googleen yllättävä totuus, minä olen siellä.
Kun laitat Googleen women strip bikini, minä olen siellä.
Kun laitat Googleen suojatien raita, minä olen siellä.
Kun laitat Googleen tammikuun kahdeksas, minä olen siellä.
Kun laitat Googleen sälekaihdinten takana, minä olen siellä.
Kun laitat Googleen että minä olen siellä, minä olen siellä.

Blogini ja kaikki mitä Cityyn pistän on, ei faktaa, vaan fiktiota.

Se että muoto on minä-muoto ei tee tästä faktaa. Tämä ei ole uutislähetys. Tämän ei ole tarkoitus olla tarkka ja viiltävä läpileikkaus minuun. Jonkunlainen avaus kyllä. Minuun voi tutustua livenä. Jos pitää näistä jutuista, aluksi.

En tee tätä omalla nimelläni, en edes etunimelläni. Tai jos se on jossain, niin se ei ole käsin kirjoitettu.

Minulla on tällä sivustolla tietty rooli. Annettu, otettu, en tiedä. Ihan mielelläni siinä roolissa toimin.

OK, blogeja pidetään nettipäiväkirjoina. Miksi kukaan ei olisi 100% totuudellinen päiväkirjalleen? Koska sitä tuskin muut näkee edes. Silti uskon monen kaunistelevan asioita jopa päiväkirjalleen. Se on itselleen kaunistelua, on silläkin joku purpose.

Ja tietenkin nettipäiväkirja on hyvin kaukana peruspäiväkirjasta.

Mitä keinoja on? Liioittelu, vähättely, vääristäminen, manipulaatio, provosointi, huomion kiinnittäminen toisaalle, valehtelu (ihan inhimillinen perusoikeus minusta, etenkin taiteessa, mutta myös muussa ilmaisussa), kertomatta jättäminen (esimerkiksi joku runo tai muu merkintäni voi olla vain joku unessa tapahtunut asia, tai joku merkintä voikin kertoa 10v sitten jollekin tutulleni tapahtuneesta asiasta). Onhan noita.

Sekin vielä että joku voi 2-3v päästä lukea jonkun viestini. Ja miettiä että aijaa se on tuota mieltä tuosta asiasta. Vaikka olin vain 3-4 minuutin ajan sitä mieltä siitä asiasta. Sen ajan kuin sitä viestiä/merkintää/runoa/muuta tänne tein. Eli edes kyseisenä vuorokautena en ollut kuin 0,3% ajasta sitä mieltä. Silti kyseinen asia tuntuu 100% kiveen hakatulta faktalta. "Miksi se tuota tuohon olisi laittanut jos ei olisi vielä seuraavana päivänäkin samaa mieltä..?" Kannattaa ottaa huomioon nettiympäristön hyperaktiivinen hektisyys, tilanteisiin reagoidaan äkkiä ja kohta ollaankin jossain muualla ja ollaan unohdettu että mitään minnekään edes pistettiin. Ja mm se että blogimerkinnöilläni on lähes kaikilla vain (hyvä jos) 3-4 lukijaa. Onko sillä väliä jos tähän vaikka laitan että olen skientologi ja harrastan autojen tuunausta, rakastan sitä yli kaiken, ja syön Viagraakin?

Vaikuttaisi latistavasti jos joka merkinnän alussa lukisi että HUOM TÄMÄ EI OLE VÄLTTÄMÄTTÄ KAIKKI AIVAN TOTTA. Teppo M:n Sata naista -blogi tuskin on läheskään totta juuri mikään, eikä varmasti olisi saanut juuri mitään suosiota fiktiona. Mutta on kutkuttavaa ajatella että joku todella olisi lyönyt sellaisen vedon, uuh, alanpa seurata miten äijän käy.

Entäs elokuvien laita? Toimisiko Bondit jos ennen niitä ruudulla olisi iso teksti että TÄMÄ ON KOKONAAN KEKSITTYÄ, HENKILÖT OVAT NÄYTTELIJÖITÄ, EIVÄTKÄ OLE OIKEASSA VAARASSA. Vastaavasti jos elokuva perustuu tositapahtumiin, sen kokee vielä voimakkaammin jos tietää sen perustuvan tositapahtumiin. Ja joskus ei edes perustu, oikein mitenkään, mutta silti ennen elokuvaa lukee se Based on a true story. Sekin on vain... KIKKA.

