Runoja 2004 syksyltä

ANGST-LAUANTAI (13.9)

Juon paskaa olutta.
Pelataan paskaa tietokonepeliä,
kuunnellaan paskaa musaa,
katseltuamme paskaa elokuvaa.
Vessan ovi on paska, ei pysy kiinni.
Vyön solki on paska, luistaa reiästä.
Kengät on paskat, pohja hajonnut,
liimaukset irtoilleet, haisevat.
Kadulla
ilmassa syksyn tuntua,
asfaltti kiiltelee,
niin kaunista yhtäkkiä kuin pesäpallomailalla ohimoon kulman takaa.

SINUN VUOKSESI (14.9)

Jumala napsii nitroja.
Jumala pirauttaa Karpolle.
Jumala syö mansikkajäätelöä
2 litran pyöreästä lootasta
keskellä sohvaa lootusasennossa
ja katsoo Titanicia.
Jumala parahtelee kylpyammeessa.
Jumala ei saa nukuttua.
Jumala käy ostamassa Kossua.
Jumala sipoo hiuksiaan,
katsoo itseään peilistä,
pillittää vollottamistaan.

PERJANTAI-ILTA (17.9)

Täällä me olemme,
sälekaihdinten takana,
katselemme saippuasarjoja,
uusia ja vanhoja visailuja,
surffailemme netissä,
chatimme,
juomme kahvia,
lämmitämme mikrossa lihapiirakoita.
Välillä käymme t-paidassa parvekkeella,
roskapussin tuoksut hulmuaa syksyn rinnalla,
taivas mustempi kuin tv:n kyljet,
tähdet pikselin kokoisia.
Täällä minä olen.

SE (5.10)

Se on itsestäänselvää kukille,
lumihiutaleille, itsestäänselvää
männyille ja tähdille, se.
Tietää näyteikkunat,
liikennevalot sen,
liukuhihna ruokakaupan,
pihojen mattotelineet.
Liput lipputangoissa.