Kesän pimeys

23.8 se meni näin:

1. http://www.city.fi/yhteisot/blogi/ruis
2. http://www.city.fi/yhteisot/blogi/respublica
3. http://www.city.fi/yhteisot/blogi/jebalyn
4-10. joskus kun löytyy ja tulee mieleen

Ehkä joskus jopa perusteluineen tms.

Nyt vois laittaa

1. http://www.city.fi/yhteisot/blogi/danthe
2. http://www.city.fi/yhteisot/blogi/aurora-

Isot puhelinlaskut.
Kalliit puhelimet.
Isot terapialaskut.
Korkeat vuokrat.
Isot mielialalääkelaskut.
Hurjat bensakulut.
Isot, mittavat, mielettömät viinamenot.
Tv-lupa maksettu tai ei maksettu.
Rahaa sinne ja tänne.
Ei rahaa tuolta tai tuolta.
Sen ja sen verran se ja se meno tai tulo.
Eurot. Eurot. Eurot.
Jatkuvaa euroilua joka puolella.
Ihmiselle läheisempiä pankkikortit ja luottokortit
ja Salattujen elämien roolihahmot kuin sukulaiset,
naapurit, kaverit.
Kellä enää on sellaista kuin ystävä.
Kuka meistä kasvoista kasvoihin, selvinpäin, ilmaiseksi, mielellään,
kohtaa toisen ihmisen,
yli vartiksi?
Jopa vaikkei kyse olisikaan mistään panemisesta tai vastaavasta?
Minä vastaisin että jotkut yläastelaistytöt jotka menee shoppailemaan
ja ovat makutuomarin ja kimppakikatteluseuran tarpeessa.
Jos sinä vastaisit että sinä,
niin milloin nähdään?

Huomaan saaneeni deittivastauksen.
Kaikki vaikuttaa hyvältä loppuriville saakka:
hänellä on miehen nimi; hän on mies - hän on homo.
Toisella sivustolla olen saanut vieraskirjaviestin.
Se onkin spämmiä.
Toisella vastaavalla sivustolla olen saanut
rohkean kuvakommentin. Linkin virukseen.
Muutama nigerialaismaili myös.
Ja parit fishing -yritykset päälle.
Vähän vaikka mihin sähköpostiini on tullut jotain,
mutta kaikki vain turhanpäiväistä paskaa, roskapostin ja roskan välimaastosta.
Kruununa nainen joka kaksi vuotta aiemmin möi koiranpennun veljelleni.
Googlettanut sukunimellä ja haluaa tietää mitä koiralle nyt kuuluu. Vittu.
Tekstareihini ei ole vastattu moneen viikkoon tai kuukauteen.
Ainut kuka on soittanut pitkään aikaan on täti joka kysyi apulantaostoksista.
Ei tosin pidä unohtaa lukuisia puhelinmyyjiä. Kuinka ne voi unohtaa.
Yhdellä deittisivustolla eräs ilmoittanut sunnuntaiaamuna voivansa olla kaverini. Profiili on poistunut.
Heti perään tullut viesti tosi kiinnostavalta naiselta, ilmoittaa että
voidaan nähdä heti kun tulen Turkuun. Taas minua tervehtii vain valkea ruutu.
Tuntuu etten jaksa enää istua töissä.
Koneita päivitetään, uusia ohjelmistoja asennettu,
kurkkuni on kipeä, minun ihan sama mennä.
Ulkona ei tietoakaan keväästä.
Ei valoa, ei värejä, ei lintuja,
vain rakennuksia, moottoreita.
Kaikki ihmiset tuntuvat olevan kotonaan hirttämässä itseään.
Ne joita näkyy tuntuvat olevan kopperoissaan matkalla ostamaan köyttä.
Pitäisi helpottaa, mutta tiedostan kuitenkin että se on vain minä.
Onko joku muka tässä maailmassa saanut joskus rakkautta joltakin toiselta?
Vai minäkö se vain on.
Kotiin tipahtanut mainoskirjeitä.
En tiedä mitä tehdä.
Heitän vaatteet ja menen sängylle.
Polvi vuotaa verta kuin Jeesus.
Katto jokin jonka toiselle puolelle ei pääsisi, järkähtämätön.
Puolisen tuntia ajattelen asioitani luomet ummessa.
Sen mitä niissä on ajateltavaa, ja sen mitä ei.
Sitten haen kahvipannun, puolitäysi kylmästä kahvista,
vien mukanani vessaan, kumarran pääni lavuaariin,
kippaan kahvin niskaani
ja aloitan itkemisen.

Nyt on noin kuukauden putkeen eräs cityläinen ilmestynyt vieraskirjaani 5-10 min sisällä siitä kun mitään olen täällä tehnyt.