Eräs nainen valitti kun hänestä (?!) kertovassa runossa oli virhe. Kyllä hän oikeasti löytää Intian kartasta. Toinen valitti että kyllä ne on hänen asettamat tapetit. Keskeislyriikassa totuudella ei kuitenkaan ole juuri sijaa, vaan sillä miten joku kokee jonkun asian. Ja se joku ei välttämättä tiedä 100% universumin asioista täyttä puhdasta totuutta. Sellaisia jotkut runominät ovat.

Ei Picasson maalaama kuva kävisi passikuvasta. Aivan samoin runoni eivät käy totuudesta tietyn ihmisen suhteen. Ne eivät ole virallisia asiakirjoja. Ne eivät välitä totuudesta, voivat mielellään ottaa piirteitä siitä, mutta niille totuudessa pysyminen ei ole mikään itseisarvo, iso hotkaisu totuuta uhrataan ilman omantunnon tuskia ihan vaikka pelkän sopivan sisäsoinnun takia. "Pontevasti kieltäytynyt nainen" -> "Pontevasti antanut nainen".

Jos joku runo on parempi muokkaamalla totuutta hiukan, niin varmaan se tulee muokattua. Enemmän kontrastia, enemmän sävyjä, enemmän rytmiä, tai ihan vain että tulee sopiva alkusointu seuraavan sanan kanssa, tai ettei haikun/tankan tavumäärä ylity.

Stephen King voi kirjoittaa kirjan joka on minä-muodossa, sarjamurhaajasta. Tuskin silti poliisi tulee koputtelemaan ovelle että Hra King, meillä olisi sinulle vähän kysymyksiä.

Ylen Uutiset koittaa kertoa suht totuudellisesti asiat. Mutta on niitäkin juttuja monesti väritetty vaikka miten. Katu-gallupissa kysytään ihmisten näkemystä vaikkapa presidentistä, ja mukaan on otettu vain kahden ihmisen mielipiteet, molemmat kehuvat presidenttiä hirveästi, on se ihana ihminen. Näin voidaan kuvata sitä että maassa kaikki hyvin, presidentistä pidetään, presidentti nauttii kansan suosiota. Jos oikeasti haastateltiin 100 ihmistä, ja 27 sanoi jotain negatiivista presidentistä, tuskin käy juuri koskaan niin että valitaan lähetykseen 4 haastattelua joista 1 negatiivissävyinen. Jne jne jne.

Blogini ja muu City-toimintani asettuu Kingin ja Ylen väliin.

Totuus on joskus tylsä. Joskus latelee tällaseen mieluummin värikästä asiaa. Että lukijoilla olisi jännempää. Mm siksi.

Jos joku asia askarruttaa, ja haluaa oikeasti tietää onko se oikeasti totta, sen voi kysyä minulta. Sitten minä voin kertoa sen. Joku voi lukea kaiken minusta täältä, ja pitää siitä, mutta kannattaisi muistaa että kaikki ei välttämättä ole niin kuin täällä lukee. Tämähän on netti.

Tykkään olla suora, avoin, melko totuudessa pysyvä. Mutta ehkä joskus huomaamattani en pysykään, tulee muokattua tarinaa. Jotta lause olisi kiinnostavampi, jotta kokonaisuus olisi kiinnostavampi, tai jotta siihen tulisi kontrastia.

Tai ihan vain katsoakseni millaisia reaktioita tulee.

Jos joku haluaa lukemista, niin sitä minulla on Cityssä paljon. Jos joku haluaa minua, ja totuuden minusta, hän voi tutustua minuun livenä. Citystä saa jonkunlaisen, melko hyvän kuvan, harvinaisen hyvän kuvan siitä millaisia mielipiteitä minulla esimerkiksi on.

Mutta se oikea ihminen, se oikea minä, se todellinen minuus, ne todelliset aidot mielipiteeni, ja tunteeni, tunnekokemukseni, tuntemukseni, elämykseni, reaktioni, aistimukseni, niiden lähelle voi päästä toisenlaisissa koordinaateissa, tietokonetuolinsa tuolla puolen.

