Kesän pimeys

TAPANINPÄIVÄ (8.1)

Täti veisaamassa Titanicin tunnaria uusilla karaokelaitteillaan.
Selailen sukukirjasta 1800-luvun sukulaisia.
Useimmat kuolleet pienenä,
muistakin harvat saivat lapsia.
Kohta kokeilen serkun trumpettia,
huulet turtina, ohimot pihisten.
Voiköntti sulaa lämpimään riisipiirakkaan.
Kahvi laimeahkoa.
Sitten toisen serkun asunnolle lähelle.
Eteinen täynnänsä lehtiä ja mainoksia.
Remontti vielä vaiheessa.
Laajakuvaplasma-tv:ssä Amélie,
katson korkealta kaupungin valoihin,
jotka näyttävät melko siltä mitä ovat,
patterin lähellä tulee nahkatakki päällä kuuma,
mietin ja ajattelen, katson.

RYPÄLE (8.1)

Eilisaamuna olin asettanut
sipulipussiin sullotut piparkakkukalat
sekahedelmäcocktail-tölkin päälle kaappiin.
Tänä aamuna keskellä loskaista suojatietä
vihreän kuulas viinirypäle.

VALOA (24.1)

Kahvihuoneessa ajattelen suomalaisia rakkauslauluja,
panssariovi kiinni tömähtää,
läpinäkyvänä heilahtaa tyhjän muovisen pullapussin kulma,
niskassaan pisara valoa.

HÄNELLE JONKA JOSKUS PALJON MYÖHEMMIN HUOMASIN TEKSTI-TV:SSÄ
MAALINTEKIJÖIDEN SEASSA (26.1)

Siitä kuvasta tuli alivalottunut.
Sen pipon kadotin seuraavassa kuussa baariin.
Radiossa soi turkulaista poppia.
Silloin pysäkillä aamuseitsemältä
taisit tietää että siihen se jää.
En saanut kuvata sinua, kuvankin otit kaukaa.
Vähän myöhemmin katsoin linja-auton käytävältä silmiisi ikkunapaikalle
ja erkanin kylmyyteen,
jatkoit kouluun.
Pääsiäisen aikaan luulin että vilahdit ohitseni Kauppakadulla,
kun krapulassa suuntasin ennen sählyä hakemaan hampurilaisia,
olit täällä jalkapalloturnauksessa,
mutta tekstasit ettet se sinä ollut;
niin tiukka aikataulu ettet pääsisi minnekään.
En ole varma uskonko sitä vieläkään,
mutta tiedän ettei sillä ole mitään väliä mihinkään.
Kappale päättyy
ja poistun kahville.

RAKKAUSRUNO JUOPOLLE NAAPURILLE (30.1)

Mitä kuuluu sinun elämään.
Millainen ihminen olet.
Tiedän sinusta oikeastaan vain että
sammuttelet välillä valoja, televisiota.
Viet panttipulloja.
Joskus ovemme törmäävät kun poistumme samalla kertaa.
Usein hyräilet jotain, hyväntuulisena.
Mutta tiedän miksi linkkaat oikealla jalallasi.
Ketä sinä ajattelet iltaisin.
Ketä, tai mitä, kaipaat.
Milloin viimeksi keitit mannapuuroa.
Muuttaisin kohta pois läheltäsi.
Et osaa arvata, mutta itken meidät erottavan seinän takana.
Tuntuu että voisit olla vaikka maailman upeimpia ihmisiä,
mutta kukaan sitä tuskin tulee ajatelleeksi,
paitsi minä, nyt pidellessäni tarhassa ompelemaani patalappua käsissäni,
laskiessani pahvilaatikkoon.

KIRVES (20.2)

Pienenä veljen kanssa
Poliisiopistoja katsellessa
viikonloppuaamuisin
se oli kuitenkin vain
lievä illuusio
että olisin missä muutkin.
Ei kokonainen maailma
voi piiloutua maailman taa

väistämättömästi.

”Hei muistatko minua” huudahti
totuus ja iski itsensä julki
kirveellä sydämeeni,
hidastettuna.
Ja nyt pursuan mehua
jota olen.

APINA (3.3)

Asetan kakkuvuoan
maailmankartalle.
Yllä pehmoleluapina
loisteputkilampun viimeiseen ritilään
tarrautuneena roikkuen.
Pöytien saartamana mies.
Tympääntyneen oloisena.
On perjantai.
Abban slovari soi.
Ja seuraava päivä olisi lauantai.
Tämäkin aivoihin tulisi jäämään.

