WTFRU

Tässä joitakin sekalaisia runoja, vaikka, onko mulla juuri muuta kuin se yksi ja sama ja kiva aihe... heh.

TAIDENÄYTTELYN AVAJAISET (9.4.04)

Piripöhnäinen äijä kyyryssä jakkaralla.
Kuiskailee vastapäätä hajareisin istuskelevalle miekkoselle.
Yrittänyt kuristaa jonkun kaverinsa joskus.
Epäilee kannattaisiko tulla uskoon.
Toinen kannustaa.
- Maailmassa on 22000 uskontoa mutta vain yksi usko.
- Yksi herra yksi jumala yksi Kristus yksi usko.
Siemailen kahvia.

Sauna jää väliin.
Elokuvateatterissa liukumäen harjalla istuva
tyttönen levittelee käsivarsiaan, tavoittelee kattoa,
valkea mekko, hohtavia käden jälkiä,
sälekaihtimen pituiset kynnet taipuilevat,
sohivat ilmaa.

Kohta juodaan greippiboolia.
Haen yhden karkin.
Se on vihreä kolmio, siinä on N-kirjain.
Mietin aveciani joka ei päässyt.
Hänen serkkujensa isä, entinen huippujalkapalloilija,
tutkiskelemassa valokuvia seinällä.

Kohta olen ulkona, muut tupakoivat, suunnittelevat iltaa, tai seuraavaa.
Kun käppäilen kotiin ja avaan television,
poliisi on vanginnut Bodom-murhaajan.

MINUNLAISET (8.11.04)

Missäköhän minunlaisia ihmisiä on.
Varmaan niitä on K-marketin tai S-marketin
Jauhot-osastolla valitsemassa sopivinta ja edullistakin
(täys)vehnäjauhopussia josta leipoa banaanikakkua.
Missähän niitä minunlaisia olisi.
Ehkä niitä olisi ikkunassa violettien verhojen
välistä ihastelemassa lehmusten helmeilevän keltaisten
lehtien kieppuilua ylös alas poukkoillen
pihan yllä Eroican soidessa,
kahvikuppi ja munkki kädessä.
Niitä voisi niitä minunlaisia olla nojatuoleilla
katsomassa www.play.comista tilattuja Fellinin tai
Herzogin tai Tarkovskin dvd:itä,
tai sitten Neloselta jotain Tosi-TV:tä,
tai South Parkia Kolmoselta.
Tai ne selailee deittipalstoja jotain kaltaistaan etsien,
yrittäen löytää, kohdata.
Tai ne keskellä yötä tunnustelee tapetin pintaa,
miettien missä heidänlaisiaan ihmisiä mahtaisi olla.

FUCKING VARKAUS (28.12.04)

Ei tullut hyökyaaltoa
eikä bussi ajanut jokeen
joten päädyin Varkauteen.
Täälläkin on ihmisiä.
Ihmisiä nimineen, naamoineen.
Täälläkin on hankia, tienpenkkoja,
pipoja, katuja, autoja menossa jonnekin.
K-market, Posti, Alko.
Viisi baaria, kuulemma. Yksi lukio.
Täälläkin ihmisillä on jouluvaloja ikkunoissa.
Kahvinkeittimet keittiössä loisteputkilampun alla.
Täälläkin ihmiset juttelevat
sammumisista, ihastumisista, tekemisistä.
Täälläkin sammutaan, ihastutaan, tehdään monenlaista,
unohdetaan.
Täälläkin ihmiset käyvät jääkaapilla, tupakalla, vessassa,
ruokkivat kissaa.
Täälläkin ihmisillä on lapsia, vanhempia.
Täälläkin nukutaan sängyissä.
Katsellaan tv:tä,
pelaillaan Xboxilla.
Seinillä Buffy-julisteita, tai kukkia.
Huoneet kuusikulmion muotoisia,
lattiat tasaisia, välillä naapurista kuuluu hiljaista mölinää.
Myös täällä asioilla on välimatkat,
korkeutensa, tavaroilla painot.
Täälläkin maailma herää
uuteen aamuun
kummastuneena ja luottavaisena.

HALUAN (13.5.05)

Haluan notkua kanssasi kaupan kassajonossa.
Haluan alkaa kanssasi vesi-ilmapallosotaa.
Haluan osteskella kanssasi jazzia.
Haluan katsella kanssasi yleisurheilua.
Haluan laittaa kanssasi hedelmärahkaa.
Haluan pyöräillä kanssasi rannalle.
Haluan jutella kanssasi sateessa.
Haluan olla ihmisten seassa kanssasi.
Haluan ihmisten seasta
löytää sinut.

