Talismaani (20.5)

Ennenaikaisen kevätsiivouksen yhteydessä,
tammikuussa, äiti sen löysi
puhelinpöydän laatikosta,
rei'ittimen ja suurennuslasin alta,
ja ojensi minulle,
lompakon joka isällä kuulema oli mukana
kun kahdeksan kuukautta ennen syntymääni
ajoi kolarin ja kuoli.
Valkoviiniä juoneena,
vähän ennen Puutossalmen lossia,
kallioleikkaukseen, auringon laskiessa.
Kuvittelen miten aivot hytisee asfaltille levahtaneina
tuulilasin halki pärskähdettyään.
Jerusalemista tuotu kamelinnahkainen lompakko,
takataskusta tai kojelaudalta lentänyt,
lepää ihan lähellä.

Hiljaisuus.

Pidin lompakkoa kuukauden ikkunalaudalla
lasikalan kanssa.
Sitten siirsin baarikaappiin.
Miksi juuri samalla minuutilla soitti
isän Niuvan työkaveri lähes 40 vuoden takaa,
ja luuli minua häneksi jolta toinen etunimeni on.
Päätin pitää lompakon mukanani koko kesän
vaikka vain tyhjänä.