Asiaa naisista ja muista romanttisista asioista.
Nirhaan ranteeni mattopiiskalla
Hirttäydyn hammaslankaan ja serpentiiniin
Tukehdutan hengitykseni ilmaisella pehmolelulla
Myrkyttäydyn Tabascolla ja rypsiöljyllä
Poltan itseni sadalla suitsukkeella
Ammun ohimooni sählymailalla
Heittäydyn pakastimeni yli ajamaksi
Hyppään pesukoneelta pää edellä vessan pönttöön
Kuristan itseni paljain käsin peilin edessä
Ja päivä on täydellinen
Halataan nyt tämän kerran
Kävellään nyt tämä katu
Jutellaan nyt niitä näitä
Juodaan nyt nämä kahvit
Katsotaan nyt se ohjelma
Syödään nyt tämä pizza
Pestään nyt nämä tiskit
Mennään nyt tähän sänkyyn
Kuunnellaan nyt tämä levy
Vilkuillaan nyt tästä ikkunasta
Kosketaan nyt näitä käsiämme
Ollaan nyt tässä ihan vaan näin
Seurataan nyt tätä tapahtumaa
Harjataan nyt nämä hampaat
Nukutaan nyt tämä yö
Herätään sitten aamulla ja katsotaan
että mitä
Puukot viuhuvat
Rekat viuhuvat
Isoja asioita tapahtuu
Pienempiä asioita tapahtuu
Kiihdytysauto syöksyy yleisön joukkoon
Pikku-Maddya ei millään löydy mistään
Kiinalaisesta vauvasta löytyy ompeluneuloja
Vatikaani julkaisee oppaan autoilijoille
Ihmiset järkyttyvät
Omaiset ovat tolaltaan
Kolareita
Hätälaskuja
Kipinöitä, säpinää
Ryskettä, rojua
Paniikkia
Raivostumista
Peltikasoja, verilammikoita
Kukkia, kynttilöitä ja poliisinauhaa
Ja tietenkin aina myös hymyileviä blondeja
Bush sitä, Bush tätä
Afganistanissa sitä, Afganistanissa sitä, Bagdadissakin sitä
Bagdadissakin sitä
Ei helvetti
Ei saatana
Ei perkele
Ovatko kaikki itsemurhaiskut verisiä
Ovatko kaikki tulipalot rajuja
Ovatko kaikki pankkiryöstön yritykset uhkaavia
Ja tietenkin kaikki naispuolisten semijulkkisten painonpudotukset ovat aina huimia
Valaskin vierailee Ruotsissa
Ja alkoholi estää nivelreumaa
Toinen perintöprinsessa suuntaa juhannuksena kavereidensa kanssa mökille
Ja jonkun liiton jonkun johtajan mukaan Suomessa on liikaa jotain joutsenia
En oikein tiedä mitä tehdä
Televisiossa naisten pikajuoksun loppuhalailut
Ja yhtäkkiä tiedän mitä tehdä
Kun yöllä tutkin Aleksi Ojalan lyricsejä ja levyarvosteluja netistä ja lähetän kahdelle sähköpostin jossa on vain sitaatti Irinan uusimmasta hitistä, aamulla törmään Cityssä keskusteluun jossa ekana mollataan tota edellistä ja sitten joku alkaa mollaamaan tota jälkimmäistä. Ja noiden lisäksi taidettiin mollata vain Anssi Kelaa, josta siitäkin joskus olen pitänyt, enkä tällä kyllä sano että Irinasta koskaan. Eikä se tarkoita että voisi yksi lause jostain löytyä joka johonkin tilanteeseen sopii, niin ei tarvitse omien aivojen ajattelukapasiteettia tuhlata.
http://www.city.fi/keskustelut/view.php?id=32752
http://lirama.net/song/167837
Tulee tuosta mieleen kaksi omaa runoa joissa rinnastuu muut/minä.
KAVERIT (12.5.04)
Kaverin kaveri viiltelee ranteitaan.