Leipäsi ovat surkeita.
Sämpyläsi ovat surkeita.
Pullasi ovat surkeita.
Keittosi ovat surkeita.
Muut ruokasi ovat suht ok.
Kenkäsi ovat äärimmäisen surkeita.
Olet surkean surkea kävelemään sateessa kanssani.
Kirjakaappisi on surkea.
Sänkysi muoto on surkea.
Matostasi en muista mitään.
Tapetti oli kiinnostava, mutta vuokra-asuntosi omistajan laittama.
Tiedät itsekin miten surkea tv:si on.
Sukulaisesi ovat surkeita.
Tai no ei kai oikeasti mutta mitä yleensäkään tosissaan tarkoitan.
X-kumppanisi ovat surkeita.
Enpä kyllä heistä juuri mitään tiedä.
No en haluakaan.
Käsialasi ei kovin paha ole.
Naapurisi ovat surkeita.
Jääkaapinovesi on surkea ja nolo.
Lautapelitaitosi ovat surkeat.
Maisema kotoasi on melkoisen surku, masentava, kerrassa nähty.
Kaupunkisi on melko asiallinen.
Mitäs muuta sitten...
Vartalostasi ei jäänyt mieleen juuri mitään erityistä.
Naamaasi voi katsella jos ei ole muutakaan.
Housusi olivat karseat.
Jos unohdan tästä jotain niin älä kysy minulta.
Se että vakoilet minua netissä päivittäin monta kertaa on hiukan pahaa meille molemmille.
Tiedät sen itsekin.
Keksisitkö paremman harrastuksen?
Kohta on kesä.
Ulkona on lintusia, ne laulavat aamuisin, kai iltaisinkin jo.
Oletko kuunnellut niitä?
Kohta näkee kukkiakin teiden varsilla.
Keskity mieluummin niihin.
Pliis pliis pliis.
Mitä muuta kertoisin tähän runoon?
Join äsken olutta, se oli melko hyvää.
Alan kohta lukemaan synttärilahjaasi.
Kiitos siitä, laittele vaan lisää.
Käärepaperi oli tosi hyvä.
Postimerkki oli mukavasti valittu.
Sämpyläsi ovat nälkään ihan jees.
Sinusta noin niinkuin kokonaisuudessaan olen hyvin neutraalia mieltä. Minä
rakastan
sinua
hir-
ve-
äs-
t
i
.

Eteisen lamppu on palanut. Olohuoneen lamppu on palanut. Vessapaperi on loppu. Lakanat on pesty mutta ei laitettu sänkyyn, enkä täällä pimeässäkään aio nyt laittaa. Eteinen on täynnä yhtä epämääräistä vaatemyttyä. Ovimatto on täynnä mainospapereita. Telkkarista tulee golfia. Petteri Ahomaa selostaa. Keitin juuri kahvit. Tanskalainen omenapiiras on juuri loppumassa. Tekee mieli jotain suolaista mutta ei kehtaa yöllä laittaa pizzaa uuniin. Mitäpä sitä muuta kuin purkamaan viime yönä tehtyä runoa koneelle. Lyijykynällä sutattua.

Mistäköhän sain idean. No kävin ainakin suihkussa ja pesin mm jalkateräni ja varpaat siinä samalla. Ja kahvia juodessa omenapiiraasta tarttui mm sormenjälkikuvioihini sokeria. Tässä mitä noista kahdesta suuresta ja mittavasta tapahtumasta tulin keksineeksi. Kyllähän tässä näkyy myös ruokakeskustelujen vaikutusta.

RUNO SINULLE (8.4) [paska nimi mutta vaihdan kun keksin paremman]

