Puran lattian sotkua

Haluan (12.2)

Saat minut yskimään
Ajattelen koko yön sinua
pakattujen pahvilaatikoiden rinnalla
Haluan pidellä sinua sylissäni pesukoneella
Haluan viedä sinut heleästä kädestäsi pitäen
mukanani kylmäkellariin,
panssariovien taakse,
koleiden käytävien halki
Hengittämään viileän tuntuvaa ilmaa kanssasi,
nähdä suvereenin kohtisuorat linjat,
karheiden lautojen reunustaman kujan,
harmaan lohkeilleen lattian jota pitkin sinut vien
katsomaan Abloyn munalukkoa jonka takana ei ole
perunasäkkiä eikä marjamehuja,
vain palanen savea hyllyllä
Sitten kuljemme hiljaa umpikujaan mutkan taakse
ja painan sinut sementtiä vasten,
huulet kaihoisaan kaulaasi
Tällaisia ajatuksia ja tämä toive
minulla täällä sinusta on,
aluksi

Kuvittelen (2.3)

Kuvittelen sinut panssarioven kynnykselle
Kuvittelen sinut valkean puupöydän kulmalle
Kuvittelen sinut viereeni rusuisella betonilattialla
Pidän siitä miltä tunnut ajatuksissani
Mietin mitä ensimmäisen minuutin olisimme,
mitä tekisimme ja mitä meissä,
meille tehtäisiin
Koko vajaan seitsemän tunnin työpäivän
kuvittelen ja koitan nähdä
sinua toisena meistä,
minua toisena meissä,
meidän meinä meitä, mutta
vain juuri ja juuri pääsen
edes vaatteisiisi asti vähäsen,
hyväntuntuiset hihansuut,
farkkujen kiiltelevä nappi

Auringossa (30.3)

Toisella puolella kupliva
aurinko, toisella puolella sinä,
ja siinä välissä minä,
kuin puinen pyykkipoika.

Sydän (6.4)

Antamasi huovutettu sydän,
sormiesi synnyttämä sympaattinen olio,
kolmiulotteinen,
kelluu betonin valkeilla rosoilla,
keskellä isoa seinää,
samalla kuin palohälytin,
jota en ole testannut.
Välissä se italialainen ovi
jonka kaaren alle kerran
jäin miettimään sinua,
tai meitä.

Sinut (4.5)

Sinulle tarjoan ja sinulle jaan
toisen maailman
ja ulottuvuuden
joka minulle on oma.
Sinut vien sinne jossa
ensi kertaa ketunleipää söin.
Sinut siihen talutan jossa
ensimmäistä nokkostani kosketin.