Kävelin ympäri kuumaa kaupunkia. Menin vuokraamaan Jackie Brownin. Tulin kotiin, väsytti, oli kuuma, tein tämän ja nukuin. Käytin tätä 01-04
paljon Cityssä deitti-ilmoituksenani. Ainakin yhden muistan jopa tavanneeni. Oisinkohan noin 30-40 vastausta tällä saanut 20-30 ilmoituskerralla. Se vaan että vähän aikaa sitten huomasin Googlen kuvahaulla että se kukka jota tarkoitin ei olekaan tulikukka. Se on sellanen jossa on tummankeltainen pää, pyöreä, siis ihan kuin vanupuikon pää se kukka, noin 10 senttiä korkea, rikkaruohomainen. Kasvaa asfaltin ja nurmen rajatilassa monesti.

Mitä niille kuuluu (18.7.00)

Olen nähnyt yksinäisiä
tien poskella nakertamassa
raakoja kukkia ja kävellyt ohi.
Pihasaunioita.
Aivan herkullisen värisiä.
Olen kävellyt ohi
yksinäisen joka seisoo tai vaappuu
sosiaalitoimiston tai divarin
kohdalla syksyllä ja kesällä
ja on ehostanut huulensa
Pepsodentilla, turpean turkooseiksi,
poskissa laastareita,
aboriginaalin ilme,
hakaneuloja missä sattuu,
pinkki tai violetti
tai viininpunainen palttoo,
kukalliset tai raidalliset
tai neliöiset sukkahousut.
Sitten näkee näitä
mustiin pukeutuneita sällejä
kasvot paeten
makaamassa helteisellä asfaltilla
Minna Canthin kadulla
ihmettelevä susikoira vieressään.
Ja pipopäisiä retkuja naama verellä
kävelemässä vastaan aivan kuin
olisivat meinanneet tunkee lihamyllyyn
kieli edellä.
Tiedän että jotkut yksinäisistä
eivät ole niin arkisia ja karskeja,
väsäävät sonaatteja ja vastaavaa.
Jotkut makaavat kiskoilla
mielessään monta vuotta
ennenkuin eivät enää luota onneensa
ja kantti ja pokka kestää ja pitää.
Joku näistä hehtaarikaupalla
poikkeavistakin vielä hiukan
poikkeava aloittaa jossain
sarjamurhansa yhdellä tai useammalla nilkillä.
Monet hankkii akvaarioita
ja kissoja, ja shoppaavat ehkä
lisää entisten möllöttäessä kyljellään
turvonneina ja luovuttaneen näköisinä.
Siellä ne on huoneessa ja ruokaa
ripotellaan tai annostellaan.
Yksinäiset.
Tapoja ja syitä on monia.
Usein vaan se että sellasia ne ovat.
Se että ei niillä kukaan mitään tee.
Joku niistä menee Alkoon.
Sieltä löytyy erilaisia pulloja.
Joku menee kakolaan.
Joku käy kakolassa.
Joku miettii millasta siellä kakolassa olis.
Joku käy vaikka Kuhmon korvessa miettimässä.
Joku miettii minne ihmeeseen kuuluu.
Joku laatii juttua Henkilökohtaista-palstalle.
Jotkut harvat kehtaavat vastatakin.
Niiltäkin varmaan puuttuu vaikka mitä.
Mutta tuskin siitä mitään tulee paljon kummallekaan.
Uusia ilmoituksia, uusia vastauksia.
Kymmenet tuhannet pureksivat
sämpylää eivätkä huomaa,
muruja putoaa sanojen lomaan
ja musteen ylle, heitä kiinnostaa enemmän
Kalle Kehveli ja muumit.
Olen nähnyt
yksinäisiä tien poskella
nakertamassa raakoja kukkia ja
kävellyt pois.

