Eilen tehdyt, haikuja 170-176 ja tanka 106+107

Kesken suojatien
tajuan olevani
elämän ihme.

Yö valvottuna
kesän kastelemana
maanantain töihin.

Kariuduttua
monet uivat saaresta
saareen kuin hullut.

Pelkät yhteisöt
kertovat jo naisesta
missä lienemme.

Lutkakin on vain
kultah hienovaraisten
muutosten jälkeen.

Suudelmassa ei
murto-osaakaan mutta
toisaalta kaikki.

Lasi kihisee
vitamiinitabletin
jälkeen tyhjänä.

[176]

Pilven partaalle
ruusun terälehdistä
Taj Mahalia
en näperrä en edes
sinulle. Näe minä.

Täydellinen ei
ole sinun rinnalla
mitään koska se
ei ole tasan juuri
se mikä sinä olet.

{107}