Tiesin kevään (26.3/6.7)

Kun halattiin junalaiturilla tiesin.
Kun kiidettiin rullaportaita tiesin.
Kun haettiin lähikaupastasi minulle pullaa kahvin kanssa
ja Mountain Dewiä krapulaani tiesin.
Kun annoit rairuohopussin tiesin.
Kun kerroit sen yhden sinulle tapahtuneen asian tiesin.
Kun avasin herkkusienitölkit tiesin.
Kun makasin koristetyynyilläsi samalla kun valmistit pastaa tiesin.
Kun asetit suolan ja mustapippurin vastakkain tiesin.
Kun ruokalevolla kuuntelimme Van Morrisonin laulun tiesin.
Kun purin korvalehteäsi tiesin.
Kun katsoin miten olet lähelläni tiesin.
Kun kysyit keittäisitkö minulle kahvia tiesin.
Kun seuraavana päivänä astelimme kohti puistoa minttujäätelöä syöden tiesin.
Kun kuljimme ison kiven ohi tiesin.
Kun huomasimme viimeiset lumen rippeet tiesin.
Kun saavuimme aukiolle tiesin.
Kun istuimme kaatuneen puun rungolla suoraan aurinkoa päin kun ambulanssi jossain lauloi tiesin.
Ja kun ilmoitit kärpäsen laskeutuneen pikkurillilleni tiesin ja tunsin.
Tiedän että kahvi on ainut asia joka tässä mainitaan kahdesti, ja nyt siis jo kolmesti.
Tiedän että on yö, kello yksi yli yksi, kesä, ja kohta keitän itselleni kahvia.
Tai ei, otankin kahviliköörin jämät. Ehkä.
Tiedän että tämä runo jää vaille kunnollista lopetusta, epätietoisena ilmaan.
Tiedän etten välitä lainkaan mistään sellaisesta,
samalla kun mustassa nahkanojatuolissani
juon kahvejani tai kahviliköörejäni,
television tarjoilemaa ähinää katsellen.