Kebabilla keväässä (11.5)

Ylikeskiverrossa ruokapaikassa syön yli-isoa pitakebabia kitaani.
Tämä tapahtuu Puijonkadulla vähän ennen pilailupuoteja,
äitienpäivän aattona hiukan viiden jälkeen.
Hinta 5 euroa ja toimitus ihan tavallisen kestoinen.
Musiikki tilanteeseen sopivaa,
muut asiakkaat myös.
Että voi olla eteeristä vain istuksitella.
Punasamettisessa menussa kamalasti kirjoitus-, ajatus-, asettelu-,
muuten vaan virheitä.
Espressoa saisi 3,5 eurolla 1,5 litraa. Näinhkö-
nän. Paikan nimikin on hölmö.
Mutta suu ja huulet pitää ruoasta ja hampaat ja kieli nauttii,
ja aivot ajattelee: tässä on energiaa.
Seinätaulut menettelee.
Istun. Syön. Olen. Katselen.
Haukkaisen. Poimin kebabsiipaleen farkkujeni mutrusta.
Kastiketta lirahtanut kivilattiaan.
Mietin millainen perse siivoojalla ehkä olisi.
Vesi maistuu niin vedeltä kuin voi.
Kuinka mukava juoda vettä ja fantasioida naisesta joka on olemassa vain omassa päässä.
Puoliavonaisesta ovenraosta vilkuilehdin ylös katua laiskanlaisesti kiirivää sanomalehtimöhkylää.
Pyyhkii asennot pois ja ilmeet. Mistä kertoi ja kenelle.
Kuin eksynyt meduusa.
Kuin joku sellainen yllättävä asia jonka ympärille tehdä runo.
Joku minkä eksistenssistä minun on kantaa vastuu,
kun kukaan ei olisi huomaava että siinä on oikeasti jotain.

ps:
Tuli mieleen että vähän samanlainen kuin tämä:
http://plagiarist.com/poetry/5917

Tuota näköjään on mahdoton löytää netistä ilman kirjoitusvirheitä.
low down = low-down
restraunt = restaurant
kindess = kindness
symphaty = sympathy
no = know
ostiches = ostriches
the the = the
eith = with
snd = and
pivk = pick
unberably = unbearably

Huh... Tuossa on yksi parhaita lopetuksia mitä runoissa olen nähnyt.

Tuosta runosta taas tulee mieleen tämä:
http://plagiarist.com/poetry/168

Noista taas Edward Hopperin maalaukset, esim:
http://www.artknowledgenews.com/files2007/EdwardHopperNighthawks.jpg