Tanka #99

Tunteeni sinuun
kuin yksi Sirkesalon
vanha kappale.
Mutta luonto sen tappoi,
ja kalat nokki aivot.

{99}

ps: minun on mahdoton kertoa kellekään että on ikävä häntä koska itselle tulee noista sanoista vain mieleen Sirkesalon mädäntynyt kelluva ruho.

"Mull' on ikävä sua,
vaikka seisot metrin päässä (seisot metrin päässä),
voisit olla vaikka päiväntasaajalla,
kuun pimeällä puolella taikka veden alla,
minua kun hiljaisuuden vasaralla lyöt
ja siksi valvon yöt."

Kaivata-verbiä taas en halua käyttää koska siitä tulee mieleen kaivaminen.

Voisin sanoa että "minulla on kaipaus sinuun" tms mutta mieluiten koitan keksiä parempia kiertoilmauksia.

Viimeksi sanoin sen niin että viikkoni sisälti väsymystä, kiirettä, kipeyttä ja 0 kpl liian vähän sinuja.

Voisihan sen sanoa myös "toivottavasti tänä v-loppuna näen sinua" tms.

Enkä tykkää käyttää kaipaukseen liittyviä termistöjä koska kaipauksessa on kyse siitä että riippuvuushammasta kolottaa sen suhteen että toinen taas vaihteeksi vapauttaisi niitä hyvän olon aineita aivoissa joita on "huomannut" (=on viihtynyt toisen seurassa) toisen pystyvän vapauttamaan. Kaipuu saattaa sanana kuulostaa kovin kauniilta ja romanttiselta. Mutta kyse on vain itsekkäästä riippuvuuden tyydytyksestä. "Voisinko saada taas annoksen sinua kun "vain sinä" voit aivoissani ne tietyt mielihyväasiat irroittaa..?"

Tästä syystä olen mieluummin melko suora ja esim laitan että "tervetuloa tiskaamaan" tai joku muu melko suora itsekkään halun ilmaisu. Kermakuorrutteet jätän muille.

Vaikka... Jos todella olisin itsekäs niin todella laittaisinkin niitä kermakuorrutteita koska se vasta varmistaisikin että tulisin saamaan paljon ja hyvää... Mutta ehkä olen sen verran itsekäs että päästän tiskaamaan vain naiset jotka ei ole kermakuorruteriippuvaisia.

Vähän samasta kyse tossa tankassa. Toisaaltahan kyse on tästä, mutta jos ajattelee miten asia oikeastaan on, ja totuus nostetaan pintaan, niin kysehän onkin tästä.