Runoja viime syksyltä

10.6.2007 02:27
Tomi

OLEMME (10.10)

Luota että olen.
Luota että kohtaat minut.
Äläkä vain luota vaan etsi minua.
Ja luota siihen että minä etsin sinua.
Luota että minä luotan.
Että olet.
Että löydän, kunhan en luovuta.
Äläkä luovuta.
Luota meihin.
Minäkin.
Luotetaan että tulemme meiksi.
Luotetaan.
Etsitään.
Kohdataan
- tullaan, ollaan
me

MANSIKOITA (11.11)

100 asiaa joista tahtoisin jutella.
1000 tapahtumaa jotka haluaisin kertoa.
10000 yksityiskohtaa jotka mielelläni paljastaisin.
100000 ajatusta jotka voisin jakaa.
Mutta jaksanko.
Mutta jaksatko.
Jos vain maataan sängyllä vierekkäin
pimeässä,
tuijotetaan kattoa,
mansikoita syöden.
Jo se olisi minulle niin paljon.

YKSI VÄRI: HARMAA (21.11)

On lauha marraskuun sää.
Katson verhojen välistä kadun toiselle puolelle.
Hajanaisia läikkiä laimeaa lunta kelmeällä nurmella,
josta kohoaa iso talo,
jonka koko seinä melkein pakahtumaisillaan
sälekaihtimien hiljaisuuteen,
elottomiin verhoihin,
kaikkialla liikkumattomia mustia ikkunoita.
Mutta käsiä ja kasvoja ja jalkoja ja avaraa ja täytettyä tilaa tuoltakin löytyisi.
Eteisessä pari hiekan murusta.
Olohuoneessa esineitä puusta ja nahkasta.
Tv. Johtonsa sykkyrällä sikin sokin.
Kirjakaapissa kuvia kehystettyinä,
kertoen että jotain on joskus tunnettu, opittu.
Ja alalaatikossa läjä muistoja vaikka mistä.
Aaltomaljakossa pölyä.
Raamattu muiden kirjojen lomassa,
haperoine kellastuneine kuolinilmoitusleikkeineen.
Makuuhuoneessa kelloradio ja itsevarmat digitaalinumerot.
Vessassa peili jossa vesiläikkiä, hajanaisia osia sormenjäljistä.
Pyykkikori vaatemyttyjä ahmineena ja kylläisenä.
Keittiössä leipiä ja hedelmiä maljakoissa.
Kahvinkeittimessä vähän kahvin tähteitä, pinnalla rasvaa.
Jääkaapissa pussillinen tomaatteja,
jonkun kyljessä ehkä läikän alkua.
Ketsuppi. Sinappi. Kaikkea sellaista.
Olisi. Jos sinne voisi päästä katselemaan mitä siellä onkaan.
Ja on siltikin.

KOHTAUS KASSAJONOSSA (22.11)

Liukuhihnan alussa
vain pieni ontto valkea muovipala
erottamassa
hasselpähkinäsuklaakeksejäni
hänen kotimaisesta kurkustaan.

Liukuhihnan lopussa
ainoastaan kapea musta kiila
keltaisen paprikansa
ja minun
suklaapatukoideni välissä.

OODI KAUNIIMMALLE SUKUPUOLELLE (23.11)

Yhtäkkiä näenkin hänet ilman meikkiä.
Epätoivoa, epäuskoa, epätietoisuutta, epävarmuutta
jämähtäneenä kalmamöhkäleeseen.
Kaasukammioiden juutalaiskasat
matamassa lanan edessä
kolkkoine olkapäineen
kylmine kalloineen
kohti kuopan
pohjaa.

SILMÄNI (26.11)

Jos rakkaus on sokea
minun silmät on
puhjottu nauloilla
ja viimeistelty nuppineuloin,
riuhdottu nostokurjen ruosteisella koukulla
marraskuisen viiman halki,
tiputettu ankealle sisäpihalle,
valettu rujoon sementtiin,
laskettu synkkään mutaiseen pohjaan
syrjäisen lammen
jota haalistuneet kaislat ympäröi.

UTOPIA (27.11)

Asuisi metsässä.
Joisi kahvia,
kodan tapaisessa johon on vedetty sähköt
monen kymmenen kilometrin päästä
jollain ihme tavalla.
Katselisi elokuvia.
Käyskentelisi valtaamassa kameraan
mäntyjen varjojen asentoja kuohkeilla hangilla,
oravien puuhasteluja.
Välillä suuntaisi silittelemään karhua.
Jos se heräisi,
jutustelisi sille säästä ja muusta.
Kunnes lähtisi kahvinkeittoon.

