Kesän pimeys

Metsässä (27.3)

Olen käynyt vain yhdellä aukiolla,
istuskelemassa vain yhden raukean hetken,
huomannut parit perhoset melko etäällä lepattelemassa,
en yhtään kantoa kääntänyt,
enkä yhtään kiveä,
ehkä nostin yhden kävyn ylös,
yhden simpukan alle kurkistin.
En paljoa tiedä
mutta vähän kaikki tässä metsässä
ja sen maisemissa ja
salaisissa varjoissa
kuvastaa että tähän kannattaa tutustua,
täällä on hyödyllistä olla,
täältä löytää vastauksia vaikka
mihin, jos ei ihan heti,
niin ainakin täällä on hauska olla,
havujen huomassa.

Korvat (27.3)

Ajattelen sinua niin loogisesti kuin pystyn,
asettelen maailmani funktioon.
Persoonasi paraabeleista nautin,
pidän vartalosi kolmiulotteisesta spatiaalisuudesta,
korviesi hienovarainen muotokieli lumoaa minua,
niin päättäväisesti ne ovat nousseet päästäsi,
niin onnellisesti siihen kiinnittyneinä,
ja niin tyytyväisinä siitä käsin seurailevat tapahtumia,
ja kuitenkin niin vaatimattomina,
että välillä kirjaimet ja numerot
vaan keräytyvät otsalle
ja katsovat hiljaa.

Pitäisi (27.3)

katseesi aurinkoryhmät
hymysi tuomenkukat
olemuksesi eteerinen maisema
sinun pitäisi nähdä se kaikki

Kun on joku josta pitää kii

Ritari Ässän
jäänteet
rähmällään kelmeän hehkulamppuvalon
kyllästämällä lattialla.
Hän sopertaa juovansa koska on
yksinäinen.
Alkaa sitten noukkia
hajonneen kanahampurilaisen varaosia lattialta.
Tämä voisi tapahtua
kerrostalossa tai luksuskartanon länsisiivessä.
Mutta tämä tapahtuu
miljoonien silmien edessä
ja hymynkareen kupeessa.
Kelaan videopätkää eestaas.
Laitan pausen.
Ainut auto jonka ratin takana olen ollut,
mahallaan, beigellä istuimella,
pehmeällä kuin aurinko,
kuului sattumoisin
ihmiskasalle
joka epätietoinen ilme katseessaan pitelee
epämääräistä lihakönttiä hyppysissään.
Tuntuu että tuijotan
suoraan läpileikkaukseen
maailman ytimestä.
Ulkona sataa vettä.
Pikselit viittovat minulle vähitellen että
sankarin viittaan ei voi pyyhkiä
oksennusta.

http://www.youtube.com/watch?v=x30kYRp6Y68

Lumi (5.3)

Bussipysäkin kätköissä odotin kyytiä sählyyn vuoden alussa.
Vastapäätä mäntyjen alla valonheitin,
vain sen kirkastamassa kaistaleessa erottui
lumen putoilu.
Osuessaan lasiseen pintaan ylös sihahti höyrykiehkuroita.
Ajattelin ensikosketustani sinuun.
Ajattelen ensihetkeämme.
On kevään alku
ja kohta tulisi sen aika että
näkisin sinut edessäni
tuntisin sinut katseeni sisällä.

Räjäyttää lian pois (6.3)

Minua on pesty erillään,
ja sinua, kaikkein kauneinta, erillään.
Mutta kohta maailmamme rysähtävät toisiiinsa,
pääsemme linkoamaan yhdessä.
Minä saan värejä sinusta,
sinuun tulee värejä minusta,
kirkastumme.
Sotkeudumme limittyneinä kierien,
37 asteessa,
100% ihmisinä.

Lupaus (29.3)

Juice soi.
"Kunpa sinut oppisin paremmin."
Kalenteritytön mikroshortsien alle
tussattu kahdet nimet.
Katson GTI-brunettea silmiin
ja lupaan hänelle yrittää.
Sitten lähden viemään
suklaakeksejä keittiön kaappiin miettien
mitä kaupasta pitäisikään töitten jälkeen ostaa
muuta kuin maitoa.
Enkä kyllä helpolla keksi
oikein mitään.