Nukuin koko maanantain.
Olin mennyt sunnuntaina 23:30 nukkumaan;
heräsin tiistaina 0:30.
Siihen ei moni pysty.
Koskaan.
Minään päivänä.
Mutta miksipä tarvitsisikaan.
Nousin koska kiinnosti tarkastaa iltalehdistä
millaisia murhia ympäri maata on tehty
tai mitä muuta kiinnostavaa tapahtunut,
ja kahvia alkoi tehdä mieli.
Mutta oli vain yksi korvapuusti enää sen kanssa,
sekin pienoismalli.
Jääkaapissa ei ollut juuri mitään.
Miten riipaisevalta se näyttikään.
Kuin peilin ruumiinavaus.
Joten makoilin vaan sängyllä,
lusikoiden omenamarmeladin jämiä.
Iltalehdissä oli enimmäkseen vain pituushyppääjästä
joka oli saanut keihään kylkeensä.
Mutta ei oikein mitään muuta,
jos tanskalaisen teinin alkoholikuolemaa bulgarialaisessa baarissa ei lasketa.
Koko aamuyön ripotteli.
Sitten tajusin että minullahan on kaapissa se pussillinen pastaa.
Jonka värjäämiseen on käytetty myös mustekalaa.
Joka on italiaksi negro ja jotain.
En minä oikein osannut sitä laittaa.
Mutta söinpä sitten sitä koneen ääressä,
lipitellen sangriaa, riisutun miehen versiona,
ja katselin Youtubesta Väiski Vemmelsäären parhaita paloja.
Mietin että olenkohan ainut, tai monesko,
joka on milloinkaan tehnyt noin.
Menin ikkunaan.
Kiersin sälekaihtimet.
Aamu oli ryömimässä esiin takavarpaat turtina.
Se oli tullut hyvin kaukaa ja oli nääntymässä.
Taivas kuin sitä kalvaisi jokin.

Bonusraitana krapularunoja:

Aamu

Noniin mistä tätä voi alkaa kerätä kasaan
Miten minä puran tämän
Missä on venttiilin nuppi
Älä sinä sano minulle että tämä vain jatkuu ja jatkuu
Älä sano että tämä se on
Sanopaskin
Noniin missä

TV

Lumi oli kirkasta ja pehmyttä
mutta ei siitä kukaan maksaisi.
Se nainen oli lentänyt pois
joten jouduin antamaan sen television kämppikselleen.
Olin opetellut illalla italiaa
mutta se nainen olikin lentänyt pois kauniine nimineen.
En muista mihin laitoin sen television
ja millainen huone sen ympärille jäi.
Mitkä sen lempisarjat on
ja mikä on sen kotikaupunki.
Miksi kukaan tulisi Italiasta Suomeen opiskelemaan.
Löytääkseen itsensä tuijottamasta aamuyöllä tv-chattia?
Miksi kukaan tulee mistään minnekään.
Miksi tekee mitään.
Sinä päivänä lumi oli kaunista.
Muistan juuri ja juuri mitkä kengät minulla silloin oli.
Ja entä se kämppiksen ilme kun totesin kömpelösti
arridiverci.

Olet kuin hopeinen puuma,
kuultavaan muotoon valettu jäntevä ryhti,
lukemattomat lihaksesi täynnä hedelmäistä raikkautta,
myriadi veresi valtoimenaan väripalettien salaisia katedraaleja,
aamussani, yössäni, ulottuvuudessani
hievahtamatta laiduntava vartija,
niin alaston, vain yksittäisillä pölykiteillä verhoiltu.
Väijyt väijymistäsi hiljaa jokaista askelta, varjoa,
tähdenlentojen kalpenemista notkeammin refleksein,
lipeämättä pyhästä tehtävästäsi,
kytien keväisten oksien melankoliaa,
alati valmiina singahtamaan,
vielä vaiti,
mutta kohta karjuva,
kitansa hienovaraiset kosmokset paljastava,
pehmeän rajusti lävitse kiitävä villipeto,
harteille levittäytyvä telepatia,
nielaisten mielesi tajuntaan,
kaiken väristen, kaiken kokoisten, kaiken valoisten, kaiken auraisten näppäinten
valtaaman pianon
sielun impromptun läpileikkaukseen,
aina yhtä rehellisenä kuin jumala.

