Finally it happened

Eilen olikin sitten eka kerta kun joku löysi minut Googlella.

Usalainen mies joka on halukas istumaan vaikka tunteja koneella naputtaen keywordeja Googleen, löytääkseen vaimon. Joka on intellektuelli, mutta silti jumalamyönteinen.

Minä löydyin lempisäveltäjällään, runoudella, ja jumalalla. Nuo 3 hakusanaa Googleen niin tämä Kyle löysi erään ulkolaisen sivuston profiilini. Vaikkakin olin juuri ottanut jumalaläpän pois. Mutta vielä löytyi Googlen cachesta. Ei varmaan olisi enää 3-4 päivän päästä löytynyt.

Ja minulla kun on reilut 4 vuotta ollut ainakin 5 sivustolla listattuna 50-120 lempielokuvaa (varmuuden vuoksi sekä alkuperäisnimellä että suomennoksena), 20-50 lempisäveltäjää/yhtyettä, 10-30 lempikirjaa/kirjailijaa/runoilijaa, 5-15 lempitaiteilijaa/valokuvaajaa.

Muualla maailmassa on reilut 1100 kertaa enemmän ihmisiä kuin Suomessa. Eli jos näin tapahtuu kerran neljässä vuodessa maailmallisesti, näin tapahtuu keskimäärin kerran 4400 vuodessa suomalaisen taholta.

Noinko kauan siis menee esim siihen että joku ajattelee että olisipa mukava tutustua ihmiseen jonka lempisäveltäjä, tai ainakin yksi niistä on Beethoven, ja lempiohjaaja, tai edes yksi niistä Herzog. Suomalaisia tollasia sivuja Googlella löytää 756, minä neljäntenä. Melkein millä tahansa yhdistelmillä olen 10 ekan joukossa. Jopa jos hakee kaikilta sivuilta niin silloinkin. Ainut heikkous on se että kaikista nimistä en ole käyttänyt sekä suomalaista että englantilaista kirjoitusasua; Prokofjev/Prokofiev. Ja en ole välttämättä laittanut etunimeä. Sergei Prokofjev vrt Prokofjev.

Kerran tosin keskustelin yhdellä palstalla jotain, ja yksi ihminen vaan ajatteli minusta että saattaisin pitää yhdestä ohjaajasta (joka on noin 13:ksi eniten lempiohjaajani) ja löysi minut 2 minuutissa yhdeltä toiselta sivustolta. Onnittelut hänelle.

Löysinpä tässä itse nyt 9 minuutissa 5 joille mailata.

En oikeastaan tajua ihmisiä joiden lempideittisivusto ei ole Google vaan joku kopiokone jossain pikkujouluissa tms.