Kaveri viiltelee ranteitaan.
Kaverin kaveri eroaa.
Kaveri eroaa.
Kaverilla ei ole rahaa.
Kaverin kavereilla ei ole rahaa,
kavereilla ei ole rahaa,
kaverit juo, kaveri juo.
Minulla on nyt nuo kaverit ja kaverien kaverit.
Vasemmassa kädessä kipsi,
sillä kädellä en voi viiltää,
enkä sen rannetta ainakaan.
Juttelen netissä monien naisten/tyttöjen kanssa,
yleensä tulee ero ennen kuin nähdään oikeasti,
ja uusia riittää.
Tileillä rahaa vaikka kuinka.
Kahvia tulee juotua,
on yksi jonka kanssa sitä tykkään tehdä.
Hän on mukava ihminen,
häneltä sain joskus oman pelastukseni.
Eilen mutustin hänen kanssaan munkkipossuja,
hän istuksi sylissäni
vihreäsiniraitaiset sukat heiluen.
MITÄ MEILLE KUULUU (29.9.05)
Eilen täti jäi eläkkeelle.
Serkku on ostanut asunnon,
muuttaa pois kotoaan,
mutta ihan lähelle.
Veli valmistuu,
saanut gradun hyväksyttyä.
Työpaikkaa vaihtamassa,
koska firma menossa konkkaan,
haastattelu uuteen paikkaan tulossa.
Isoveli saanut vanhan asuntonsa myytyä.
Toinen serkku muuttanut Jyväskylään
fysiikkaa opiskelemaan.
Äitin sairaslomaa jatketaan.
Kaverit vaihtelee
asuinkaupunkeja, asuntoja
jopa maita joissa asua,
ja työpaikkoja, tyttökavereita.
Minulla uusi deitti-ilmoitus laitettuna.
Kantapäät meni alta
Nilkat meni alta
Pohkeet meni alta
Polvet meni alta
Reidet meni alta
Jalat siis meni alta
Ja maha
Kylkiluut myös
Solisluutkin
Alta meni aataminomena myös
Ja kitalaki ja ohimot
Amygdala eli mantelitumake
Ja sitten meni taivas alta
Käpertyi mustaan aukkoon
Eikä enää mitään suuntaa jäänyt
tai mentävää
leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin
Kaipaan sinua Kaipaan sinua Kaipaan sinua Kaipaan sinua Kaipaan sinua Kaipaan sinua
leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin
Minä rakastan sinua Minä rakastan sinua Minä rakastan sinua Minä rakastan sinua
leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin
Millon nähään Millon nähään Millon nähään Millon nähään Millon nähään Millon nähään
leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin
On ilmoja pidellyt On ilmoja pidellyt On ilmoja pidellyt On ilmoja pidellyt On ilmoja pidellyt
leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin
Olet niin kaunis Olet niin kaunis Olet niin kaunis Olet niin kaunis Olet niin kaunis Niin kaunis olet
leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin
Pelaatko shakkia Pelaatko shakkia Pelaatko shakkia Pelaatko shakkia Pelaatko shakkia
leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin
Mitäs sulle kuuluu Mitäs sulle kuuluu Mitäs sulle kuuluu Mitäs sulle kuuluu Mitäs sulle kuuluu?
leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin
Heruuko Heruuko Heruuko Heruuko Heruuko Heruuko Heruuko Heruuko Heruuko Heruuko Heruuko
leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin
Tervetuloa kainaloon Tervetuloa kainaloon Tervetuloa kainaloon Tervetuloa kainaloon Tervetuloa kainaloon
leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin
Onko sulla kahvinkeitintä Onko sulla kahvinkeitintä Onko sulla kahvinkeitintä Onko sulla kahvinkeitintä
leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaaviivojapitkin leikkaavaikkamitäpitkin
OLEMME (10.10)
Luota että olen.
Luota että kohtaat minut.
Äläkä vain luota vaan etsi minua.
Ja luota siihen että minä etsin sinua.