Kun halattiin junalaiturilla tiesin.
Kun kiidettiin rullaportaita tiesin.
Kun haettiin lähikaupastasi minulle pullaa kahvin kanssa
ja Mountain Dewiä krapulaani tiesin.
Kun annoit rairuohopussin tiesin.
Kun kerroit sen yhden sinulle tapahtuneen asian tiesin.
Kun avasin herkkusienitölkit tiesin.
Kun makasin koristetyynyilläsi samalla kun valmistit pastaa tiesin.
Kun asetit suolan ja mustapippurin vastakkain tiesin.
Kun ruokalevolla kuuntelimme Van Morrisonin laulun tiesin.
Kun purin korvalehteäsi tiesin.
Kun katsoin miten olet lähelläni tiesin.
Kun kysyit keittäisitkö minulle kahvia tiesin.
Kun seuraavana päivänä astelimme kohti puistoa minttujäätelöä syöden tiesin.
Kun kuljimme ison kiven ohi tiesin.
Kun huomasimme viimeiset lumen rippeet tiesin.
Kun saavuimme aukiolle tiesin.
Kun istuimme kaatuneen puun rungolla suoraan aurinkoa päin kun ambulanssi jossain lauloi tiesin.
Ja kun ilmoitit kärpäsen laskeutuneen pikkurillilleni tiesin ja tunsin.
Tiedän että kahvi on ainut asia joka tässä mainitaan kahdesti, ja nyt siis jo kolmesti.
Tiedän että on yö, kello yksi yli yksi, kesä, ja kohta keitän itselleni kahvia.
Tai ei, otankin kahviliköörin jämät. Ehkä.
Tiedän että tämä runo jää vaille kunnollista lopetusta, epätietoisena ilmaan.
Tiedän etten välitä lainkaan mistään sellaisesta,
samalla kun mustassa nahkanojatuolissani
juon kahvejani tai kahviliköörejäni,
television tarjoilemaa ähinää katsellen.

Ennenaikaisen kevätsiivouksen yhteydessä,
tammikuussa, äiti sen löysi
puhelinpöydän laatikosta,
rei'ittimen ja suurennuslasin alta,
ja ojensi minulle,
lompakon joka isällä kuulema oli mukana
kun kahdeksan kuukautta ennen syntymääni
ajoi kolarin ja kuoli.
Valkoviiniä juoneena,
vähän ennen Puutossalmen lossia,
kallioleikkaukseen, auringon laskiessa.
Kuvittelen miten aivot hytisee asfaltille levahtaneina
tuulilasin halki pärskähdettyään.
Jerusalemista tuotu kamelinnahkainen lompakko,
takataskusta tai kojelaudalta lentänyt,
lepää ihan lähellä.

Hiljaisuus.

Pidin lompakkoa kuukauden ikkunalaudalla
lasikalan kanssa.
Sitten siirsin baarikaappiin.
Miksi juuri samalla minuutilla soitti
isän Niuvan työkaveri lähes 40 vuoden takaa,
ja luuli minua häneksi jolta toinen etunimeni on.
Päätin pitää lompakon mukanani koko kesän
vaikka vain tyhjänä.

Teinkö todella
aurinkokeinussa istuskellen,
samalla kun hän luki pääsykokeisiin,
ja hieroin välillä hänen pohkeitaan,
ja katselin varpaita,
teinkö todella siinä,
kaiken sen tapahtuessa ympärillä
niin kevyenä ja raukeana,
iso varis hyppeli suihkulähteen tykö,
pilvet lipuivat kuin vain pilvet voivat,
teinkö todella,
Nokialla näpytellen,
koko kevään kyteneen runon,
isäni autokolarista,
esim siitä miten sen aivot leviää asfalttiin,
todella teinkö,
runon siitä mitä tapahtui ennen kuin synnyin,
siinä keltavihreillä raidoilla istuskellen,
ison pehmeän tyynyn päällä,
kengättömät jalat heiluen,
todellako teinkö,
kuin jäätelötötteröä lipsutellen,
hiljalleen, mutta väistämättömästi,
ensimmäisen runoni siitä ihmisestä,
josta tiedän vain parit anekdootit.
Mutta,
kuka muukaan kuin minä.

