Tuorein runo

OODI JUMALAISIMMALLE NAISELLE JOSTA OLEN TEHNYT OODEJA

En ole koskaan kohdannut sinua mutta luotan että olet pakosta jumalainen
Ajatukseni ovat kohdanneet ajatuksiasi ja olen ajatellut sinua ja olen ajatellut sinua
Olet hyvin toista kuin muut, aivan kuin kaikki sinussa paremmin kuin kenessäkään
Alkaen vaikka maagisista sieraimistasi, ihailin niitä viime yön unissani muutaman tunnin
Sisustan päiväni mietteillä, muistoilla sinusta, olemmeko jo 2 vai 3 vuotta tunteneet,
se aika on muuttanut minua, oikeastaan tehnyt minusta minut, joskus aina huomaan sen
Mitä vaikka mitä perverssin jumalaista pidätkään itsessäsi
Esim sydämesi, se tekee hyvää työtä jatkuvasti sinun sisälläsi sen tiedän
Se on sinua ja antaa voimaa alituisesti sinulle toimia täällä universumissa ja sitä arvostan kuin peilikuvaani
Keuhkosi ovat takuulla täynnä monenlaisia mukavia onkaloita ja tunneleita ja kiehtovia kiemuroita, elämän hapelle kierrellä kuurupiiloa
Sisuksissasi piilee niin monituisia jännittäviä asioita, elimiä, toistensa lempeitä sisaruksia,
unelmoin että olisit kerrostalo johon voisin tulla isännöitsijän avaimilla,
mitä missäkin nurkassasi on, ja illalla leikkaisin ruohon hiekkalaatikon ympäriltä
Voi mitä kaikkea sinussa onkaan, ja millaista, olisipa sormeni vatsasi iholla,
silloin lähes aistisin mitä ihmeitä siinä lähellä on,
tai olisi se ainakin kuin ottaisi Korkeasaaren kaltereiden välistä kurottuen kuvan leijonien asuintilasta vaikkei niitä näkyisikään missään,
nyt vain unelmoin matkasta silmät kiinni
Haimassasi kihertää varmasti pontevan jäntevä kudosmassa
Munuaisesi kuin kaksi pupua köllivät lutuisessa pesässään lanteidesi uomassa
Kaulalihaksesi ovat kuin liukumäkiä tähtitornista päin rikkaita seutuja
Aataminomenan kohdalle kaulassasi en keksi sanoja tai lauseita, joitakin tekoja kyllä syöksähtää mieleeni
Silmämuniesi kupeilla kuultaa kaikenlainen eurooppalainen hellyys mitä voi olla olemassa ja paljon eksoottista ekstraa
Pohkeesi vahvaa kauneutta kuin tuo sana, uusi jalokivilaji tai salainen intiaaniheimo tai tanssi joka on unohdettu jonnekin ja vain kytee enää maailmanhistoriassa
Ja kaikki se muu,
mitä jokainen sana ja teko tulisi vain ponnistelemaan päästäkseen lähellekään mitä suurenmoista kaikkea ansaitsevatkaan
Sinä - mikä valtakunta ja kunnia ja paratiisi ja loiston ja lämmön ulottuvuus ja ihminen
En saa nukuttua koko yönä
Tuumailen missä asennossa oikean jalkasi pikkuvarvas on
Tuleeko juuri ja juuri peiton alta ulos (tahdon kuvitella sinut persikanheleään peittoon kuupertuneena, tai kyllä myös ilmankin, ja sillä hetkellä olen puoli sekuntia sielusi makuuhuoneesi katossa, ja sitten tajuan etten olekaan, vain että olen minä joka ajattelee sinua, eli onnellinen)
Ja kohta kun aamu raukeaa esiin, osuuko sälekaihtimen kaista siihen varpaaseesi
Toivottavasti huomioit sitä varvasta päivän mittaan jotenkin, katselet, kuuntelet,
melkein puhut mutta et aivan, sitten kokeilet pystytkö puraisemaan,
ja kuvittelet itsesi minuksi,
kolme sekuntia, tai kaksi edes.