Hetken toisiamme katselimme (6.4)

Minulla oli valkea kaulaliina,
sinulla oli valkea farkkutakki
ja pieni valkea nahkalaukku kainalossa
ja viaton kieloja pulppuava katseesi.
Sinä ilmestyit grillin ja autotallin ovien välistä.
Minä olin jo kauan kulkenut, matto kainalossa,
hiekoituksesta rahisevaa katua
miettien panttereita ja pihlajanmarjoja.
Säikähtää kun huomaa
yhtäkkiä
mahdollisen lajitoverinsa.
Näytit siltä kuin astelisit vain,
ei juuri minnekään, vielä.
Nyt olen kotona ja tuumaan
ettei minulla ole matolle liukuestettä.

Ohikulkeneelle naiselle (6.4)

Olit liian jumalatar,
sinusta tuli liikaa mieleen nelinkontin,
eikä ystävyys,
Marxin veljesten komedioiden katselu,
lettujen paistelu - sokeria, vaahterasiirappia, mansikkahilloa,
jopa kermavaahtoakin.
Olit liian sitä muuta,
tai siis vaikutit,
vaikka tietenkin se on vain illuusio.
Sinäkin vietät varmasti
pääsiäisen perheesi parissa.

Keväällä (7.4)

Jonotat seisoen valkeassa kaulaliinassa kaupan kassalla,
otsikoiden välissä joissa on kolareita ja tulipaloja.
Pussillinen appelsiineja lepää lantiotasi vasten.

Ääniä (8.4)

Tapetti on kauttaaltaan braillea.
Palmusunnuntain lammas on syöty.
Lepäilen uudella päiväpeitteellä
ja uudella koristetyynyllä.
Tv-elokuvan kolina ja synnytystuskaulvonta,
pesukoneen hurina jostain ylhäältä,
puhelimen hiljaisuus.

Kuppi (20.4)

Kauan fokus oli vain
oman kahvikupin tilkussa.
Mutta vähitellen katse alkoi sivuta lattiaa.
Ja kerran lankesi Arabiaan,
ja sitä vain tajusi
että on muodostanut kidukset
tälle kaikelle.

Pelaamista (4.5)

Pidän väreistäsi
Pidän kuvistasi
Pidän maistasi
Pidän arvoistasi
Pidän materiaalistasi
Pidän pinnoitteestasi
Pidän tunnustasi
Pidän yksityiskohdistasi
Pidän kulmistasi
Pidän suunnittelustasi
Sinulla haluan
Mitä monituisempia
Pasiansseja asettua pelaamaan
Vaikka millaisiin pöytiin
Nurmiin
Laitureille
Sänkyyni

Ilta (4.5)

Sänky täynnä suolapähkinöitä.
Ei edes kovin hyviä.
Onneksi on karkit.
Ja voi nousta tuosta vaan
kahvia keittämään.

[kandee varoo ku riuhtasee ne pussit auki, ja Pirkan ei oo niin
hyviä läheskään kuin esim Taffelin]

salaisuuksia joita yksinäiset keräilee jostain
ajatuksia kokoamassa, ensin huutaa niitä unissaan
omantunnonarvon päättäväinen laskusuunta paluu arkeen
prinsessa jatkuu suuntaan yhä alempaan
ei tästä maailmasta tekemässä ei mitään
mitä siitä jos emme aamua kohtaa, rakas
ei tajua, edes itseänsä
olen etsimässä hevosta
älä särje sydäntäni uudelleen
pientä paniikkia edessä
kukaan ei halua nähdä meitä yhdessä
nähdään myöhemmin
tikkarit alkavat valmistua terassitunnelmissa
mitä hyviä lauluja tiedät
en taida asua enää yksin
kaukaa et näe arpiani
ei mitään muuta kuin pelko parhaassa valeasussa
sänkyjä ja kahvinkeittimiä on satua muutenkin
joskus ne kasvot uniin kantautuvat

Leikitään ettet koskaan
anna minulle mitään.
Leikitään ettei koskaan
kohdata mitenkään.
Leikitään ettet milloinkaan
saa tietää nimeäni.
Leikitään ettet ikinä
lainkaan ajattele minua.
Ja leikitään toki
että maailmassa
on parasta että sinä olet siellä ja
minä täällä.

