Mese-kollaasi

salaisuuksia joita yksinäiset keräilee jostain
ajatuksia kokoamassa, ensin huutaa niitä unissaan
omantunnonarvon päättäväinen laskusuunta paluu arkeen
prinsessa jatkuu suuntaan yhä alempaan
ei tästä maailmasta tekemässä ei mitään
mitä siitä jos emme aamua kohtaa, rakas
ei tajua, edes itseänsä
olen etsimässä hevosta
älä särje sydäntäni uudelleen
pientä paniikkia edessä
kukaan ei halua nähdä meitä yhdessä
nähdään myöhemmin
tikkarit alkavat valmistua terassitunnelmissa
mitä hyviä lauluja tiedät
en taida asua enää yksin
kaukaa et näe arpiani
ei mitään muuta kuin pelko parhaassa valeasussa
sänkyjä ja kahvinkeittimiä on satua muutenkin
joskus ne kasvot uniin kantautuvat