Liian isoja katuja
Liian isoja taloja
Liian isoja tapahtumia
Aivan liian massiivisia turistivyöryjä
Alkoi käydä ahdistamaan
Lähdin yöbussilla keinuen pakoon
Loppuviikon katselen
sängystäni samettityynyjen seasta elokuvia
ja syön maksalaatikkoa,
puolukkasurvoksella
Jos haluan rentoutua lisää
laitan Merisään soimaan
ja jos tulee tarve täydentää ruokavarantoja,
kuljen pitkän mäen ylle,
kahmon mitä tarvitsen,
ja koitan sitten hymyillä
tutulle kassatytölle
sydämeni kyllyydestä

Sinä, sinä, sinä, sinä. Sinä. Si(Sinä sinä sinäsinä sinä sinä. Sinä, sinä. S i n ä. Sinä? Sinä sinä sinä sinä si nä. Sinä, si-nä. Sinä, sinä. S, i, n, ä. Sinä sinä sinä sinä sinä sinä (sinä, sinä sinä [sinä, sinä sinä sinä; sinä sinä sinä - sinä sinä sinä sinä, sinä&sinä, sinä, sinä] sinä, s, i, n, ä, sinä, si, nä, sinä, sinääääää, sinä -- sinä sinä) sinä ssssssinä, sinä sinä sinä sinä, sinä. Sinä, "sinä", sinä, sinä, sinä, sinä. Sinä, sinä, sinä, sinä/sinä, sinä, si, nä, sä, sinä. SINÄ. Sinä. ..Sinä, sinä, sinä=sinä. Sinä, sinä sinä sinä+sinä, sinä, sinä. _Sinä_ Sinä. Sinä, sinä, sinä, [sinä, sinä, sinä - sinä, sinä s sinä i sinä n sinä ä sinä, sinä, si, [sinä sinä sinä] nä, sinä.äniS Sinä, sinä sinä Sinä sinä sinä. 51nä. Sinä, sinä, sinä, sinä, sinä ´sinä´ sinä sinä sinä sinä inä sinä. Sinä sinä {sinä [si(nä si)nä] sinä} sinä, sinä\sinä. $inä. Sinä, sinä sinä šinä sinä, sinä... Sinä, sinä, sinä si(sinä)nä sinä, si, nä, sinä sinä, s-i-n-ä, sinä, sinä - sinä sinä, sinä. Sinä, sinä, sinä, sinä, sinä sinä sinä sinä! Sinä, sinä, sinä, sinä. Sinä. Sinä sinä sinä sinä. Sinä, sinä. S i n ä. Sinä? Sinä sinä sinä sinä si nä. Sinä, si-nä. Sinä, sinä. S, i, n, ä. Sinä sinä sinä sinä sinä sinä (sinä, sinä sinä [sinä, sinä sinä sinä; sinä sinä sinä - sinä sinä sinä sinä, sinä&sinä, sinä, sinä] sinä, s, i, n, ä, sinä, si, nä, sinä, sinääääää, sinä -- sinä sinä) sinä ssssssinä, sinä sinä sinä sinä, sinä. Sinä, "sinä", sinä, sinä, sinä, sinä. Sinä, sinä, sinä, sinä/sinä, sinä, si, nä, sä, sinä. SINÄ. Sinä. ..Sinä, sinä, sinä=sinä. Sinä, sinä sinä sinä+sinä, sinä, sinä. _Sinä_ Sinä. Sinä, sinä, sinä, [sinä, sinä, sinä - sinä, sinä s sinä i sinä n sinä ä sinä, sinä, si, [sinä sinä sinä] nä, sinä.äniS Sinä, sinä sinä Sinä sinä sinä. 51nä. Sinä, sinä, sinä, si;nä, sinä, sinä ´sinä´ sinä sinä sinä sinä inä sinä. Sinä sinä {sinä [si(nä si)nä] sinä} sinä, sinä\sinä. $inä. Sinä, sinä sinä šinä sinä, sinä... Sinä, sinä, sinä si(sinä)nä sinä, si, nä, sinä sinä, s-i-n-ä, sinä, sinä - sinä sinä, sinä. Sinä, sinä, sinä, sinä, sinä sinä sinä sinä! Sinä, sinä, sinä, sinä. Sinä. Sinä sinä sinä sinä. Sinä, sinä. S i n ä. Sinä? Sinä sinä sinä sinä si nä. Sinä, si-nä. Sinä, sinä. S, i, n, ä. S!nä sinä sinä sinä sinä sinä (sinä, sinä sinä [sinä, sinä sinä sinä; sinä sinä sinä - sinä sinä sinä sinä, sinä&sinä, sinä, sinä] sinä, s, i, n, ä, sinä, si, nä, sinä, sinääääää, sinä -- sinä sinä) sinä ssssssinä, sinä sinä sinä sinä, sinä. Sinä, "sinä", sinä, sinä, sinä, sinä. Sinä, sinä, sinä, sinä/sinä, sinä, si, nä, sä, sinä. SINÄ. Sinä. ..Sinä, sinä, sinä=sinä. Sinä, sinä sinä sinä+sinä, sinä, sinä. _Sinä_ Sinä. Sinä, sinä, sinä, [sinä, sinä, sinä - sinä, sinä s sinä i sinä n sinä ä sinä, sinä, si, [sinä sinä sinä] nä, sinä.äniS Sinä, sinä si:nä sinä Sinä sinä sinä. 51nä. Sinä, sinä, sinä, sinä, sinä ´sinä´ sinä sinä sinä, sinä, S inä sinä. Sinä sinä {sinä [si(nä si)nä] sinä} sinä, sinä\sinä. $inä. Sinä, sinä sinä šinä sinä, sinä... Sinä, sinä, I sinä si(sinä)nä sinä, si, nä, sinä sinä, s-i-n-ä, sinä sinä - sinä sinä, sinä. Sinä sinä, sinä, sinä, sinä sinä sinä N sinä! Sinä, sinä, sinä, sinä. Sinä. Sinä sinä sinä sinä. Sinä, sinä. S i n ä. Sinä? Sinä sinä sinä sinä s i n Ä. Sinä, si-nä. Sinä, sinä. S, i, n, ä. Sinä sinä sinä sinä sinä sinä (sinä, sinä sinä [sinä, sinä sinä sinä; sinä sinä sinä - sinä sinä sinä sinä, sinä&sinä, sinä, sinä] sinä, s, i, n, ä, sinä, si, nä, sinä, sinääääää, sinä -- sinä sinä) sinä ssssssinä, sinä sinä sinä sinä, sinä. Sinä, "sinä", sinä, sinä, sinä, sinä. Sinä, sinä, sinä, sinä/sinä, sinä, si, nä, sä, sinä. SINÄ. Sinä. ..Sinä, sinä, sinä=sinä. Sinä, sinä sinä sinä+sinä, sinä, sinä. _Sinä_ Sinä. Sinä, sinä, sinä, [sinä, sinä, sinä - sinä, sinä s sinä i sinä n sinä ä sinä, sinä, si, [sinä sinä sinä] nä, sinä.äniS Sinä, sinä sinä Sinä sinä sinä. 51nä. Sinä, sinä, sinä, sinä, sinä ´sinä´ sinä sinä sinä sinä inä sinä. Sinä sinä {sinä [si(nä si)nä] sinä} sinä, sinä\sinä. $inä. Sinä, sinä sinä šinä sinä, sinä... Sinä, sinä, sinä si(sinä)nä sinä, si, nä, sinä sinä, s-i-n-ä, sinä, sinä - sinä sinä, sinä. S.I.N.Ä. Sinä, sinä, sinä, sinä, sinä)nä sinä sinä sinä!