Luota että minä luotan.
Että olet.
Että löydän, kunhan en luovuta.
Äläkä luovuta.
Luota meihin.
Minäkin.
Luotetaan että tulemme meiksi.
Luotetaan.
Etsitään.
Kohdataan
- tullaan, ollaan
me
MANSIKOITA (11.11)
100 asiaa joista tahtoisin jutella.
1000 tapahtumaa jotka haluaisin kertoa.
10000 yksityiskohtaa jotka mielelläni paljastaisin.
100000 ajatusta jotka voisin jakaa.
Mutta jaksanko.
Mutta jaksatko.
Jos vain maataan sängyllä vierekkäin
pimeässä,
tuijotetaan kattoa,
mansikoita syöden.
Jo se olisi minulle niin paljon.
YKSI VÄRI: HARMAA (21.11)
On lauha marraskuun sää.
Katson verhojen välistä kadun toiselle puolelle.
Hajanaisia läikkiä laimeaa lunta kelmeällä nurmella,
josta kohoaa iso talo,
jonka koko seinä melkein pakahtumaisillaan
sälekaihtimien hiljaisuuteen,
elottomiin verhoihin,
kaikkialla liikkumattomia mustia ikkunoita.
Mutta käsiä ja kasvoja ja jalkoja ja avaraa ja täytettyä tilaa tuoltakin löytyisi.
Eteisessä pari hiekan murusta.
Olohuoneessa esineitä puusta ja nahkasta.
Tv. Johtonsa sykkyrällä sikin sokin.
Kirjakaapissa kuvia kehystettyinä,
kertoen että jotain on joskus tunnettu, opittu.
Ja alalaatikossa läjä muistoja vaikka mistä.
Aaltomaljakossa pölyä.
Raamattu muiden kirjojen lomassa,
haperoine kellastuneine kuolinilmoitusleikkeineen.
Makuuhuoneessa kelloradio ja itsevarmat digitaalinumerot.
Vessassa peili jossa vesiläikkiä, hajanaisia osia sormenjäljistä.
Pyykkikori vaatemyttyjä ahmineena ja kylläisenä.
Keittiössä leipiä ja hedelmiä maljakoissa.
Kahvinkeittimessä vähän kahvin tähteitä, pinnalla rasvaa.
Jääkaapissa pussillinen tomaatteja,
jonkun kyljessä ehkä läikän alkua.
Ketsuppi. Sinappi. Kaikkea sellaista.
Olisi. Jos sinne voisi päästä katselemaan mitä siellä onkaan.
Ja on siltikin.
KOHTAUS KASSAJONOSSA (22.11)
Liukuhihnan alussa
vain pieni ontto valkea muovipala
erottamassa
hasselpähkinäsuklaakeksejäni
hänen kotimaisesta kurkustaan.
Liukuhihnan lopussa
ainoastaan kapea musta kiila
keltaisen paprikansa
ja minun
suklaapatukoideni välissä.
OODI KAUNIIMMALLE SUKUPUOLELLE (23.11)
Yhtäkkiä näenkin hänet ilman meikkiä.
Epätoivoa, epäuskoa, epätietoisuutta, epävarmuutta
jämähtäneenä kalmamöhkäleeseen.
Kaasukammioiden juutalaiskasat
matamassa lanan edessä
kolkkoine olkapäineen
kylmine kalloineen
kohti kuopan
pohjaa.
SILMÄNI (26.11)
Jos rakkaus on sokea
minun silmät on
puhjottu nauloilla
ja viimeistelty nuppineuloin,
riuhdottu nostokurjen ruosteisella koukulla
marraskuisen viiman halki,
tiputettu ankealle sisäpihalle,
valettu rujoon sementtiin,
laskettu synkkään mutaiseen pohjaan
syrjäisen lammen
jota haalistuneet kaislat ympäröi.
UTOPIA (27.11)
Asuisi metsässä.
Joisi kahvia,
kodan tapaisessa johon on vedetty sähköt
monen kymmenen kilometrin päästä
jollain ihme tavalla.