SINÄ (3.7.05)

Mitähän sinä teet nyt,
jotain sinä teet.
En vielä tiedä sinua,
kuka olet ja
minkä niminen,
en voi soittaa sinulle ja kysyä mitään,
tai sanoa mitään mihinkään liittyvää,
tai olla vain hiljaa,
tai edes pitää puhelinta kädessä ja ajatella että soittaisin,
en voi.
Ehkä sinä makoilet rannalla pelaillen korttia joidenkin kanssa.
Tai sinä kenties surffailet netissä joillakin hassuilla sekalaisilla sivustoilla.
Tai sitten mahdollisesti
katselet televisiosta jotakin.
Ehkä juuri samaa kuin minä.
Espanjan ruokakulttuuria, ja muutakin.
Heittelevät jossain kylässä toisiaan tomaateilla,
rekkalastilliset sinkoilevat ympäriinsä punaisenaan,
sitten ihmiset liukuvat ilman paitaa
kujat vallanneessa ja täyttäneessä liejussa,
onnellisina.
Katsot varmaan eri etäisyydeltä,
erilaisessa huoneessa,
kuvaruutukaan ei ihan samaa kokoa.
Mistä sen tietää jos nojatuoli olisikin ihan samaa lajia.
Jotain sinä nyt olet tekemässä,
mitäköhän,
ja kukakohan olet.

MISSÄ OLET (3.11.05)

Missä olit kun World Trade Center romahti?
Missä olit kun Palander voitti pujottelun maailmancupin?
Missä olit kun Nightwish hajosi.
Diana, Konginkangas, Khao Lak.
Maitotölkit joissa on maalauksia.
Haluan tietää missä olit kun Ronn Moss laittoi deitti-ilmotuksen suomalaisille naisille.
En voi jutella kanssasi netissä,
että mitä olet siitä mieltä,
tai kun seuraavan kerran nähdään,
tai edes osoittaa lehdestä otsikkoa,
että tuollaistakin on tapahtunut,
ja kääntää sivua, ja ottaa uusi haukkaus pullasta,
ja katsella poskiasi.
Haluan tietää missä olet
kun seison verhojen vieressä katsellen ulos,
koivujen oksat hievahtamatta,
rekka murisee jossain liepeillä,
minulla on kylmää kahvia kädessä,
ja mietin missä sinä olet.
Missä olet.

MUSTE SULAA POIS, SIVUT LIIMAUTUU YHTEEN (3.11.05)

Halusin olla hänelle sinfonia.
Se miltä minusta tuntuu ihmisten lähellä,
tai sanotaan vaan suoraan: maailmassa,
on kuin olisin Beethovenin yhdeksännestä
15 sekuntia
jonkun yöchatin tunnarina
(leikitään ettei Beethovenin yhdeksättä olisi koskaan ollutkaan)
ja - kukaan ei mieti että kukakohan tuon on tehnyt,
onkohan tuota enemmänkin,
minkähänlainen tuo olisi kuulla kokonaan,
jos voisi tutustua kaikkiin sen käänteisiin
ja syvyyksiin ja rikkauksiin ja
muotoihin ja tunnelmaan,
sanomaan, siihen mitä se on ja
mitä sillä on annettavana – mutta,
siinä se vaan alussa hurahtaa,
niin että kukaan ei oikeastaan edes huomaa yhtään,
siellä se vaan on aina välillä toisinaan.
Kaikki keskittyy muuhun.
Olinko eka ja paljon viive.
Kukaan Jalasjärveltä hereillä?
Ja televisiosta tulee muutakin.
Ja maailmassa kaikenlaista muutakin televisioiden lisäksi.
Ja pieni pala minua joskus jossain.
Itse tiedän suurinpiirtein millainen olen,
mitä minuun sisältyy,
mitä kaikkea voisi löytyäkään.
Mutta kellekään en ole olemassa.
Haluan olla.
Hänelle olin.
Mutta ehkä hänen makua on jonkinlainen ihan muu.
Painoi vain stop,
juuri kun luulin että tajuaa miten kaunista onkaan ja alkaa itkeä sitä.
En kuule enää oikein itsekään.
Tuuli hivelee partituuria aukiolla
syvällä metsän hämärässä,
pisaroita lätisee nuoteille,
ja kaikelle
joka oli hänelle.

HETKET (1.2.06)

Yhtenä hetkenä seison lätäkössä
baarin lankuilla
lasin sirpaleiden yllä.
Toisena hetkenä katson mustassa nahkanojatuolissa
Avaran luonnon gaselleja ja leijonia,
syön talkkunaa,
juon Liptonia.
Kolmantena hetkenä mietin
mitä teen täällä,
missä rakkaus on.
Neljäntenä hetkenä mietin
mitä teen täällä
ja missä rakkaus on.

KAIPAUS (2.3.06)

Kaipaan sinua kun syön jugurttia.
Kaipaan sinua kun katson televisiota.
Kaipaan sinua kun juon kahvia.
Kaipaan sinua kun tulen saunasta.
Kaipaan sinua kun menen nukkumaan.
Kaipaan sinua kun kävelen kadulla.
Kaipaan sinua kun katson peiliin.
Kaipaan sinua kun itken.
Kaipaan sinua kun hengitän.

OLEMME (10.10.06)

Luota että olen.
Luota että kohtaat minut.
Äläkä vain luota vaan etsi minua.
Ja luota siihen että minä etsin sinua.
Luota että minä luotan.
Että olet.
Että löydän, kunhan en luovuta.
Äläkä luovuta.
Luota meihin.
Minäkin.
Luotetaan että tulemme meiksi.
Luotetaan.
Etsitään.
Kohdataan
- tullaan, ollaan
me

Kirjoitettaessa soi Nelly Furtado: Say It Right