Tässä joitakin sekalaisia runoja, vaikka, onko mulla juuri muuta kuin se yksi ja sama ja kiva aihe... heh.

TAIDENÄYTTELYN AVAJAISET (9.4.04)

Piripöhnäinen äijä kyyryssä jakkaralla.
Kuiskailee vastapäätä hajareisin istuskelevalle miekkoselle.
Yrittänyt kuristaa jonkun kaverinsa joskus.
Epäilee kannattaisiko tulla uskoon.
Toinen kannustaa.
- Maailmassa on 22000 uskontoa mutta vain yksi usko.
- Yksi herra yksi jumala yksi Kristus yksi usko.
Siemailen kahvia.

Sauna jää väliin.
Elokuvateatterissa liukumäen harjalla istuva
tyttönen levittelee käsivarsiaan, tavoittelee kattoa,
valkea mekko, hohtavia käden jälkiä,
sälekaihtimen pituiset kynnet taipuilevat,
sohivat ilmaa.

Kohta juodaan greippiboolia.
Haen yhden karkin.
Se on vihreä kolmio, siinä on N-kirjain.
Mietin aveciani joka ei päässyt.
Hänen serkkujensa isä, entinen huippujalkapalloilija,
tutkiskelemassa valokuvia seinällä.

Kohta olen ulkona, muut tupakoivat, suunnittelevat iltaa, tai seuraavaa.
Kun käppäilen kotiin ja avaan television,
poliisi on vanginnut Bodom-murhaajan.

