Eräs runo joka unohtunut laittaa tänne

SAMMAKKO (11.12.06)

Keskellä auringonhehkun täyttämää tiheikköaukiota kaivontapainen.
Mutaisen kuplikkaalla pinnalla
risujen seassa kyljellään kellui sammakko.
Silmä mullottaen taivasta päin.
Ympärillä sodan aikaisen sanomalehden taianomaisia aukeamia sannan sävyissä.
Metsänjuuressa salaman halkaisema koivu viistossa.
Synkkä autiotalopahanen takana.
Kosteilla portaillaan, karhealla sementillä, haalistuneita havuja,
View-Master-kiekkoja, sammalläikkien lomassa.
Disneyn satuhahmoja, Havaijin turistimaisemia.
Kun ensi kerran luoksesi olin saapumassa,
täytellen yliopiston kyselyä alkoholin ja sperman käytöstäni,
jos olisin jaksanut täyttää ja ruksia ja ympyröidä kaikki ne kohdat kokonaan,
ja laittanut palautuskuoreen,
nuolaissut, astellut postilaatikolle,
työntänyt sinne,
odottanut ja nukkunut,
ja voittanut arvonnassa lahjakortin -
jos asiat olisivat menneet niin kuin ne menneet eivät
- olisin ottanut mukaani sinut,
olisimme voineet loikoa palmunoksien lehvien muotoisten varjostojen alla,
Piña Coladan pinta huojuen saman lempeän tuulen mukana lähes huomaamatta.
Suljimme varovasti ruosteikkaan portin männyn katveessa ja astelimme hikeä lirivinä pois kahvia laittelemaan.
Varmaan yhä sammakko siellä kaivon sydämessä, lilluu, liikahtamatta,
synkeä kylki katsojaa kohti.
Odottaen lopullista lunta.