Katselisi elokuvia.
Käyskentelisi valtaamassa kameraan
mäntyjen varjojen asentoja kuohkeilla hangilla,
oravien puuhasteluja.
Välillä suuntaisi silittelemään karhua.
Jos se heräisi,
jutustelisi sille säästä ja muusta.
Kunnes lähtisi kahvinkeittoon.
MAAILMAN LYHYT HISTORIA (1.12)
Eeva haukkasi omenasta.
Daavid kyykytti Goljatin.
Jeesus tepasteli vetten yllä.
Martti Luther naulasi 95 teesiään Wittenbergin kirkon oveen lauantaina 31. lokakuuta 1517.
James Bond on pelastanut maailman kymmeniä kertoja aivan viime kymmenesosasekunneilla.
Beethoven sävelsi Oodin ilolle.
Lordi voitti Euroviisut.
Minä huomasin sinun tutkivan
keksipakettien kylkiä
ja
tulin juttelemaan.
KUPPI (12.12)
En tiedä kenen kuppi se on.
Mutta siitä juon kahvia muutaman kerran päivässä taukohuoneessa.
Se on ruskea ylöspäin hiukan kapeneva korkeahko.
Kyljessä joku jättämässä hyvästejä vankkureille joiden mukana neljä miestä.
Musta ja valkea hevonen.
Taustalla talonökösen juuresta kohoaa vaatimaton puu vailla lehtiä.
Ympärillä sadetta enteileviä pilviä.
Vankkureiden toisella puolella näyttäisi olevan vain yksi rengas, keskellä.
Ehkä piirtäjällä ei ole perspektiivit hallussa.
Tai oli tuolloin humalassa.
Huomenna toisin vihdoin oman kupin, valkea, kukkia.
Ostin sen jo kesällä.
Kävisin myös jouluaterian syömässä.
Ilmassa on yhtäkkiä alkanut olla joulun tunnelmaa.
Huomasin aamulla hämyisen huoneen kynttilöineen.
Pitkä pöytä oli jaettu kahdeksi poikittain olevaksi.
Eltaantuneet muoviset ruutuliinat vaihdettuna lämpimän sävyisiin koristeellisiin.
Ilmoitustaululla rehottaen köynnös jouluvaloja.
Ei varmaan osannut kuvitella kupin piirtäjä että joskus joku pitelisi kuppia ja katselisi sitä
miettien mitä ostaisi kellekin joululahjaksi,
miettien muutenkin tuntemiaan ihmisiä,
ja asioita joita hänelle on tapahtunut,
ja pieniä suunnitelmia ja unelmia mitä hänellä on.
Peukalon alla korva, jonka läpi kynttilän leimua sormilla.
KAIKKI VAIKUTTAA KAIKKEEN (20.12)
Jokainen teko painottaa noppaa.
Jokainen valinta raaputtaa jotain korteista.
Jokainen sana täristää rulettipöytää.
Jokainen mielipide puhaltaa perhosen siipiin.
Tapahtumista ja asioista ja hetkistä kaikki,
joka ikinen,
kutittaa sattumaa varpaista höyhenellä,
tai hieroo onnea selästä minkkikäsinein,
tai tunkee nuppineulan kohtalon kynnen alle,
tai leikkaa vasemman korvan irti tulevaisuudelta.
JALAT LEMPIRISTEYKSESSÄNI (28.12)
En tiedä hänen maailmaa.
Enkä häntä.
En tiedä paljoakaan,
hänestä ainakaan.
Mutta olen nähnyt
juuri hänenlaisiaan ajateltuani
kaukaa korkeat kenkänsä risteyksessä,
ollessaan kysymässä tietä jonnekin,
ja kääntyvät kasvonsa kun vilahdin ohitseen vihreille.
Kotona söin kesältä jääneen jäätelön.
Ja seuraavana päivänä kun ajattelin sitä hetkeä siinä risteyksessä,
radiossa laulettiin kadulla törmäämisestä.
