Aurinkokeinussa

Teinkö todella
aurinkokeinussa istuskellen,
samalla kun hän luki pääsykokeisiin,
ja hieroin välillä hänen pohkeitaan,
ja katselin varpaita,
teinkö todella siinä,
kaiken sen tapahtuessa ympärillä
niin kevyenä ja raukeana,
iso varis hyppeli suihkulähteen tykö,
pilvet lipuivat kuin vain pilvet voivat,
teinkö todella,
Nokialla näpytellen,
koko kevään kyteneen runon,
isäni autokolarista,
esim siitä miten sen aivot leviää asfalttiin,
todella teinkö,
runon siitä mitä tapahtui ennen kuin synnyin,
siinä keltavihreillä raidoilla istuskellen,
ison pehmeän tyynyn päällä,
kengättömät jalat heiluen,
todellako teinkö,
kuin jäätelötötteröä lipsutellen,
hiljalleen, mutta väistämättömästi,
ensimmäisen runoni siitä ihmisestä,
josta tiedän vain parit anekdootit.
Mutta,
kuka muukaan kuin minä.