Tahdon olla sokerikide varpaankyntesi alla.
Tahdon olla korvassasi muhiva vaahtokarkki.
Tahdon olla rintoihisi tarrautunut berliininmunkki.
Tahdon olla Geisha-patukka povitaskussasi.
Tahdon olla Quattro stagione -slice kourassasi.
Tahdon olla passionhedelmä lanteillasi.
Tahdon olla silmäripsilläsi nakottava nallekarkki.
Tahdon olla reidellesi tipahtanut päärynäjäätelöpallo.
Tahdon olla kermavaahto kitalaellasi poukkoillen.
Tahdon olla napaasi muljahtanut vihreä viinirypäle.
Tahdon olla huulillasi kimalteleva kahvinpisara.
Tahdon olla auraasi sulava sinihomejuusto.
Tahdon olla hiuksiisi kihoava keväisen sateen kaihoisan tuoksun lämpö.
Tahdon olla sekunti jona heräät.
Tahdon olla mustuus oikeassa pupillissasi.
Tahdon olla peilissäsi makoileva valo.
Tahdon olla lumen narskunta askeltesi alla.
Tahdon olla pakkoliikkeesi.
Tahdon olla violetti ruusu tyynysi alla.
Tahdon olla kotisi ikkunassa huojuva mänty.
Tahdon olla amiraaliperhonen sylissäsi.
Tahdon olla vaneri jolle roiskit vaaleanpunaista.
Tahdon olla ihminen joka syö kanssasi piparkakkuja jouluna.
Tahdon olla aivojesi endorfiinit kun kiipeät vuoria tai alustat taikinaa.
Tahdon olla munan puolikas pinaattikeitossasi.
Tahdon olla keltuainen pinaattikeitossasi kelluvassa munan puolikkaassa.
Ja tahdon hetken olla sydämesi verineen ja kaikkineen.
Tahdon olla se mitä en keksi nyt.
Tahdon olla unessa kuulemasi yllättävä totuus.
Tahdon olla volyyminappula kaukosäätimessäsi.
Tahdon olla suojatien raita varjosi alla.
Tahdon olla Prahassa nauttimasi oluen vaahto.
Tahdon olla Taj Mahal sen hetken verran kun otat siitä valokuvan.
Tahdon olla 4 gigan muistikorttisi.
Tahdon olla ihosolu kyynärpääsi lähellä kun kitarasoolo saa sinut kananlihalle.
Tahdon olla junanvaunu jossa matkaat Suomen halki.
Tahdon olla Eurooppasi.
Tahdon olla täysikuu kun juot hiljaa iltateen.
Tahdon olla sohva jolta katsot Chaplinia.
Tahdon olla posliininorsu jota silität kirpputorilla.
Tahdon olla kaikki mitä silität kirpputorilla.
Paitsi pölyinen lankapuhelin, joku muu saa olla se.
Tahdon olla suudelma jonka sinulle annan.
Tahdon olla lähikauppasi tuulikaappi.
Tahdon olla pääsiäiskortti jota en kerennyt sinulle lähettää ja tipahtaa katon läpi kitaasi.
Tahdon ettet jännitä minua.
Tahdon olla silmissäsi väreilevän horisontin heleys.
Tulen olemaan rakkaus joka rakastaa rakkauttasi.
Tahdon olla tämä piste.

---

Sen tyylinen runo joka voi tuosta vielä hiukan paisua/muuttua. Mutta suurinpiirtein noin. Ehkä siihen vielä jotain keksinee mahdollisesti ehkäpä ehkä.

SAMMAKKO (11.12.06)

Keskellä auringonhehkun täyttämää tiheikköaukiota kaivontapainen.
Mutaisen kuplikkaalla pinnalla
risujen seassa kyljellään kellui sammakko.
Silmä mullottaen taivasta päin.
Ympärillä sodan aikaisen sanomalehden taianomaisia aukeamia sannan sävyissä.
Metsänjuuressa salaman halkaisema koivu viistossa.
Synkkä autiotalopahanen takana.
Kosteilla portaillaan, karhealla sementillä, haalistuneita havuja,
View-Master-kiekkoja, sammalläikkien lomassa.
Disneyn satuhahmoja, Havaijin turistimaisemia.
Kun ensi kerran luoksesi olin saapumassa,
täytellen yliopiston kyselyä alkoholin ja sperman käytöstäni,
jos olisin jaksanut täyttää ja ruksia ja ympyröidä kaikki ne kohdat kokonaan,
ja laittanut palautuskuoreen,
nuolaissut, astellut postilaatikolle,
työntänyt sinne,
odottanut ja nukkunut,
ja voittanut arvonnassa lahjakortin -
jos asiat olisivat menneet niin kuin ne menneet eivät
- olisin ottanut mukaani sinut,
olisimme voineet loikoa palmunoksien lehvien muotoisten varjostojen alla,
Piña Coladan pinta huojuen saman lempeän tuulen mukana lähes huomaamatta.
Suljimme varovasti ruosteikkaan portin männyn katveessa ja astelimme hikeä lirivinä pois kahvia laittelemaan.
Varmaan yhä sammakko siellä kaivon sydämessä, lilluu, liikahtamatta,
synkeä kylki katsojaa kohti.
Odottaen lopullista lunta.

Aineksia tangoon

Ei vettä.
Ei naisia.
Ei ystäviä.
Ei töitä.
Ei rakkautta. Ei naista.
Ei ketään.
Ei ohjelmia.
Ei unta.
Vain tili pullollaan tonneja,
kaapit sullottu pornolla,
ja yksi tölkki Iskelmä-olutta.