Mies ja nainen seisovat peilin edessä
ja mies sanoo uskomatonta
ja mies menee ikkunalaudalle ja
sanoo uskomatonta ja menee
sängyn alle ja sanoo
uskomatonta, uskomatonta.
Mies ryömii esiin ja menee kaapeille
ja avatessaan kunkin oven sanoo uskomatonta
ja jokaisen lokeron auki vetäessään sanoo uskomatonta.
Mies avaa jääkaapin ja ottaa maitotölkin ja katsoo sisään
ja sanoo uskomatonta.
Mies käy läpi jokaisen tölkin ja purkin ja sanoo
jokaisen kohdalla uskomatonta.
Mies menee pihalle ja sanoo uskomatonta.
Mies menee metsään ja sanoo uskomatonta.
Mies menee puiden luokse ja sanoo jokaisen kohdalla uskomatonta.
Mies tutkii puiden kaarnaa ja sanoo jokaisen kaarroksen ja kierteen kohdalla uskomatonta.
Mies katsoo oksia ja risuja ja koskettaa niitä
ja sanoo jokaisen kohdalla uskomatonta.
Mies tulee tielle ja polvistuu ja sanoo uskomatonta.
Mies katsoo läheltä ja koskettaa yksittäisiä hiekanmuruja,
sanoen kunkin kohdalla uskomatonta.
Mies katsoo sormiaan ja sanoo uskomatonta,
katsoo poimuja ja kuvioita ja sanoo uskomatonta,
hän käy läpi jokaisen sormensa sanoen uskomatonta,
ja jokaisen pilven sanoen saman sanan uskomatonta,
ja mies nousee seisomaan ja katsoo koko kaupunkimaisemaa ja sanoo uskomatonta,
ja sanoo myös heh, hauskaa.
Mies palaa takaisin sanoen jokaiselle vastaantulijalle uskomatonta, aivan uskomatonta.
Mies koputtaa oveen ja sanoo uskomatonta.
Nainen tulee avaamaan ja mies sanoo uskomatonta.
Sitten mies sanoo
en oikein tiedä mikä minuun meni, mitä sitten tehtäis.
Mies ja nainen astelevat peilin eteen.
Ovat siinä lähekkäin.
He katsovat toisiinsa koko yön.
Kun tulee aamu he halaavat koko aamun läpi.
Päivän saapuessa he alkavat suudella.
Illalla he pitävät vielä huuliaan toisissa kiinni,
mutteivät enää räpsyttele silmiään vaan ne pysyvät kiinni kuten huulet.
Ja sitten tulee yö.

JOSKUS VAIN (10.9.99)

Olen kadulla.
Vain jalankulkijoita ja muuta.
Olen torilla.
Vain osteskelijoita ja muita.
Menen kouluun.
Vain koululaisia ja semmoista.
Menen pihalle.
Vain välkälläolijoita ja semmoisia.
Tulen kotiin,
vain keittiö ja toiset,
kävelen parvekkeelle.
Vain aurinko ja jotain joka ei ole aurinkoa.

SUURINPIIRTEIN (29.9.00)

ihmisiä, ihmisiä.
heitä on suurinpiirtein
yhtä hyvä katsella ja
he ovat niin tärkeitä
kuin kaikki muukin
kun linja-auto
liikkumassa kaupungin läpi
ja kääntyy ja valuu
etenee ja kääntyy.
ihmisiä, jokainen
heistä yksi kaikista.
välttämättömyys. osa tätä.
yhtä paljon heille olisi
puhumista tekemistä olemista
kuin kylteille siellä täällä
jossa mustan koiran
päällä punainen rasti.
tai kapeat viivat asfaltissa,
taksien katolla
keltainen mollukka
jossa aina lukee ula
tai jotain muuta.

SÄVY SÄVYYN (15.5.01)

Pilvenpiirtäjän ylimmän kerroksen
parvekkeen kaiteella mahallaan
kamppailee päähenkilö,
pahis roikkuu kravatista
(punainen, mutta pahis on värisokea),
pahis laukoo D- ja F-sanoja.
Aivan alhaalla asfaltilta
millenium-aaton ihmismassat seuraavat
jännityksestä kohisten.
Mitä he luulevat että tapahtuisi.
Ylhäällä päähenkilön napit auki
ehkä rintakarvojen puoleen väliin asti.
Paisunut otsasuoni hohtaa hiessä.
Päähenkilö tempaisee
hitaasti mutta
varmasti
viidakkopuukon niskastaan jököttämästä,
sitten vaan nirhaisee
kravatin – pahiksen silmät
möllöttää
- rits,
pahis liehuu puvussaan
yössä, valonheittimet nuolevat
hänen ilmeitään ja raajojaan,
ärjyntä laukeaa
suurin piirtein
pakettiauton katon serpentiinien korkeudella.
Päähenkilön ja pahiksen x-naisystävän
pitkät ja kiihkeät otsasuortuvat
loimuavat päähenkilön tähytessä kaiteelta
olohuoneeseen jossa kaikki on
miten sattuu eikä ihan niinkään
asuntoon jonne päähenkilömme
tylyt askelet
katoavat.

