3 runoa keväältä

Metsässä (27.3)

Olen käynyt vain yhdellä aukiolla,
istuskelemassa vain yhden raukean hetken,
huomannut parit perhoset melko etäällä lepattelemassa,
en yhtään kantoa kääntänyt,
enkä yhtään kiveä,
ehkä nostin yhden kävyn ylös,
yhden simpukan alle kurkistin.
En paljoa tiedä
mutta vähän kaikki tässä metsässä
ja sen maisemissa ja
salaisissa varjoissa
kuvastaa että tähän kannattaa tutustua,
täällä on hyödyllistä olla,
täältä löytää vastauksia vaikka
mihin, jos ei ihan heti,
niin ainakin täällä on hauska olla,
havujen huomassa.

Korvat (27.3)

Ajattelen sinua niin loogisesti kuin pystyn,
asettelen maailmani funktioon.
Persoonasi paraabeleista nautin,
pidän vartalosi kolmiulotteisesta spatiaalisuudesta,
korviesi hienovarainen muotokieli lumoaa minua,
niin päättäväisesti ne ovat nousseet päästäsi,
niin onnellisesti siihen kiinnittyneinä,
ja niin tyytyväisinä siitä käsin seurailevat tapahtumia,
ja kuitenkin niin vaatimattomina,
että välillä kirjaimet ja numerot
vaan keräytyvät otsalle
ja katsovat hiljaa.

Pitäisi (27.3)

katseesi aurinkoryhmät
hymysi tuomenkukat
olemuksesi eteerinen maisema
sinun pitäisi nähdä se kaikki