Joten tässä suora viesti sinulle:
sinä idiootti, typerä, läski, ruma, tyhmä, kännihoronalku, etkö todella ole löytänyt parempia nettisivuja itsellesi?

Tiedätkö miten masentavaa on aamulla loggautua Cityyn ja huomata että vieraskirjassa on vain sinun nikkisi?

Vihaan ja inhoan sinua ja kaikkea mitä edustat, joten pystyisitkö edes käväisemään sivuillani loggautumattomana niin en joutuisi huomaamaan ääliömäistä nikkiäsi?

Tunteeni sinuun
kuin yksi Sirkesalon
vanha kappale.
Mutta luonto sen tappoi,
ja kalat nokki aivot.

{99}

ps: minun on mahdoton kertoa kellekään että on ikävä häntä koska itselle tulee noista sanoista vain mieleen Sirkesalon mädäntynyt kelluva ruho.

"Mull' on ikävä sua,
vaikka seisot metrin päässä (seisot metrin päässä),
voisit olla vaikka päiväntasaajalla,
kuun pimeällä puolella taikka veden alla,
minua kun hiljaisuuden vasaralla lyöt
ja siksi valvon yöt."

Kaivata-verbiä taas en halua käyttää koska siitä tulee mieleen kaivaminen.

Voisin sanoa että "minulla on kaipaus sinuun" tms mutta mieluiten koitan keksiä parempia kiertoilmauksia.

Viimeksi sanoin sen niin että viikkoni sisälti väsymystä, kiirettä, kipeyttä ja 0 kpl liian vähän sinuja.

Voisihan sen sanoa myös "toivottavasti tänä v-loppuna näen sinua" tms.

Enkä tykkää käyttää kaipaukseen liittyviä termistöjä koska kaipauksessa on kyse siitä että riippuvuushammasta kolottaa sen suhteen että toinen taas vaihteeksi vapauttaisi niitä hyvän olon aineita aivoissa joita on "huomannut" (=on viihtynyt toisen seurassa) toisen pystyvän vapauttamaan. Kaipuu saattaa sanana kuulostaa kovin kauniilta ja romanttiselta. Mutta kyse on vain itsekkäästä riippuvuuden tyydytyksestä. "Voisinko saada taas annoksen sinua kun "vain sinä" voit aivoissani ne tietyt mielihyväasiat irroittaa..?"

Tästä syystä olen mieluummin melko suora ja esim laitan että "tervetuloa tiskaamaan" tai joku muu melko suora itsekkään halun ilmaisu. Kermakuorrutteet jätän muille.

Vaikka... Jos todella olisin itsekäs niin todella laittaisinkin niitä kermakuorrutteita koska se vasta varmistaisikin että tulisin saamaan paljon ja hyvää... Mutta ehkä olen sen verran itsekäs että päästän tiskaamaan vain naiset jotka ei ole kermakuorruteriippuvaisia.

Vähän samasta kyse tossa tankassa. Toisaaltahan kyse on tästä, mutta jos ajattelee miten asia oikeastaan on, ja totuus nostetaan pintaan, niin kysehän onkin tästä.

Makaan apaattisena tummanpunaisen tyynyn yllä,
jonka kulma on puolittain huulteni raossa.
Television kyljessä hievahtamatta sälekaihdinten helmiä.
Tuijotan patterin rantuja.
Edestä menee kaiuttimen ohut johto.
Ympärilläni on paljon erilaista
kangasta, puuta, metallia,
ja varmaan samanlaista betonia, kiveä.
Paperia, papereita. Useita muoveja.
Hyvin monia materiaaleja.
Ajattelen mikä puuttuu.
Iho joka ei ole minun.
Kenen se voisi olla.
Kukaan ei tiedä mitä päässäni liikkuu.
Tuhannet naiset jossain olisivat mielellään sitä ihoa,
ja sen alla olevaa.
Tässä vain minä ja ne naiset jossain.
Missä joku niistä olisi.
Hän voisi olla niin monessa paikkaa.
Mitä hän voisi olla.
Kuka hän voisi olla.
Miten hän voisi olla tässä.
Miten hän voisi olla se joka tähän.
Roska-auto murisee matalasti.
Katson lakanaa edessäni ja
kuvittelen siihen yksityiskohta yksityiskohdalta käden.
Ihailen miltä se saattaisi tuntua.
Mietin mitkä kuviot sormissa.
Keksin omistajansa nimen.
Haluaisin että se olisi siinä. Käsi, sormet, kaikki muu.
Erotan lakanan juonteet, limittäin menevät langat.
Pölyä, hiuksia. Pölyjen muotoja.
Yksittäiset pölypalaset.
Ihosolukkoni repaleita.
Niin monesta kädestä olen päästänyt irti päästämättä irti.
Tiedän mitä haluan mutta en tiedä mitä haluta.
Huomaan millimetrin kokoisen pisaraläntin.
Ehkä kahvia tai spermaa.
Mutta nousen laittamaan kahvia.