HEINÄT (19.6.02 18:43)

Heinät hölskyy ja heiniä hytkyy
voikukat ja ruoho huojuu värisee
lehdet kuohuu, oksia kiitää
latvat pauhuaa rajuina pauhuen
hiukset läpättää viuhuviin korviin
T-paidan hihat räjähtää täyteen
siemenhiutaleet ampuu syliin
taivas tukehtuu pilviin kirkkaisiin
lokki puskee paikallaan räpyttäen
neonvihreä kirva miettii polven rinteessä
kun valo jytisee esiin
aurinko tykittää katseensa
istun turkoosilla penkillä tuulessa

TYHJYYS (7.10.03)

Kahvi kuihtuu lasiin
Banaanit märäntyy kulhoon
Muovikukat surkastuvat maljakon sisään
Pöly ahmii tietokoneen, pöydän, tavarat
Potkin jääkaapin seinän läpi kuuhun
Pää irtoaa
kädet irtoaa, putoaa
Vettä
sataa
Ikkuna kaatuu
Talo helähtää
Kaupunki uppoaa sortuen
Maapallo muruksi kutistuu,
galaksit lerpahtavat
Universumi luhistuu
Se ei enää kehtaa.

AAMULLA (2.6.04)

Nousen alta syvänpunaisen täkin,
haen siniseen kuppiin kahvia,
napsautan keittimen päältä,
otan hillomunkin,
lisään punaista maitoa,
katson ruskean sävyjen kiertelyä, kumpuamista.
Astelen mukavasti takaisin sänkyyn, kyljelleni,
otan hörpyn, haukun,
pehmeät maut tepastelevat päässäni,
lipuvat mahaani vähä vähältä.
Lasken kupin lattialle, munkki kantenaan.
Käyn selälleni,
jalkopäästä valkeahkojen verhojen raosta
juuri ja juuri yli kerrostalon säihkähtää
kirkas kimpsu säteileviä terälehtiä,
tyynyni kupeeseen viipaleeksi.
Ja sitten tajuan
tämän

STRANGELET (8.1.05)

Yöchatin juontaja ottaa yhtäkkiä hopparihousuistaan
pumppuhaulikon, imee kitaansa ja tekee Cobainit.
Paitsi tästä jää parempia todisteita.
Mäkihyppääjä repii kesken v-tyylin kainalostaan puukon
ja survaisee täysillä rintaansa.
Sponsorit eivät ole mielissään.
Formulakuski kaasuttaa 3 sekuntia ennen starttia
keulille ja mätkäyttää täysillä ekaan mutkaan.
Kypärän sisältä löytyy tutkimuksissa aivomönjäinen ruutupaperin pala jossa:
nobody loved me.
Sveitsiläisessä ydintutkimuslaboratoriossa tiedemies
törmäyttää 2 hiukkasta yhteen niin että universumi tuhoutuu nanosekunnissa.
Jossain Jumala miettii -
sinne meni Pulp Fiction, Beethovenin yhdeksäs, Me naiset,
ja muu höskä.

JONOSSA (1.11.06)

Harmonikan sointi täyttämässä kongia.
Jonotan nostoautomaatilla parkkipaikan puolella.
Takana rullaportaissa pikku poika astelee paikallaan väärään suuntaan.
Jokainen ohi lipuva tuntuu olevan tympeä naamaltaan ja ilmeeltään.
Kuitenkin jostain tulossa ja jonnekin menossa.
Kaikilla niillä oletan olevan tyynyliinan johon illalla painaa ikioma poskensa.
En oikein tiedä mitä mieltä olla tästä hetkestä.
Sitten tulee minun vuoroni.

