Ei päivää hyvää

Nukkumaan mentyä tuli melkein heti otsaan kaksi haikua. Ajattelin että kyllä ne aamulla muistan, kunhan vaan ekat rivit ajattelen vielä kerran. Idioottimainen itsevarmuus osa yksi pilkku yksi.

Ei hajuakaan koko haikuista. No 17 tavua niissä oli. Ja kai jotenkin kertoivat (paino kirjaimella i) minusta tai tunteistani ja minusta. Herään tai vittuunnun ja herään ja tällä kertaa se jälkimmäinen.

Unisilppurin mahtia voi vain ihmetellä. Kovin moni ajatus ei voi selvitä läpi esim tällaisesta:

Muurahainen ohjaa salamoita Derren Brownin päähän, salamat ovat samalla nuotteja viivastolla, sarjakuvamaisesti ääriviivoiteltuja, suljahtavat samalla kuvan alalaitaan partituuriksi, joka välkkyy karaokena hiukan nonlineaarisesti, katsahdan sivuun ja siinä on samettinen sähköankerias ja kas kas - säpsähdän hereille.

Pitäisi metsästää ne haikut jostain kuin hirviövillisika.

Sanoinko jo että vituttaa.

5 minuuttia myöhemmin edit:
No huh huh.
Näköjään sadas blogimerkintä.
Sen kunniaksi toinen haiku halusi palata päähäni.

Haluan huutaa
sinun korvaan niin ison
suudelman että

Leikitään kuitenkin että olen yhä silti pahalla päällä koko päivän. Vaihtelu vilvoittaa.