Blogikommenttien sietämätön turhuus

Huomasinpa tossa että hyvin iso osa blogikommenteista tulee jotenkin tutuilta. Eli olen joko tavannut livenä (lähes kaikki 2 miitin takia), on Mesessä, tai ollaan pikaviestitelty.

Jotenkin blogi koetaan niin paljon privaatimmaksi meiningiksi. Ei keskustelupalstalla tule tuttujen vastausviestejä ketjuihini juuri lainkaan. Useimmat ihan tuntemattomia. Ja ne tuntemattomat vaihtuu eri ketjusta toiseen melko lailla.

Tosin, onhan blogimerkintöjen yleisökin vain joku 2-5 useimmiten, keskustelupalstalla taas 200-1000 useimmilla ketjuilla lukijoita tai ainakin klikkauskertoja.

85 tämän vuoden blogimerkintääni on saaneet 16 ennestään tuntemattomalta kommentoijalta 19 kommenttia. Nuo on jakautuneet noin 12 merkinnälle, ja vastaa ehkä noin 40% kaikista kommenteista. Eli ne noin 30-40 Cityssä tuntemaani ovat vastanneet 60% kommenteista, ja loput tuhannet 40%:sta. Vaikka niihin "tuntemiini" lasken myös ne jotka ovat olleet samassa miitissä ja ei olla juteltu mitään keskenämme, ja sellaset joiden kanssa 2-3 pikaviestiä vaihdettu kun olen privaatisti halunnut kommentoida jotain keskustelupalstaviestiäni ja sen motiiveja. Mutta näköjään kaikki pienikin auttaa. "Jos sinä kommunikoit minun kanssa, minä kommunikoin sinun kanssa."

Mielestäni, kuitenkin, tärkeintä pitäisi olla sisältö. Mitä jossain blogimerkinnässä on? Mitä se saa ajattelemaan? Millaisen kommentin se sinussa herättää? Mutta käytäntö taitaa olla se että blogikommenttiosio on varattu eräänlaiseen vieraskirjamoikkailuun, hymiötulvaan, tai kuittauksen laittamiseen, tyyliin "mää kävin täällä". Ei mihinkään älylliseen diskurssiin.

Oli blogimerkintä sitten miten syvällinen tai pitkä tahansa, useimmat blogikommentit on sellasia 2-5 sanan ruikkuja. Jos lukee 10 minuuttia jonkun ajattelua, luulisi että voisi yli 10 sekuntia panostaa mielipiteensä ilmaisuun? Vai eikö ole mitään uutta sanottavaa. Onko oikeastaan paljon järkeä sanoa "joo noin se on" tai "niin, miehet on ihmeellisiä olentoja". Mitä tuollainen edistää? Usein sitä että jos tietää kommentoijan edes jotenkin, niin sitten tietää että hän on asiasta samaa mieltä. Ja mitä sitten? Jos kommentti olisikin anonyymi, entäs sitten? Tiedät että joku joka on päässyt nettiin ja Cityyn on asiasta kanssasi samaa mieltä. Tuollaisella ei ole mitään informaatioarvoa kenellekään. Eikä asiaa pitäisi paljon muuttaa että se-ja-se-nikki on jostain samaa mieltä kanssasi. Tai eri. Selkääntaputtelua tai vatsaanpuukotusta, ketä se kiinnostaa. Mielipiteet ja perustelut ehkä, uudet huomiot. Mutta ei se onko peukku ylös vai alas ja kenen se peukku on. Hyvin harvoin sen tulisi kiinnostaa. Ehkä silloin jos kyseessä on joku tosi läheinen, esim aviopuoliso tai lähin ystävä tms, niin on väliä onko hän kanssasi samaa vai eri mieltä siitä että uusin Rambo on paska.

Hyvin harvoissa blogikommenteissa on kysymysmerkkiäkään perässä. Se sentään kertoisi että ihminen luki merkinnän, ja haluaa tietää jostain siihen liittyvästä jotain. Se on jo ihan laittamisen arvoinen kommentti silloin.

Joten, vaikka jauhoin tuossa kauheasti blogikommenttien epäihanuudesta, niin tänään sain yhden blogikommentin joka sai hymyilemään puoleksi tunniksi. Vaikka siinä oli vain yksi hauska punainen kirjain.

(näköjään venyy välillä, tämän piti olla parin lauseen merkintä, oikeastaan vain jossa on kaikessa kääpiöisyydessään ne numerotiedot että montako kommenttia tuntemattomilta ja siinäpä about it, mut näin käy joskus, ensin päässä on vain numeroita, ja sitten asiaa, ja sitten vain yksi kirjain...)