Yliarvostettu tekopyhä mulkosilmä läskiteresa.

Kuka?

Ylikeskiverrossa ruokapaikassa syön yli-isoa pitakebabia kitaani.
Tämä tapahtuu Puijonkadulla vähän ennen pilailupuoteja,
äitienpäivän aattona hiukan viiden jälkeen.
Hinta 5 euroa ja toimitus ihan tavallisen kestoinen.
Musiikki tilanteeseen sopivaa,
muut asiakkaat myös.
Että voi olla eteeristä vain istuksitella.
Punasamettisessa menussa kamalasti kirjoitus-, ajatus-, asettelu-,
muuten vaan virheitä.
Espressoa saisi 3,5 eurolla 1,5 litraa. Näinhkö-
nän. Paikan nimikin on hölmö.
Mutta suu ja huulet pitää ruoasta ja hampaat ja kieli nauttii,
ja aivot ajattelee: tässä on energiaa.
Seinätaulut menettelee.
Istun. Syön. Olen. Katselen.
Haukkaisen. Poimin kebabsiipaleen farkkujeni mutrusta.
Kastiketta lirahtanut kivilattiaan.
Mietin millainen perse siivoojalla ehkä olisi.
Vesi maistuu niin vedeltä kuin voi.
Kuinka mukava juoda vettä ja fantasioida naisesta joka on olemassa vain omassa päässä.
Puoliavonaisesta ovenraosta vilkuilehdin ylös katua laiskanlaisesti kiirivää sanomalehtimöhkylää.
Pyyhkii asennot pois ja ilmeet. Mistä kertoi ja kenelle.
Kuin eksynyt meduusa.
Kuin joku sellainen yllättävä asia jonka ympärille tehdä runo.
Joku minkä eksistenssistä minun on kantaa vastuu,
kun kukaan ei olisi huomaava että siinä on oikeasti jotain.

ps:
Tuli mieleen että vähän samanlainen kuin tämä:
http://plagiarist.com/poetry/5917

Tuota näköjään on mahdoton löytää netistä ilman kirjoitusvirheitä.
low down = low-down
restraunt = restaurant
kindess = kindness
symphaty = sympathy
no = know
ostiches = ostriches
the the = the
eith = with
snd = and
pivk = pick
unberably = unbearably

Huh... Tuossa on yksi parhaita lopetuksia mitä runoissa olen nähnyt.

Tuosta runosta taas tulee mieleen tämä:
http://plagiarist.com/poetry/168

Noista taas Edward Hopperin maalaukset, esim:
http://www.artknowledgenews.com/files2007/EdwardHopperNighthawks.jpg

Mietin sinut hymyilemään lauantaiaamuna peilillesi --
-- mietin sinut katsomaan säätietoja netistä
mietin sinut kuuntelemaan naapureiden puhetta ylhäältä --
-- mietin sinut seisomaan sälekaihdinten takana ajatellen mitä tehdä
mietin sinut penkomaan pinosta tuolin päältä keltaista t-paitaa --
-- mietin sinut sitomaan kenkiäsi toinen polvi lattiassa toinen leukasi tukena
mietin sinut ylittämään suojatietä kepeän helteen tapaisella --
-- mietin sinut valitsemaan suklaavanukasta kaupan kylmähyllystä
mietin sinut poimimaan kolikoita taskusi nukasta --
-- mietin sinut astelemaan kukkakaupan näyteikkunan ohi sen värihehkuun katsettasi käyttäen
mietin sinut silittämään tuntematonta mustavalkeatäpläistä kissaa pihassa --
-- mietin sinut laskemaan tenniskenkiäsi paikalleen takinhihojen alle
-- mietin sinut puristamaan shampoota kämmenkuoppasi poukamaan --
mietin sinut asettamaan kimaltelevaa tomaattisiivua ranskanleivälle --
-- mietin sinut viettämään iltaa itsesi kanssa
mietin sinua viettämässä itsesi kanssa iltaa /
/ mietin sinut sulkemaan tv:n ennen nukkumaanmenoa
____ mietin sinua yrittämään miettiä minua

-----------
Taustaa:
tähän minut viritti YleTeeman ohjelma yhdestä maalauksesta. Richard Estesin fotorealistinen kaupunkimaisema.