MAAILMAN LYHYT HISTORIA (1.12)

Eeva haukkasi omenasta.
Daavid kyykytti Goljatin.
Jeesus tepasteli vetten yllä.
Martti Luther naulasi 95 teesiään Wittenbergin kirkon oveen lauantaina 31. lokakuuta 1517.
James Bond on pelastanut maailman kymmeniä kertoja aivan viime kymmenesosasekunneilla.
Beethoven sävelsi Oodin ilolle.
Lordi voitti Euroviisut.
Minä huomasin sinun tutkivan
keksipakettien kylkiä
ja

tulin juttelemaan.

KUPPI (12.12)

En tiedä kenen kuppi se on.
Mutta siitä juon kahvia muutaman kerran päivässä taukohuoneessa.
Se on ruskea ylöspäin hiukan kapeneva korkeahko.
Kyljessä joku jättämässä hyvästejä vankkureille joiden mukana neljä miestä.
Musta ja valkea hevonen.
Taustalla talonökösen juuresta kohoaa vaatimaton puu vailla lehtiä.
Ympärillä sadetta enteileviä pilviä.
Vankkureiden toisella puolella näyttäisi olevan vain yksi rengas, keskellä.
Ehkä piirtäjällä ei ole perspektiivit hallussa.
Tai oli tuolloin humalassa.
Huomenna toisin vihdoin oman kupin, valkea, kukkia.
Ostin sen jo kesällä.
Kävisin myös jouluaterian syömässä.
Ilmassa on yhtäkkiä alkanut olla joulun tunnelmaa.
Huomasin aamulla hämyisen huoneen kynttilöineen.
Pitkä pöytä oli jaettu kahdeksi poikittain olevaksi.
Eltaantuneet muoviset ruutuliinat vaihdettuna lämpimän sävyisiin koristeellisiin.
Ilmoitustaululla rehottaen köynnös jouluvaloja.
Ei varmaan osannut kuvitella kupin piirtäjä että joskus joku pitelisi kuppia ja katselisi sitä
miettien mitä ostaisi kellekin joululahjaksi,
miettien muutenkin tuntemiaan ihmisiä,
ja asioita joita hänelle on tapahtunut,
ja pieniä suunnitelmia ja unelmia mitä hänellä on.
Peukalon alla korva, jonka läpi kynttilän leimua sormilla.

KAIKKI VAIKUTTAA KAIKKEEN (20.12)

Jokainen teko painottaa noppaa.
Jokainen valinta raaputtaa jotain korteista.
Jokainen sana täristää rulettipöytää.
Jokainen mielipide puhaltaa perhosen siipiin.
Tapahtumista ja asioista ja hetkistä kaikki,
joka ikinen,
kutittaa sattumaa varpaista höyhenellä,
tai hieroo onnea selästä minkkikäsinein,
tai tunkee nuppineulan kohtalon kynnen alle,
tai leikkaa vasemman korvan irti tulevaisuudelta.

JALAT LEMPIRISTEYKSESSÄNI (28.12)

En tiedä hänen maailmaa.
Enkä häntä.
En tiedä paljoakaan,
hänestä ainakaan.
Mutta olen nähnyt
juuri hänenlaisiaan ajateltuani
kaukaa korkeat kenkänsä risteyksessä,
ollessaan kysymässä tietä jonnekin,
ja kääntyvät kasvonsa kun vilahdin ohitseen vihreille.
Kotona söin kesältä jääneen jäätelön.
Ja seuraavana päivänä kun ajattelin sitä hetkeä siinä risteyksessä,
radiossa laulettiin kadulla törmäämisestä.
Olen googlettanut hänen kuvia,
ja tietoa hänestä,
huomannut kotisivujensa Courier New –fontin.
Nyt ajattelen minua, häntä, itseäni.
En ole koskaan ollut vankilassa,
etsinyt päivänvalossa kaupungista paikkaa johon kusta,
ainakaan marraskuussa,
enkä tiedä missä täällä järjestetään balettitunteja.
Jos asiat olisi helppoja ja voisi vain valita
loikoilisin penkillä, se olisi kevättä,
jalat lähentyisivät yksi kerrallaan jostain,
ei tarvitsisi hoitaa sähköllä.