Sekalaisia 99-07

JOSKUS VAIN (10.9.99)

Olen kadulla.
Vain jalankulkijoita ja muuta.
Olen torilla.
Vain osteskelijoita ja muita.
Menen kouluun.
Vain koululaisia ja semmoista.
Menen pihalle.
Vain välkälläolijoita ja semmoisia.
Tulen kotiin,
vain keittiö ja toiset,
kävelen parvekkeelle.
Vain aurinko ja jotain joka ei ole aurinkoa.

SUURINPIIRTEIN (29.9.00)

ihmisiä, ihmisiä.
heitä on suurinpiirtein
yhtä hyvä katsella ja
he ovat niin tärkeitä
kuin kaikki muukin
kun linja-auto
liikkumassa kaupungin läpi
ja kääntyy ja valuu
etenee ja kääntyy.
ihmisiä, jokainen
heistä yksi kaikista.
välttämättömyys. osa tätä.
yhtä paljon heille olisi
puhumista tekemistä olemista
kuin kylteille siellä täällä
jossa mustan koiran
päällä punainen rasti.
tai kapeat viivat asfaltissa,
taksien katolla
keltainen mollukka
jossa aina lukee ula
tai jotain muuta.

SÄVY SÄVYYN (15.5.01)

Pilvenpiirtäjän ylimmän kerroksen
parvekkeen kaiteella mahallaan
kamppailee päähenkilö,
pahis roikkuu kravatista
(punainen, mutta pahis on värisokea),
pahis laukoo D- ja F-sanoja.
Aivan alhaalla asfaltilta
millenium-aaton ihmismassat seuraavat
jännityksestä kohisten.
Mitä he luulevat että tapahtuisi.
Ylhäällä päähenkilön napit auki
ehkä rintakarvojen puoleen väliin asti.
Paisunut otsasuoni hohtaa hiessä.
Päähenkilö tempaisee
hitaasti mutta
varmasti
viidakkopuukon niskastaan jököttämästä,
sitten vaan nirhaisee
kravatin – pahiksen silmät
möllöttää
- rits,
pahis liehuu puvussaan
yössä, valonheittimet nuolevat
hänen ilmeitään ja raajojaan,
ärjyntä laukeaa
suurin piirtein
pakettiauton katon serpentiinien korkeudella.
Päähenkilön ja pahiksen x-naisystävän
pitkät ja kiihkeät otsasuortuvat
loimuavat päähenkilön tähytessä kaiteelta
olohuoneeseen jossa kaikki on
miten sattuu eikä ihan niinkään
asuntoon jonne päähenkilömme
tylyt askelet
katoavat.

HEINÄT (19.6.02 18:43)

Heinät hölskyy ja heiniä hytkyy
voikukat ja ruoho huojuu värisee
lehdet kuohuu, oksia kiitää
latvat pauhuaa rajuina pauhuen
hiukset läpättää viuhuviin korviin
T-paidan hihat räjähtää täyteen
siemenhiutaleet ampuu syliin
taivas tukehtuu pilviin kirkkaisiin
lokki puskee paikallaan räpyttäen
neonvihreä kirva miettii polven rinteessä
kun valo jytisee esiin
aurinko tykittää katseensa
istun turkoosilla penkillä tuulessa

TYHJYYS (7.10.03)

Kahvi kuihtuu lasiin
Banaanit märäntyy kulhoon
Muovikukat surkastuvat maljakon sisään
Pöly ahmii tietokoneen, pöydän, tavarat
Potkin jääkaapin seinän läpi kuuhun
Pää irtoaa
kädet irtoaa, putoaa
Vettä
sataa
Ikkuna kaatuu
Talo helähtää
Kaupunki uppoaa sortuen
Maapallo muruksi kutistuu,
galaksit lerpahtavat
Universumi luhistuu
Se ei enää kehtaa.

AAMULLA (2.6.04)

Nousen alta syvänpunaisen täkin,
haen siniseen kuppiin kahvia,
napsautan keittimen päältä,
otan hillomunkin,
lisään punaista maitoa,
katson ruskean sävyjen kiertelyä, kumpuamista.
Astelen mukavasti takaisin sänkyyn, kyljelleni,
otan hörpyn, haukun,
pehmeät maut tepastelevat päässäni,
lipuvat mahaani vähä vähältä.
Lasken kupin lattialle, munkki kantenaan.
Käyn selälleni,
jalkopäästä valkeahkojen verhojen raosta
juuri ja juuri yli kerrostalon säihkähtää
kirkas kimpsu säteileviä terälehtiä,
tyynyni kupeeseen viipaleeksi.
Ja sitten tajuan
tämän

STRANGELET (8.1.05)

Yöchatin juontaja ottaa yhtäkkiä hopparihousuistaan
pumppuhaulikon, imee kitaansa ja tekee Cobainit.
Paitsi tästä jää parempia todisteita.
Mäkihyppääjä repii kesken v-tyylin kainalostaan puukon
ja survaisee täysillä rintaansa.
Sponsorit eivät ole mielissään.
Formulakuski kaasuttaa 3 sekuntia ennen starttia
keulille ja mätkäyttää täysillä ekaan mutkaan.
Kypärän sisältä löytyy tutkimuksissa aivomönjäinen ruutupaperin pala jossa:
nobody loved me.
Sveitsiläisessä ydintutkimuslaboratoriossa tiedemies
törmäyttää 2 hiukkasta yhteen niin että universumi tuhoutuu nanosekunnissa.
Jossain Jumala miettii -
sinne meni Pulp Fiction, Beethovenin yhdeksäs, Me naiset,
ja muu höskä.

JONOSSA (1.11.06)

Harmonikan sointi täyttämässä kongia.
Jonotan nostoautomaatilla parkkipaikan puolella.
Takana rullaportaissa pikku poika astelee paikallaan väärään suuntaan.
Jokainen ohi lipuva tuntuu olevan tympeä naamaltaan ja ilmeeltään.
Kuitenkin jostain tulossa ja jonnekin menossa.
Kaikilla niillä oletan olevan tyynyliinan johon illalla painaa ikioma poskensa.
En oikein tiedä mitä mieltä olla tästä hetkestä.
Sitten tulee minun vuoroni.

JOSKUS (13.2.07)

Joskus on maailma ihan liikaa.
Joskus lappuja ilmoitustaululla liikaa.
Joskus liikennevaloissa odottavat autot liikaa maailmaa.
Joskus juustohyllyn muovipaketit ihan liikaa maailmassa.
Joskus liian maailmaa ne ainaiset mainokset joka raossa,
ja liian väärää, ja tottapa kuitenkin.
Joskus asiat tavoittaa sinua,
kaitsee sinua, tulee kiinni,
ihan liiasti, niin maailmasti,
aivan kuin kaikki olisi pakahtua,
sietämättömän lähellä riuhtaista sinut muualle,
olet rajalla, ilmaan huitaistulla,
ja kengännauhat vain vaivoin sietävät olla muuttumatta perhosiksi,
kengät kukiksi,
aina silloin joskus kun maailma on ihan liikaa,
vaikka tasan maailma se on,
eikä se helppoa ole,
mutta niin ei pidäkään.

Kirjoitettaessa soi Günther: Teeny Weeny String Bikini