http://www.metmuseum.org/tickets/images/production/2069f.jpg

Tuon tyylinen. Joka hetki joku ja tosi moni ja jopa hyvällä lailla jonkunlainen on kulkemassa kadulla, sisällä kotonaan, ostamassa ruokaa, syömässä, heijastumassa näyteikkunassa, vessansa peilissä, sitomassa kenkiään, astumassa bussiin, tekemässä asioita, toimimassa, etenemässä, liikkeessä, paikallaan. Maailmassa on ihmisiä. Jopa sellaisia keitä ajatella. Jopa vaikkei ole vielä koskaan kohdannut. Sellaisia jotka voi kohdata. Jotka voivat vaikka törmätä runooni. Samaistua siihen. Tajuta olevansa se kenestä puhun. Huomaavansa miettineensä minua joskus. Ja yhteensäkin paljon enemmän kuin otsatukkaansa. Sellainen ihminen olisi ilo kohdata. Mutta jo ajatteleminen on jotain. Tajuaminen että jossain sen on pakko olla. Nebraskassa. Nineveh'ssä. Ei välttämättä Keravalla tai Kiteellä ehkäpä.

"The Earth turned to bring us closer,
it spun on itself and within us,
and finally joined us together in this dream"
- Eugenio Montejo

Tässäpä edellisen noin 2 viikon aikana tehdyt:

Baarin seinästä
pursunnut voikukkia
toukokuun aamuun.

Katson golfia.
Olisipa Petteri
jälleen kännissä.

Rakastin aina
aamuin suidenne kahvin
hellää tuoksua.

Kaiken tarkoitus
on miimikko vappuna
kaatumaisillaan.

Käsi lanteilla
tunnen olevani mies
kun otat suuhun.

Mietin aamulla
sinut tiputtamassa
saippuaa nurkkaan.

Minun kellari
vain yhtäläinen tyhjyys
ympärilläni.

En oikeasti
tiedä kamalempaa kuin
vittu joutsenet.

Keväinen lintu
kuin humalainen pumppu.
Googletan säitä.

Opiskeilu ei
tee taiteilijaksi vaan
taidettuminen.

On tylsää. Alan
suollella nimeäni
multamainokseen.

Tahdon asettaa
tynnyrivääristymän
suusi maisemaan.

Kärpästen jalat
työntyvät leuastani.
Katson kevättä.

Maalailen töissä
piruja monitorin
pölykentille.

Epätärkeä
onkin tärkeää, kuten
pönttösi kirkkaus.

Seurailin tunnin
voipaperin kaltaista
..hteranlehtea

Klisee, vai tabu,
mietin - tulen systeemin
ulkopuolelta.

Mäen Teemuna
valitsisin joutsenet
satavarmasti.

Pinaattipizza/
En.

Huomisen lööppi:
Olakrez heitti mällit
jättivaginaan!

Istun pöntöllä.
Hanan kahvassa kasvot
kubistisoituu.

[142]

Porno pyörimään,
irtokarkkeja nälkään.
Laukeamisen
jälkeen urheilujuomaa.
Naiselle tilaa kenties?

Jos suret älä
sitä että rakkaus
epäonnistui,
vaan ettei koskaan ole
ollut olemassakaan.

Jos oikeasti
välität jostakusta
osaat olla vain
iloinen jos hän pääsee
tekemään mistä nauttii.

Jännitän Suomen
alivoimapeliä
kissan päälaen
yli, solisluullani
makaa lämpöisä tassu.

Tänä kesänä
unelmoin nähdä unen
jossa Dalin Sal-
vador & liekinheitin
kohtaavat joutsenia.

Vessapaperi
loppu, pyyhin roiskeita
pahvirullalla.
Joku voisi sanoa
että olen boheemi.

Kuin jätskilootan
nurkassa ohut viiru
salmiakkia,
satojen seassa vain
yksi samanlainen hän.

Joutsen on ruma
kliseinen idiootti,
paskakeisari
tosi banaalin lampaan
kermahöyhenvaatteissa.

Palvelukeskus
käytävineen kuin Colditz.
Kuntosalilla
notkealla blondilla
neonoranssit Crocsit.

Naisen elin tai
rinta eivät kiinnosta
jos vain sanoja
runossa ja aiheena
kuukautiset tai syöpä.

Loppukesästä
tämä lähti liikkeelle.
Laitoin sinulle
pisteen sekä yhdeksän
huimaa välilyöntiä.

Lauantaiaamu.
Nainen huomaa murojen
loppuneen, joten
astelee peilin eteen
ja ottaa ripsivärin.

{98}

ps: arvaa mikä noista unessa tehty.