MINUNLAISET (8.11.04)

Missäköhän minunlaisia ihmisiä on.
Varmaan niitä on K-marketin tai S-marketin
Jauhot-osastolla valitsemassa sopivinta ja edullistakin
(täys)vehnäjauhopussia josta leipoa banaanikakkua.
Missähän niitä minunlaisia olisi.
Ehkä niitä olisi ikkunassa violettien verhojen
välistä ihastelemassa lehmusten helmeilevän keltaisten
lehtien kieppuilua ylös alas poukkoillen
pihan yllä Eroican soidessa,
kahvikuppi ja munkki kädessä.
Niitä voisi niitä minunlaisia olla nojatuoleilla
katsomassa www.play.comista tilattuja Fellinin tai
Herzogin tai Tarkovskin dvd:itä,
tai sitten Neloselta jotain Tosi-TV:tä,
tai South Parkia Kolmoselta.
Tai ne selailee deittipalstoja jotain kaltaistaan etsien,
yrittäen löytää, kohdata.
Tai ne keskellä yötä tunnustelee tapetin pintaa,
miettien missä heidänlaisiaan ihmisiä mahtaisi olla.

FUCKING VARKAUS (28.12.04)

Ei tullut hyökyaaltoa
eikä bussi ajanut jokeen
joten päädyin Varkauteen.
Täälläkin on ihmisiä.
Ihmisiä nimineen, naamoineen.
Täälläkin on hankia, tienpenkkoja,
pipoja, katuja, autoja menossa jonnekin.
K-market, Posti, Alko.
Viisi baaria, kuulemma. Yksi lukio.
Täälläkin ihmisillä on jouluvaloja ikkunoissa.
Kahvinkeittimet keittiössä loisteputkilampun alla.
Täälläkin ihmiset juttelevat
sammumisista, ihastumisista, tekemisistä.
Täälläkin sammutaan, ihastutaan, tehdään monenlaista,
unohdetaan.
Täälläkin ihmiset käyvät jääkaapilla, tupakalla, vessassa,
ruokkivat kissaa.
Täälläkin ihmisillä on lapsia, vanhempia.
Täälläkin nukutaan sängyissä.
Katsellaan tv:tä,
pelaillaan Xboxilla.
Seinillä Buffy-julisteita, tai kukkia.
Huoneet kuusikulmion muotoisia,
lattiat tasaisia, välillä naapurista kuuluu hiljaista mölinää.
Myös täällä asioilla on välimatkat,
korkeutensa, tavaroilla painot.
Täälläkin maailma herää
uuteen aamuun
kummastuneena ja luottavaisena.

HALUAN (13.5.05)

Haluan notkua kanssasi kaupan kassajonossa.
Haluan alkaa kanssasi vesi-ilmapallosotaa.
Haluan osteskella kanssasi jazzia.
Haluan katsella kanssasi yleisurheilua.
Haluan laittaa kanssasi hedelmärahkaa.
Haluan pyöräillä kanssasi rannalle.
Haluan jutella kanssasi sateessa.
Haluan olla ihmisten seassa kanssasi.
Haluan ihmisten seasta
löytää sinut.

SINÄ (3.7.05)

Mitähän sinä teet nyt,
jotain sinä teet.
En vielä tiedä sinua,
kuka olet ja
minkä niminen,
en voi soittaa sinulle ja kysyä mitään,
tai sanoa mitään mihinkään liittyvää,
tai olla vain hiljaa,
tai edes pitää puhelinta kädessä ja ajatella että soittaisin,
en voi.
Ehkä sinä makoilet rannalla pelaillen korttia joidenkin kanssa.
Tai sinä kenties surffailet netissä joillakin hassuilla sekalaisilla sivustoilla.
Tai sitten mahdollisesti
katselet televisiosta jotakin.
Ehkä juuri samaa kuin minä.
Espanjan ruokakulttuuria, ja muutakin.
Heittelevät jossain kylässä toisiaan tomaateilla,
rekkalastilliset sinkoilevat ympäriinsä punaisenaan,
sitten ihmiset liukuvat ilman paitaa
kujat vallanneessa ja täyttäneessä liejussa,
onnellisina.
Katsot varmaan eri etäisyydeltä,
erilaisessa huoneessa,
kuvaruutukaan ei ihan samaa kokoa.
Mistä sen tietää jos nojatuoli olisikin ihan samaa lajia.
Jotain sinä nyt olet tekemässä,
mitäköhän,
ja kukakohan olet.