Olen googlettanut hänen kuvia,
ja tietoa hänestä,
huomannut kotisivujensa Courier New –fontin.
Nyt ajattelen minua, häntä, itseäni.
En ole koskaan ollut vankilassa,
etsinyt päivänvalossa kaupungista paikkaa johon kusta,
ainakaan marraskuussa,
enkä tiedä missä täällä järjestetään balettitunteja.
Jos asiat olisi helppoja ja voisi vain valita
loikoilisin penkillä, se olisi kevättä,
jalat lähentyisivät yksi kerrallaan jostain,
ei tarvitsisi hoitaa sähköllä.
---
"Täytyy mennä tanssitunnille
ja minä jäin seisomaan lumeen"
- Ultra Bra
http://www.youtube.com/watch?v=6fC4HW-gSA0
(poikkeaako hiukan Hollywood-trailereista? missä puhe??!?)
Kerran tein sarjakuvan
jonka ensimmäisessä ruudussa
makaa mies 120x200cm sängyn keskellä,
polvitaipeet laidan kohdalla,
sukat vähän maton yläpuolella,
ja etualalla, sängyn matalalla päädyllä istuen
nainen, jonka kädessä Playstation-ohjain,
jonka johto pakenee kuvan alalaitaan,
pieneen matkatelevisioon.
Miehen kasvot paenneet käsien alle,
sieltä pyrskähtelee kyyneliä.
Toisessa ruudussa
makaa mies 120x200cm sängyn keskellä,
polvitaipeet laidan kohdalla,
sukat vähän maton yläpuolella,
ja etualalla, sängyn matalalla päädyllä istuen
nainen, jonka kädessä Playstation-ohjain,
jonka johto pakenee kuvan alalaitaan,
pieneen matkatelevisioon.
Miehen kasvot paenneet käsien alle,
sieltä pyrskähtelee kyyneliä.
Kolmannessa ruudussa
makaa mies 120x200cm sängyn keskellä,
polvitaipeet laidan kohdalla,
sukat vähän maton yläpuolella,
ja etualalla, sängyn matalalla päädyllä istuen
nainen, jonka kädessä Playstation-ohjain,
jonka johto pakenee kuvan alalaitaan,
pieneen matkatelevisioon.
Miehen kasvot paenneet käsien alle,
sieltä pyrskähtelee kyyneleitä.
Ja jos olisi mahtunut, lähtisi miehen
otsan kohdalta ajatuskupla jossa lepäisi
"Tästä juoksisi kuudessa sekunnissa parvekkeelle,
sekunti kaiteelle, vajaassa kahdessa sekunnissa
asfalttiin. Kaksi tuntia siitä nainen astelisi vessaan,
jossa viipyisi nelisen minuuttia.
Sen jälkeen nainen istuskelisi vielä reilut kaksi
tuntia matkatelevision ääressä,
ei ehkä enää pelaten vaan katsellen jotain
SubTV:n viihdeohjelmaa.
Johon kyllästyttyään lähtisi ilta-askareihinsa,
joiden jälkeen nukkumaan,
päiväpeiton vihreälle nojatuolille aseteltuaan.
Kunnes heräisi ja nousisi ylös,
kahdeksan tai kymmenen tunnin päästä,
en minä tiedä."
Enkä oikeasti edes tehnyt mitään tuollaista sarjakuvaa.
Koska en osaa piirtää,
enkä usko että kukaan sille olisi nauranutkaan.
TIISTAI (20.6.06)
Tänään olin Saarijärven A-alueella
Ilmarisentien päässä
ja grillasin pihassa lihaa ja makkaraa
jalkapallo-otteluiden välillä.
Myöhemmin olin lukeva lehdistä että samalla minuutilla
kun olin lähtenyt bussilla torin laidalta,
oli keskustassa tehty ensimmäiset hirvihavainnot.