JOSKUS (13.2.07)

Joskus on maailma ihan liikaa.
Joskus lappuja ilmoitustaululla liikaa.
Joskus liikennevaloissa odottavat autot liikaa maailmaa.
Joskus juustohyllyn muovipaketit ihan liikaa maailmassa.
Joskus liian maailmaa ne ainaiset mainokset joka raossa,
ja liian väärää, ja tottapa kuitenkin.
Joskus asiat tavoittaa sinua,
kaitsee sinua, tulee kiinni,
ihan liiasti, niin maailmasti,
aivan kuin kaikki olisi pakahtua,
sietämättömän lähellä riuhtaista sinut muualle,
olet rajalla, ilmaan huitaistulla,
ja kengännauhat vain vaivoin sietävät olla muuttumatta perhosiksi,
kengät kukiksi,
aina silloin joskus kun maailma on ihan liikaa,
vaikka tasan maailma se on,
eikä se helppoa ole,
mutta niin ei pidäkään.

Ja siinä vaiheessa punaviini astuu kuvioon
ja se kuvio on minun huuleni
ja punaviini luo siihen ulottuvuutensa
ja siinä vaiheessa sinun kuvioilla on asiaa
ja alamme muodostaa uusia kuvioita
ja kerromme tuoreimmista suunnitelmistamme
ja sinun kuviosi käyvät taloksi minun kuvioihin
ja pohjapiirrokseksi ja tunnelmaksi
ja kuviomme alkavat rakentaa Baabelin tornia
ja siinä vaiheessa punaviini vyöryy portaita ylös
ja puhkoo hämähäkinseitit riekaleiksi
ja väistämättä kuviot saavuttavat pilvien alttarit ja enemmän

Kerran, tai
se oli ehkä tasan kymmenen vuotta sitten,
parvekkeella, luin
hartaana Dorian Grayn muotokuvaa,
ihan alusta vasta,
veljen huoneen stereoihin olin laittanut
Vivaldin vuodenajat soimaan
ja auki tuuletusikkunan,
jossa ihan repaleiset hyttysverkot.
Taivaalla helottamassa ekspressionistinen aurinko,
talvi lirisemässä asfaltteja, asfalttiin, alemmas.
Kaiteen keskellä suikale ilmaa,
sen kautta erotan,
hiekkalaatikoille menevän jyrkän pyörätien yläpäästä,
ison lumimöhkäleen nytkähtävän irti,
aloittaa liukunsa,
suvereenina kuin sotalaiva mataa,
nuottien kihelmöidessä koko näkymää halki kimaltelevin viuluin,
kyyneleet porhaltaa silmien sisältä kuin lastenrattaat Odessan portaille,
ahtautuvat kaulan suonelle,
lumikimpale losahtaa viemärin reunaan,
kuin iso valkoinen kala munaleikkuriin,
ja ajattelen
että jotain tällaista varmasti tulisi tämän oleman

Naapuri (27.9.03)

Tänä perjantaina astelin
Alkoon töistä päästyäni.
Oli mukavaa selailla pulloja
ja pohtia miltä mikin maistuu,
ihailla etikettejä, nimiä,
vertailla litrahinnan ja prosenttien suhdetta.
Kannan Rhum Negritaa 0,35l ja Vermouth Rossoa 0,75l
pihan yli,
naapuri köhimässä ovella,
jalkaharjan vieressä lilluu
jotain persiljakastikkeen näköistä,
roteva lätäkkö.
Katseemme eivät kohtaa,
emme vaihda sanaakaan.
Illalla se kompastelisi seinän takana
pullojensa seassa,
napsuttaisi valoja/sähkölaitteitaan niin
että tv-visailujen yli
välähtäisi pieniä sähäköitä raitoja.
Joskus, kun siskonsa 4-vuotias päivänsäde
kiikkui kesämekossaan ilman halki,
näin naapurini pihakeinussa
punainen lippis päässä
rauhallisena.

Siperia (31.3.04)

Lassen vessassa
mietin erästä naista.
Kusin lattialle.
Ensimmäistä kertaa Markuksen luona.
Sohvien ihmiset,
seinien maalaukset,
pöydän tuopit, hämärässä.
"Mitä kuuluu Marja-Leena?"
Mahaan sattuu.
Otsaan koskee.
Kipeä olo.
Osku selostaa Denisille
Matti Nykäsestä.
Kuulostaa Mika Häkkiseltä.
Ihan kohta korkkaan kolmannen Lapin kullan.
Tänä yönä oksennan lumimyrskyssä.