MISSÄ OLET (3.11.05)

Missä olit kun World Trade Center romahti?
Missä olit kun Palander voitti pujottelun maailmancupin?
Missä olit kun Nightwish hajosi.
Diana, Konginkangas, Khao Lak.
Maitotölkit joissa on maalauksia.
Haluan tietää missä olit kun Ronn Moss laittoi deitti-ilmotuksen suomalaisille naisille.
En voi jutella kanssasi netissä,
että mitä olet siitä mieltä,
tai kun seuraavan kerran nähdään,
tai edes osoittaa lehdestä otsikkoa,
että tuollaistakin on tapahtunut,
ja kääntää sivua, ja ottaa uusi haukkaus pullasta,
ja katsella poskiasi.
Haluan tietää missä olet
kun seison verhojen vieressä katsellen ulos,
koivujen oksat hievahtamatta,
rekka murisee jossain liepeillä,
minulla on kylmää kahvia kädessä,
ja mietin missä sinä olet.
Missä olet.

MUSTE SULAA POIS, SIVUT LIIMAUTUU YHTEEN (3.11.05)

Halusin olla hänelle sinfonia.
Se miltä minusta tuntuu ihmisten lähellä,
tai sanotaan vaan suoraan: maailmassa,
on kuin olisin Beethovenin yhdeksännestä
15 sekuntia
jonkun yöchatin tunnarina
(leikitään ettei Beethovenin yhdeksättä olisi koskaan ollutkaan)
ja - kukaan ei mieti että kukakohan tuon on tehnyt,
onkohan tuota enemmänkin,
minkähänlainen tuo olisi kuulla kokonaan,
jos voisi tutustua kaikkiin sen käänteisiin
ja syvyyksiin ja rikkauksiin ja
muotoihin ja tunnelmaan,
sanomaan, siihen mitä se on ja
mitä sillä on annettavana – mutta,
siinä se vaan alussa hurahtaa,
niin että kukaan ei oikeastaan edes huomaa yhtään,
siellä se vaan on aina välillä toisinaan.
Kaikki keskittyy muuhun.
Olinko eka ja paljon viive.
Kukaan Jalasjärveltä hereillä?
Ja televisiosta tulee muutakin.
Ja maailmassa kaikenlaista muutakin televisioiden lisäksi.
Ja pieni pala minua joskus jossain.
Itse tiedän suurinpiirtein millainen olen,
mitä minuun sisältyy,
mitä kaikkea voisi löytyäkään.
Mutta kellekään en ole olemassa.
Haluan olla.
Hänelle olin.
Mutta ehkä hänen makua on jonkinlainen ihan muu.
Painoi vain stop,
juuri kun luulin että tajuaa miten kaunista onkaan ja alkaa itkeä sitä.
En kuule enää oikein itsekään.
Tuuli hivelee partituuria aukiolla
syvällä metsän hämärässä,
pisaroita lätisee nuoteille,
ja kaikelle
joka oli hänelle.

HETKET (1.2.06)

Yhtenä hetkenä seison lätäkössä
baarin lankuilla
lasin sirpaleiden yllä.
Toisena hetkenä katson mustassa nahkanojatuolissa
Avaran luonnon gaselleja ja leijonia,
syön talkkunaa,
juon Liptonia.
Kolmantena hetkenä mietin
mitä teen täällä,
missä rakkaus on.
Neljäntenä hetkenä mietin
mitä teen täällä
ja missä rakkaus on.

KAIPAUS (2.3.06)

Kaipaan sinua kun syön jugurttia.
Kaipaan sinua kun katson televisiota.
Kaipaan sinua kun juon kahvia.
Kaipaan sinua kun tulen saunasta.
Kaipaan sinua kun menen nukkumaan.
Kaipaan sinua kun kävelen kadulla.
Kaipaan sinua kun katson peiliin.
Kaipaan sinua kun itken.
Kaipaan sinua kun hengitän.

OLEMME (10.10.06)

Luota että olen.
Luota että kohtaat minut.
Äläkä vain luota vaan etsi minua.
Ja luota siihen että minä etsin sinua.
Luota että minä luotan.
Että olet.
Että löydän, kunhan en luovuta.
Äläkä luovuta.
Luota meihin.
Minäkin.
Luotetaan että tulemme meiksi.
Luotetaan.
Etsitään.
Kohdataan
- tullaan, ollaan
me