Runoja 2005

YKSINÄISYYS

Purukumeja niin monen värisiä,
kokoisia, nimisiä.

Melkein kaikista hävinnyt maku
puolessa tunnissa.

Sitten vain sellaista
muovisen monotonista jäykkää jäherrystä.

Puhallat kohta suusta ulos välittämättä
minne laskeutuu.

Vain erittäin harvoin
joitakin tulee talletettua sydämensä pinnan alle.

Yhtäkkiä, toisinaan,
lyyhistyt orpona polvillesi,

asfalttiin sulautuneiden,
haalean sileiden purukumisilmien meren

ylle.

MAANANTAI

Ihmisiä tihkusateessa
viemässä kauppakasseja suojatien yli.
Laitan roskia muovikassiin,
kaadan kuppiin kylmää kahvia
ja otan korvapuustin.
Yksi
pisara
napsahtaa
lakonisesti
ikkunalautaan.

HALUAN

Haluan notkua kanssasi kaupan kassajonossa.
Haluan alkaa kanssasi vesi-ilmapallosotaa.
Haluan osteskella kanssasi jazzia.
Haluan katsella kanssasi yleisurheilua.
Haluan laittaa kanssasi hedelmärahkaa.
Haluan pyöräillä kanssasi rannalle.
Haluan jutella kanssasi sateessa.
Haluan olla ihmisten seassa kanssasi.
Haluan ihmisten seasta
löytää sinut.

SINÄ

Mitähän sinä teet nyt,
jotain sinä teet.

En vielä tiedä sinua,
kuka olet ja

minkä niminen,
en voi soittaa sinulle ja kysyä wassup,

tai en kyllä noin kysyisi,
vaan tilanteen mukaan ja sen mikä olet.

Ehkä sinä makoilet rannalla pelaillen korttia joidenkin kanssa.
Tai sinä kenties surffailet netissä joillakin hassuilla sekalaisilla sivustoilla.

Tai sitten mahdollisesti
katselet telkkarista jotakin.

Ehkä juuri samaa kuin minä.
Espanjan ruokakulttuuria, ja muutakin.

Heittelevät jossain kylässä toisiaan tomaateilla,
rekkalastilliset sinkoilevat ympäriinsä,

sitten ihmiset liukuvat punaisessa liejussa onnellisina ilman paitaa.
Tulee mieleen se härkäjuoksu,

jossa, minulla on sellainen mielikuva,
joku saa aina sarven sydämensä läpi, edes takaapäin.

Olet varmaan katsomassa eri etäisyydeltä,
erilaisessa huoneessa,

kuvaruutukaan ei ihan samaa kokoa.
Mistä sen tietää jos nojatuoli ihan samaa lajia.

Jotain sinä nyt olet tekemässä,
mitäköhän,

ja kukakohan olet.

MINÄ

Olen menossa hakemaan kameraa kaverilta.
35 euroa.

Sitä voi käyttää myös webcamina,
se on siis digikamera, minun eka.

Ja ihmiset ympäri Suomea,
ympäri maailmaa,

näkisivät minun hymyilevän,
juovan kahvia,

pelleilemässä sormillani.
Kävelen universumin sementtitalojen välissä.

Aitojen takana
on ukkoja,

huutelemassa, potkiskelemassa palloa,
osasia avaruudessa,

joka laajenee laajenemistaan,
laajenemistaan laajenee, jossain,

mutta ei sitä huomata,
tai ajatella, kuten

ei yleensä ajatella myöskään
sitä yhtä asiaa.

Lehtiä mudassa puisen talon kupeessa,
saunan tuoksu.

Minä, kävelemässä asfaltilla,
Linnunradan läpi,

yksin Linnunradalla,
iltapäivän hämärässä.

JUURI NYT

Just nyt Outokummussa joku menee pyörällä suojatien yli muovipussissa appelsiineja.

Juuri nyt joku linja-autossa itkee mutkassa Tampereella huomaamatta koivuja, suhisevia.

Vaasassa juuri nytten herää joku lehtipuhaltimen ääneen ja nousee vastentahtoisesti keittämään

kahvia poroista joita enää vain vähän on jäljellä.

Ja minä juuri tällä hetkellä, ja vielä pitkään,

täällä missä olenkin, sängyssä, mietin ja kaipaan

sinua.

SINÄ

Opin käyttämään kaukosäätimiäsi.
Opin mitkä on kämppiksesi astioita.

Näin levyhyllysi.
Näin koko nimesi matkapuhelinlaskussa.

Sain kuvan rutiineistasi.
Mitä teet kun tulet töistä.

Millaisen iltapalan nautit, ja miten.
Mitä teet ennen nukkumaanmenoa.

Nyt tiedän joitakin asioita sinusta.
Joilla ei ole paljon merkitystä mihinkään.

Tietenkin jos olisin huomannut välittäväni sinusta,
kaikki olisi minulle erittäin merkityksellistä.

Se millaiset kynnet sinulla on.
Se miten voitelet korput.

Ihan kaikki.
Mutta nyt ei mikään,

koska olet sinä.

MISSÄ OLET

Missä olit kun World Trade Center romahti?
Missä olit kun Palander voitti pujottelun maailmancupin?

Missä olit kun Nightwish hajosi.
Diana, Konginkangas, Khao Lak.

Maitotölkit joissa on maalauksia.
Haluan tietää missä olit kun Ronn Moss laittoi deitti-ilmotuksen suomalaisille naisille.

En voi jutella kanssasi netissä,
että mitä olet siitä mieltä,

tai kun seuraavan kerran nähdään,
tai edes osoittaa lehdestä otsikkoa,

että tuollaistakin on tapahtunut,
ja kääntää sivua, ja ottaa uusi haukkaus pullasta,

ja katsella poskiasi.
Haluan tietää missä olet

kun seison verhojen vieressä katsellen ulos,
koivujen oksat hievahtamatta,

rekka murisee jossain liepeillä,
minulla on kylmää kahvia kädessä,

ja mietin missä sinä olet.
Missä olet.

MINÄ

En tule keksimään parannusta syöpään.
En tule pienentämään työttömyyttä edes 0,1 %:lla.
En tule voittamaan olympiakultaa moukarinheitossa.
En tule perustamaan uusia uskontoja.
En tule saamaan lotossa 7 oikein, tai 8 tai 6 tai 2304.
Minua ei nähdä lööpeissä tai linnanjuhlissa tai
talk show –ohjelmien vieraanakaan.
En pääse edes lähelle näitä.
En edes yrittäisi.
Minulla on sydämeni ja sieluni.
Ja sähköpostiosoitteeni on
olakrez@city.fi.

--

Paitsi ettei ole, koska Cityssä ei enää ole sähköpostia. Hah, 3 Minä-nimistä runoa ja 2 Sinä-nimistä, mielikuvitus laukannut oikein kunnolla siis.