Lieden ääressä

Keitämme munia ja fusilleja.
Eri kattiloissa.
Keskustelemme siitä onko
kanoilla sekä pillu että perse.
Ja lehmillä.
Tuntuisi kummalliselta että niiltä tulisi
kohdusta paskaa ja suolesta lapsia.
Maailman suunnattomat detaljit kietovat minua
rajattoman kiinnostuksen valtaan.
Miten asia on?
Olemme molemmat olleet näkemässä kun keinosiementäjä
vetelee vaaleanpunaisella kumihanskalla ensin miinat navetan betonilattiaan.
Miksi, siksikö että pipetti ei menisi rikki kun sitä työntää häränsilmäänsä?
Vai onko se edes pipetti. Mikä se on.
En katsonut kiikareilla.
Ja entäs koirat sitten. Ja kissat.
Ja norsut.
En ainakaan koskaan ole edes vahingossa huomannut
Avarassa luonnossa nisäkkäillä häpyhuulia tai emättimiä.
Mutta miksi niillä olisi eri lailla kuin ihmisillä.
Mitenkäs sarvikuonojen ja kirahvien laita.
En kestä edes ajatella lintuja.
Kohta on kevät.
Emme pääse mihinkään ymmärrykseen.
Eläinkosmoksen klitoriikka jää tyystin sivuamatta.
Toivon hirveästi että Luontoilta pyörisi vielä.
Kattiloihin ja kauhoihin ei ole vielä pistetty Googlea.
Mietin tiesikö Dali edes.
Teemme salaattia.
Fusillit ja munat alkavat olla valmiit.

"Mistä muistat vuoden 2008?"
Yhtäkkiä Viikkosavossa on tuttu naama.
Katuhaastattelun kolmas vastaaja.
"Ehdottomasti poikani syntymästä juuri ennen joulua."
Miska. Näin häntä viimeksi 2004 helmikuussa.
Tai olisikohan ollut tammikuun 29:äs.
Puijonkadulla oli vielä Alko.
Haettiin Lassen kanssa Santa Maria.
Miska oli ostamassa jotain,
mustassa villakangastakissa.
Jutteli jotain Lasselle.
En tiennyt että tuntevat.
Ulkona oli sitten hämärää ja kylmää.
MTV3:n Yöchatin sinkkulähetys eli Pulssi
oli samana yönä Puijonsarvessa.
Juotiin Lassen kanssa se pullo.
Heiteltiin noppia.
Pelailtiin korttia.
Katseltiin televisiosta kun muilla oli hauskaa,
ei lähdetty minnekään.
Muistan hyvin miten istuin matolla, nojatuolin runko selkänojana.
Yks tuusniemeläinen ois ollu Puijonsarvessa sillon mutta ei kiinnostanukaan nähdä sitä.
En ois halunnu panna sitä eikä siinä muutakaan sitten läheskään.
Muistan myös ekan kerran kun näin Miskaa.
Oli ehkä syksyä, olin tarhassa, ulkona, ruskean aidan luona.
Sen vieritse meni polku.
Miska oli äitinsä kanssa siinä,
avain oli kadoksissa.
Haroivat ruohosta ja pusikoista.
Muut yritettiin katseella auttaa,
ei uskallettu mennä aidan toiselle puolelle,
mutta nojattiin kunnolla, kurotettiin lähemmäs.
En muista että sitä avainta ois löytyny.
Sitten tuleekin pitkä tauko,
ei mitään merkittävää havaintoa.
Mutta lukion matikan tunneilla Miska istui takapulpeteissa,
ja sieltä kuului usein sellaista hohottavaa naurua.
1996 joulukuussa kaikki kakkosluokkalaiset kokoontuivat ruokasaliin joskus koulun jälkeen.
Sitten tytöt sai valita kenet haluaa vanhojentanssipariksi.
Parikin tyttöä oli kohta Miskan luona.
En muista että kukaan muu olisi mennyt kenenkään muun luokse.
Silloin päätin että olen sen päivän kotona.
Katselin vain yhteen päin 1,1-1,6 sekuntia, puolittain.
Silloin kun yli 7 vuotta sen jälkeen näin Alkossa,
taisin kuulla kun kertoi Lasselle ohimennen äitinsä kuolleen,
tai jotain sellaista,
milloinka se nyt missään muuallakaan olisi tullut esille.
No, nyt sitten pentu.
Kenenkähän lie kanssa.
Ehkä se ei koskaan paljastu minulle, se on todennäköisintä.
Jätän lukemisen kesken ja heitän lehden lattialle.
Astelen vaatekaapille, vedän banaanilaatikkoa pois oven edestä.
Sujautan kättä kaapin perukoille,
kourin turhaan piiloon tungettuja pornokasoja,
otan kourallisen, ei, ei, ei, kahmon lisää.
Valitsen yhden, laitan muut vaatekasan päälle,
mietin että enää en niitä ala piilottelemaan,
tuskin täällä kukaan moneen kuukauteen piipahtaisikaan edes.
Astelen takaisin sängylle,
istun sängyn päätyyn, avaan dvd-kotelon, painan keskeltä etusormella,
ja kun ponkaisee otan levyn peukalon ja etusormeni väliin,
vasemman käden etusormella painan dvd-soittimen eject-nappulaa,
lasken oikealla kädellä levyn paikoilleen,
venytän lasipöydältä kaukosäätimen ja painan play,
ei ota heti niin tähtään paremmin ja painan kovemmin niin sitten ottaa,
levy menee sisuksiin kuin arkku krematoriossa liekkeihin,
sitten se on siellä ja kohta alkaa jurnuttaa,
lasken säätimen lattialle ja
otan peitteen päältä toisella kädellä toisen, painan isoa punaista,
2 sekunnin päästä melko pirteä tervehdysääni,
sitten ruutuun välähtää kuva, joku pilkkoo sipulia,
painan kahdesti source,
ja ehdin juuri nähdä vilauksen FBI Warningista,
vippaan säätimen seinän juureen,
ja siinä se on.
Cum Dripping Bitches Vol 3