Kello torin yllä oli näyttänyt asteiksi 29,
kun otin merenvihreäsamettisella tuolilla
kulauksia Dr Pepperistä jonka olin juuri ennättänyt hakemaan Anttilasta,
olisin myöhästynyt jos siinä ei olisi ollut jotakin tätiä rollaattoreilla maksamassa lippua.
Mietin sitä hirvivasaa jonka poliisit lahtasi Valkeisenlammella.
Merenneidonko katveeseen lysähti,
korvista liruen auringonnousun kaikkia värejä,
sorsat ja ampiaiset lipuen ympärillä.
En silloin kyljyksiä kääntäessäni tiennyt siitä,
kaikki se oli jossain muualla, ja sitä ei voinut ajatella.
Muurahaiset kanniskelivat ryppäinä munia tiilien raoista.
Joku munista vierähti hiilien viereen
ja se jätettiin sinne.
Otin kulauksen olutta
ja ajattelin mitähän sinä puuhaat.
Kohta tursotin lisää sinappia makkaran kylkeen.
Tuubista oli mennyt jengat,
korkkia ei enää saanut kiinni,
ajattelin että
en ehkä
koskaan kuulisikaan sinusta.
VOSSIKKAPUISTO (20.6.06)
Pari suklaapatukkaa turkoosilla penkillä pehmeästi tuullessa,
kun pulut tepastelee hiljalleen nurmea, hiekkaa, hahtuvapallojen seassa,
naukkailen kiiwimehua, jossain takana joku sirklaa jotain,
koira haukahtaa betonien seasta kerran, kenkien alla tumppeja,
jälkien hajanaisia painautumia, serpentiinipötkö hautautuneena,
vierelläni unohdettu vaaleansininen havaijipaita.
VÄLITÄN (30.6.06)
Välitän isästäsi ja äidistäsi. Välitän kavereistasi ja tutuistasi, ja naapureistasi. Välitän nurmesta ympärilläsi, kukista takapihallasi, mehiläisistä jotka pörräilevät niissä. Välitän kahvikupeista ja lusikoista keittiössäsi, sillä ne koskettavat sinun huulia ja sinun huulet ja suu ja makunystyrät ja maha niiden kautta saa tarvitsemansa ja haluamansa. Välitän näppäimistöstäsi ja hiirestäsi ja johdoistasi. Niitä pitkin stereot ja tietokone pääsevät suomaan sinulle tietoa ja rentoutusta. Välitän jokaisesta nuotista jokaisella CD:lläsi, koska sinun korviin ne saapuvat ja siellä mielihyvää tuottavat. Välitän jokaisesta kynnestäsi, haluaisin tutustua niihin tarkoin. Välitän jalkapohjistasi ja niiden lukuisista hienovaraisista yksityiskohdista, välitän kengistäsi ja niiden nauhoista, ne ovat mukanasi liikkuessasi tuolla jossain, pitkin katuja, pihoja, metsäpolkuja, joista välitän, ja lätäköistä, ja kävyistä ja tupakantumpeista ympärillä. Välitän vaatteistasi, sinä ne olet valinnut, tai lahjaksi saanut, joltakin joka sinusta välittää. Välitän sinun tyynystäsi. Se ottaa sinut vastaan päivällä kun olet uupunut tai öisin, kun käyt sänkyyn, ja ehkä mietit, merkitsetkö oikeastaan kellekään juuri mitään. Minä välitän jokaisesta kyyneleestäsi, hetkestäsi, tuntemuksestasi, haluaisin zoomata niihin satelliitista ja osata ne läpikotaisin, häiritsemättä kuitenkaan rauhaa joka sinulla itsesi kanssa on.
SILLOIN (2.7.06)
Silloin sohvalla sillejä söin ja sinua kaipasin.
Olin kaverin luona katsomassa Brasilian avausottelua,
grillauksen ja Koffin kera.
Toisella jaksolla vähitellen sammuin.
Välillä havahduin siihen että kaveri puhuu puhelimessa jollekin ja naureskelee tussi kourassa.
