Blogini syyt

Miksi sinä teet blogiasi. Eli siis ylläpidät sitä, päivität, lisäilet merkintöjä?

Minulla syyt on vaihdelleet. Tässä jonkinlainen aikajana.

1 - päätin helmikuussa osallistua Cityn Nuoren Suomen äänitorvi -kirjoituskilpailuun, deadline 31.3. Ajattelin että olisi hyvä varmuuden vuoksi alkaa tehdä suht säännöllisesti joitakin juttuja jotka on vähän tarkemmin laadittuja (kieleltään, poukkoilultaan) kuin keskustelupalstan viestit. Siksipä alussa blogissani käsitelläänkin trendikkäitä aiheita, kuten julkkikset ja vaalit.

2 - eräässä vaiheessa laitoin blogiin juttua vain sähköpostin asemesta. En kehdannut yhtä ihmistä päivittäin pommittaa sähköposteilla. Vaan tuntui kohteliaammalta laittaa tänne, jolloin hän voisi tarkistaa asiani silloin kun viitsii, ja ilman että tulee painetta vastata 10-15 sähköpostiin.

3 - keskustelupalstalla yllyin osallistumaan Haiku- ja Tanka-ketjuihin. Vähitellen aloin tehdä niitä niin paljon, ja tuhannes viesti lähestyi, että piti laittaa haikuni blogiini, koska en halunnut että tuhannes viestini olisi vain yksi haiku, tai edes kymmenen. Muutenkin selkeämpi kun haikuja on 5-10 kerralla, kuin että yksittäisiä haikuja Haiku-ketjussa, vaikka useinhan mulla sielläkin oli 5-10.

4 - mielekkäämpää ja logistisempaa (tosin ei yhtä "persoonallista" tai romanttista) olla "yhteydessä" ihmisiin niin että laittaa asiat blogiin, kuin että copy-pastettas ne 5-10:lle. Kukin heistä tietää blogini osoitteen. Kukin heistä voi tarkistaa milloin haluaa mitä minulle "kuuluu". Jos ei kiinnosta, eivät varmaan tarkistakaan. Sähköpostithan ihminen kyllä lukee jokaisen, ja sitten siitä huomaa mitä olen copy pastettanut. Mutta... Blogi on aluskasvillisuus. Sen lisäksi jos joku haluaa jotain muuta tietää minusta, voi tietenkin mailailla. Ideaalihan olisi jos ne toisetkin ihmiset pitäisivät blogia, niin ei tarvitsisi olla suorassa kontaktissa lainkaan. Kummatkin vaan seuraisivat toistensa blogeja. Jos ei blogin kautta ihmiseen tutustu (esim sen verran että tietää haluaako toista nähdä) niin miten se interaktiivinen vuorovaikutuskaan auttaisi? Yliarvostettua sellainen. Itse voin vaikka vain yhden blogimerkinnän joltain luettuani melko tarkkaan päätellä haluanko tutustua toiseen vai enkö. Harvoin mielikuvani on muuttunut enää 10 muuta blogimerkintää, tai 10 muuta blogimerkintää ja 10 sähköpostia, tai 10 muuta blogimerkintää ja 10 sähköpostia ja 1 tapaamista koettuani.

5 - on paljon liukkaampi laittaa uudet runot ja haikut blogiini, kuin avata Word, etsiä Runotiedosto, ja odottaa että se noin 600-runoinen tiedosto latautuu, ja siinä on joku automaattinen kirjoitusvirheiden puna-alleviivaus jonka se aina alussa suorittaa, ja sitten ottaakin pois heti. Ja sen jälkeen pitää vielä mennä tiedoston loppuun. 2-3 kertaa yksinkertaisempi laittaa vaan tähän suorilta.

6 - halusin laittaa uudestaan esille vanhoissa käyntikorteissani olevia asioita, esim jotta minut voisi joku yhyttää Googlitse (<-- lanseeraus), ja koska ne ei nykyiseen mahdu (rajoitus 10000 merkkiä). Merkintöjä, jotka minusta kuitenkin jotain kertovat, ja jotka halusin kertoa, ettei jäisi pimentoon, kun joskus olleet valokeilassa.

7 - 4 blogimerkintääni käsittelee noin 27 000 merkin mittaista deitti-ilmoitustani (22.2.06 laitettu) jolla sain 62 vastausta ja jonka näki 100 000 - 150 000 suomalaista. Blogimerkinnät oli sitä että vihdoin tulin kaapista ulos sen suhteen. Vain yksi, muussa yhteydessä, kertoi että oli sen silloin aikanaan nähnyt. Kun siis kysyin (=nostin seinää vasten). Halusin kokeilla miten alkaisi sienejä nousta ja hihkuen heiluttaa kättään että "hei minäkin näin tämän!".

8 - keskustelupalstalle monet viestini olisin halunnut laittaa vain niin että sen voi vain lukea, muttei vastata. Koska mitä se muulloin on, sitä että tulee vaan muutama "en jaksa lukea noin pitkää sepustusta" tai muuta vastaavaa. Tai sitten kuten edellisen ketjun kanssa kävi että puhuin jostain asiasta ja muut alkoi puhua ihan jostain muusta asiasta. Pilde tällä kertaa. Joskus se oli match, kun satuin yli 1000-sanaisessa viestissä kerran sen mainitsemaan jossain sivuhaarakkeessa, niin ketjusta tulikin match sitä ja match tätä ketju. Voihan blogimerkintöjenkin alle keskustella jos haluaa. Siinä on vielä se hyvä juttu että huomaan kun joku on jotain laittanut. Se huono vaan että blogimerkinnät saa yleisöä noin 10, kun keskustelupalstan viestit 100-1000. Mutta toisaalta, eiköhän lähes kaikki vähänkin aktiiviset cityläiset jo minut tiedä, ja jos mun jutut yhtään kiinnostaa niin aina mun blogin voi laittaa esim kirjanmerkkeihin tai työpöydälle tai asettaa siksi ekaksi sivuksi joka tulee kun selaimen avaa jne. Eikä tyytyä esim siihen että jospa joskus sattumalta huomaisi sen olakrezin 10 uusimman blogimerkitsijän joukossa.

9 - tässä voi olla jotenkin avoimempi ja suorempi kuin keskustelupalstalla. Ja monet jutut on sen verran henkilökohtaisia/intiimiä, kai, että en kehtaa niillä brassailla keskustelupalstalla. Tähän voi laittaa vaikka millasta läpinää, ilman että kukaan valittaa siitä että minä "valitan".

10 - pahan, tyhjän, huonon, yksinäisen, turhauttavan, olemattoman olon purkua. Illuusio siitä aivan kuin joku jossain kuuntelisi, ja välittäisi miten mulla menee, tai mitä tunteita tai ajatuksia mulla on olevinaan. Utopia siitä että joku löytäisi, kohtaisi, huomaisi että haluaa tutustua juuri minunlaiseen ihmiseen. Ottaa yhteyden, viestittelee, ehdottaa tapaamista, tapaa, pitää, hyväksyy, ymmärtää, välittää, ja muuta paskaa.

11 - pohjaton yk-
sinäi-
s
y
y
s

.