Arvoisa herrarouva,
elämässä on vessanpönttöjä jotka eivät ehkä ole ihan kliinisen kirkkaita.
Elämässä on makkaravoileipiä joille ei aivan täydellisesti ole aseteltu päällysteitä.
Elämä tuppaa olemaan täynnä esimerkkejä ja ensimmäisyyksiä.
Elämästä löytyy kirosanoja jonkun verran.
Elämä tulvii valtoimenaan hölmöjä tv-ohjelmia.
Raha on elämää.
Elämässä on vaatteita joista et enää pidä.
Elämässä sijaitsee ihmisiä joita inhoat ja haluaisit vetää turpaan.
Elämä pursuilee pullollaan tunteita, ajatuksia, tuntemuksia, havaintoja,
pettymyksiä, toiveita, huomioita, pelkoja, odotuksia, sanoja, pettymyksiä.
Elämässä pulputtaa limat ja eritteet.
Elämässä on Mount Everest.
Elämässä on pyykit ja tiskit ja ehkä välillä pillukin.
Pienenä minimaalisena sivumausteena Kreikan mytologiat jossain taustalla, ok.
Elämä säteilee kaipuuta monia asioita kohtaan.
Välillä elämä on humalassa.
Elämään on tungettu alituinen epävarmuus saapuuko täyttymys koskaan, ansaitsetko edes.
Elämässä lähetetään 1 sanan tekstareita.
Elämässä on se kun aamulla et halua vielä nousta
ja käännät tyynyn viileän puolen poskesi alle ja se tuntuu niin hyvältä
ja ajattelet että nukut vielä vähäsen.
Elämässä on tärkeintä yksinäisyys ja rakkaus.
Elämä väpäjää teippiin jumahtaneita kärpäsiä ja kimaltelee netin sammioissa litisevää pornoa.
Yökerhon slovarit ovat elämää.
Elämä käy dialogia ihmisten toimesta.
Elämässä luistelee Mario Lemieux.
Elämässä väijyy asioita jotka väijyvät.
Elämä sisältää otsikoita jotka eivät kannusta lukemaan juttua.
Kissat. Cats.
Elämä on jatkuvaa olemista alituisten viestien keskuudessa,
jatkuvassa olemisessa vyöryvää alituista viestiä.
Elämässä on houkutus.
Ne unemme ovat elämää.
Elämästä löytyy lauantai-iltapäiviä jolloin ei ole hirveästi tekemistä.
Elämä velloo katuja joilta haluat pois.
Elämä on pakattu pistepörsseillä ja luvuilla ja numerosarjoilla.
Hauki on hauki.
Elämä on sullottu elämällä ja randomilla.
Elämässä on vitun paljosti kaikenlaista
ja sinä ja Mariaanien
hauta.