Lisää runoja erään T-paidan rintasanan pohjalta

Oodi epätoivoisuudelle (5.6)

Kaikki kivet on heitetty
Kaikki linnut matkittu
Kaikki eläimet on imitoitu
Kaikki kielet kokeiltu
Etuperin ja takaperin
Kaikki äänensävyt on esitetty
Hämärään sopeuduttu
Jokainen sopukka on tutkittu
Jokainen muoto opiskeltu
Jokainen rystynen on hakattu
Päästä ei paljoa jäljellä
Sammalet järsitty loppuun kauan sitten
Matoja ei enää löydy
Ja vain yksi korvanipukka joskus häivähtänyt luolan yllä
Kaikki alkaa olla niin selvää
On aika siirtää voimavarat
levitaatioharjoituksiin

Aivan samoin (5.6)

Aivan samoin
kuin kaivosonnettomuuden uhrit alkavat
toivon hiipuessa syödä multaa,
juoda omaa kustaan,
ja vihdoin, kun ei enää tunnu olevan
muita vaihtoehtoja,
nääntyessään alkavat syödä
mädäntyneitä lajitovereitaan,
niin samoin,
tietyssä pisteessä ihmisyyden koordinaatistoa,
selvitäkseen mitenkään,
pitää onnistua, tuhon uhalla,
adjustoitumaan nauttimaan
tuskasta, yksinäisyydestä,
hulluudesta, ja
kuun pimeimmistä nurkkauksista.

Ja haikuja jotka eivät liity asiaan:

Minä, hissi - hän,
keltainen sählymaila;
muistan vieläkin.

Pussinsulkimen
sormukseksi antaisin
sinulle tänään

Ylihuomenna
sielusi punastutan
kuin horisontin.

Heitän housut ja
pehmolelut lattiaan,
hypähdän sänkyyn.