Blogien sietämätön blogius

Kun netissä vilkuilee blogeja niin useimmat tuntuvat olevan täynnä kyselyitä ja listoja.

Näyttää ilmeiseltä että blogeja tehdään vain ajantäytteenä, vähän kuin sanaristikoita ratkottas. "Hmm mikäs se mun lempisuuteluasento olikaan.." Aivojumppaa. 3-4 aivosolun verran per kohta.

Tuttujen on sitten mukava vakoilla mitä kukin on vastannut. Mutta tuntemattomille tollaset blogit ei juuri anna. Paitsi jos on kiinnostunut ihmisestä.

Harva käsittelee blogeissaan mitään kovin henkilökohtaisia tai kiinnostavia asioita. Vaikka sekin olisi melko luontevaa. Eihän useimmilla blogimerkinnöillä ole kuin 0-3 lukijaa.

Siksi onkin tosi helppoa tehdä blogiaan itselleen ja omista motiiveista käsin. Usein siis tyhjän ajan täyttö edes jotenkin "järkevästi". Kuten esim minä nyt tässä. Katsopa millaisen lauseen kirjoitin sinulle. Ja jopa tällaisen, pidätkö tästä sivulauseestani? Entä aitbneastsknhdd?

Ja. Mitäs blogit ovatkaan? Nettipäiväkirjoja. Jotain mitä ihminen tekee itselleen, mutta netissä.

Vaikkakin luonne on hyvin eri. Siinä missä yleensä päiväkirjassa kommentoidaan päivän tapahtumia ja omia mielenliikkeitä ja tunne-elämää, niin nettipäiväkirjoissa kerrotaan millaiset sukat on jalassa ja mitä jugurttia on jääkaapissa ja mikä kappale tällä hetkellä soi.

Olisiko mitään nolompaa kuin joku saisi käsiin jonkun toisen ihkaoikean päiväkirjan, joka olisi lukitussa kaapissa ja salakoodilla kirjoitettu. Ja ratkoisi sen koodin, ja huomaisi että lauseet on vain "Tänään minulla oli päällä punaiset stringit" ja "Lempihoroskooppini on leijona". Kumman kannalta se olisi nolompaa?

Ulkona on ankean oloinen sää.