Aamulla otin suklaamuffinssin mukaan ja poistuin vähin äänin.
Bussipysäkillä aamiaista nauttiessani
katsoin kimmellykseen oksien lomassa
ja ajattelin miten sinä heräät.
MERIHEVOSTEN SEKAAN (7.8.06)
Olemme vain hipaisseet toisiamme parkkipaikalla pari kertaa.
Pienoisia raapaisuja kylkien maalissa.
Tänään rupesi yhtäkkiä kaasujalkaa vipattamaan oikein kunnolla.
Haluan kiitää sinua päin kahtasataa kaikki valot päällä.
Haluan sukeltaa tuulilasistasi sisään pellit taittaen.
Haluan saada hansikaslokerosi kuulakärkikynät leiskauttamaan mehunsa ympäri kattoa.
Haluan rutistua ja limittyä sisääsi tyytyväiseksi ovien ja penkkien ja polkimien sinfoniaksi.
Haluan leimauttaa bensatankkisi ulvahtelevaksi tulipatsaaksi.
Haluan valua ja vyöryä kanssasi alas vuorenrinnettä kirskuen ja kolisten.
Tahdon roiskahtaa kanssasi mereen, vaipua
vähä vähältä merihevosten ja värikkäiden kalaparvien
lomassa, ruosteen ensisykäyksiä odottamaan
auringon valomiekkojen hyväillessä uusia uljaita muotojamme.
Haluan (12.2)
Saat minut yskimään
Ajattelen koko yön sinua
pakattujen pahvilaatikoiden rinnalla
Haluan pidellä sinua sylissäni pesukoneella
Haluan viedä sinut heleästä kädestäsi pitäen
mukanani kylmäkellariin,
panssariovien taakse,
koleiden käytävien halki
Hengittämään viileän tuntuvaa ilmaa kanssasi,
nähdä suvereenin kohtisuorat linjat,
karheiden lautojen reunustaman kujan,
harmaan lohkeilleen lattian jota pitkin sinut vien
katsomaan Abloyn munalukkoa jonka takana ei ole
perunasäkkiä eikä marjamehuja,
vain palanen savea hyllyllä
Sitten kuljemme hiljaa umpikujaan mutkan taakse
ja painan sinut sementtiä vasten,
huulet kaihoisaan kaulaasi
Tällaisia ajatuksia ja tämä toive
minulla täällä sinusta on,
aluksi
Kuvittelen (2.3)
Kuvittelen sinut panssarioven kynnykselle
Kuvittelen sinut valkean puupöydän kulmalle
Kuvittelen sinut viereeni rusuisella betonilattialla
Pidän siitä miltä tunnut ajatuksissani
Mietin mitä ensimmäisen minuutin olisimme,
mitä tekisimme ja mitä meissä,
meille tehtäisiin
Koko vajaan seitsemän tunnin työpäivän
kuvittelen ja koitan nähdä
sinua toisena meistä,
minua toisena meissä,
meidän meinä meitä, mutta
vain juuri ja juuri pääsen
edes vaatteisiisi asti vähäsen,
hyväntuntuiset hihansuut,
farkkujen kiiltelevä nappi
Auringossa (30.3)
Toisella puolella kupliva
aurinko, toisella puolella sinä,
ja siinä välissä minä,
kuin puinen pyykkipoika.
Sydän (6.4)
Antamasi huovutettu sydän,
sormiesi synnyttämä sympaattinen olio,
kolmiulotteinen,
kelluu betonin valkeilla rosoilla,
keskellä isoa seinää,
samalla kuin palohälytin,
jota en ole testannut.
Välissä se italialainen ovi
jonka kaaren alle kerran
jäin miettimään sinua,
tai meitä.
Sinut (4.5)
Sinulle tarjoan ja sinulle jaan
toisen maailman
ja ulottuvuuden
joka minulle on oma.
Sinut vien sinne jossa
ensi kertaa ketunleipää söin.
Sinut siihen talutan jossa
ensimmäistä nokkostani kosketin.
